Vorssammuseo 3.0

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Missä lehmä luuraa?

Forssan tori on kesälauantaisin, mitä parhainta viihdettä. Kulttuuri-Axel ry tarjoaa musiikkia, kirjastoauto palvelee lukuhaluisia, torimyyjien pöydät notkuvat mehevää lähiluomua (keltaiset tomaatit, aahh..), on kolme kahvilaa, leikkipuisto ja ankkalampi sorsineen ja joutsenineen, sekä tori-infon reipas Lotta matkailijoita palvelemassa.

Sata vuotta sitten nykyisen torin paikalla oli Forssan kartanon laidunmaata, tori oli toisaalla. Kun Tykkää Tyykikylästä -projektin Irina Kujanpää pyysi museota tuomaan torikansan huviksi jotakin, päätimme koota torin historiaan liittyvän suunnistuksen. Aineisto löytyi kuvakokoelmasta, jossa on teollisuuskaupungin kuvakokoelmaksi erikoisen monta kuvaa lehmistä. Ja mikä ettei olisi, toimihan kaupungin keskustassa aina 1960-luvulle saakka yhtiön kartano navettoineen, talleineen ja asuinrakennuksineen. Tehtaan työväki piti ruokkia, ja jossain vaiheessa jopa kokeiltiin voin viemistä Englantiin. "Maatalous ja teollisuus kulkevat käsi kädessä" lausui Axel Wahren aikanaan.

Forssan Uudenkartanon lehmä.

Forssa-yhtiön 1860-luvulla perustaman Uusikartanon suuri ja komea navetta, tallit ja muut talousrakennukset sijaitsivat nykyisen kauppakeskus Kartanokeskuksen ja linja-autoaseman kohdalla. 

Viljelysmaita kartanolla oli laajimmillaan 1930-luvun lopulla 310 hehtaaria ja navetassa oli tällöin 141 lypsävää lehmää. Forssa oli kauppala, jonka keskustassa leijaili vieno lehmänpaskan haju. Kartanon toiminta loppui vuonna 1965, jolloin tilan talousrakennukset hävitettiin ja kalusto huutokaupattiin. Jäljellä olleet viljelysmaat vuokrattiin.
 
Missä lehmä luuraa? -suunnistus kertoo lisää kartanon historiasta. Voit bongailla Forssan komeita lehmiä torin ja Ankkalammin ympäristössä lauantaina 28.6. Forssan museon filminurkassa (2krs.) pyörii vuoden 1929 maatalousnäyttelyn taltiointi. Elävä kuva menneen maailman porsaista, lehmistä ja lypsäjistä on ihmeen kiehtovaa katseltavaa.
 
Kuva: Forssan museon kuva-arkisto
Teksti: Minna Lehtola ja Kati Kivimäki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti