Sen
Liisa oli ymmärtänyt, että nukeille vaihdetaan vaatteita ja se oli tylsää;
vääntää käsiä väkisin ja pujottaa hihoja. Nukke ei ollut yhtään joustava.
Nuken
sisällä on levysoittimiakin, Liisa ajatteli. Ne siis puhuvat, mutta niillä on
vaan yksi ilme, tai sitten ne nukkuvat ja pitävät silmiään kiinni. Joskus
historiassa on kyllä ollut nukkekaappinukkeja, joille oli mahdollista vaihtaa
ilmettä päässä olevasta nupista. Niillä oli jopa kolme ilmettä. Jotenkin
mekaanista, Liisa ihmetteli.
Sitten
on nukkeja, jotka vain seisovat tai istuvat mummojen kirjahyllyissä, eikä
niihin saa vahingossakaan koskea. Samanlainen kuin Janne-nukkekin, joka on
vanha, Liisa mietti. Villellä saa leikkiä, Janne voi mennä rikki. Onneksi
poikanukeilla ei ollut hiuksia, sekin vielä, Liisa ajatteli.
Nuken esiliina 1930-luvulta |
Kehittävätkö
nukkeleikit juuri tyttöjen taiteellista aistia? Kyllähän kaikki esineet ovat
eläviä, Liisa oli mieltä, miksi aikuisten mielestä vain nuket, ainakin siinä
yhdessä ohjelmassa, missä nainen ei saanut lapsia.
Onko
se leikkimistä, jos ihan matkitaan oikeeta elämistä? Mistä nukkeleikissä on
kyse? Miten kauan ihminen on tehnyt nukkeja? Liisa mietti ja ompeli
numerolappuja nuken vaatteisiin: esiliinoihin taakse oikealle alas, mekkoihin
taakse keskelle alas, housujen vyötärökaitaleelle taakse keskelle.
Vaatteet
olivat niin pieniä, että lappua ei saanut ommeltua olkasaumaan. Liisa oli juuri
opettelemassa kokoelmatyöskentelyn vaiheita aivan alusta, nyt merkintävaihetta;
numero kirjoitetaan nauhaan, sitten neulaa ja lankaa, solmu langan päähän ja
muutamalla pistolla nauha kiinni ja päättely. Sitten mitat ja kuvaus.
Osa
vaatteista oli ommeltu umpeen; vaikka niissä näytti olevan halkio, se ei
ollutkaan avoin, eikä napeilla ollutkaan napinläpiä. Miten tällainen vaate
puetaan? Onko nuken oltava kangasta, että vaatemuotoilu toimisi? Sellainen
vanulla täytetty.
Vaatteet
oli taidokkaasti tehtyjä. Lappuhaalareissa oli paljon yksityiskohtia; taskuja,
lenkkejä. Tämä olisi nyt kevään 2013 kokoelma, jossa housujen lahkeet ovat
suoria, pituus nilkkoihin tai polviin. Denim on taas palannut housumaailmaan,
nyt se on saanut käsittelykseen painokuviot. Paidat ovat saaneet vaikutteita
perinteisistä vaarinpaidoista, unohtamatta vaarien vaatekaapista mallinsa
saanutta ruudullista villakangastakkia, joka on saanut helmaan ja hihansuihin
nykyaikaisesti resorit.
Nuken
vaatteet on museolle lahjoittanut kulttuurineuvos Ulla Nummikoski.
Nuken
vaatteet on valmistanut Ritva Salminen.
|
Mekkojen
pituus on alle polven tai nilkkoihin, (tänä keväänä ei mitään siltä väliltä) ja
mekot ovat joko helmaan leveneviä tai alaosa vyötäröltä poimutettu. Värejä
löytyy kaikille. Kuosit ovat kukallisia tai ruudullisia. Poikkeuksen tekee vain
harva vähän abstraktisempi kuvio.
Luvassa
siis kansallisromanttinen kausi, josta kertovat juuri naisten hihojen ja
helmojen poimutukset, esiliinat, kukat ja perinteiset historiaa kunnioittavat
miesten mallit suoraan suomalaisen elokuvan kultakaudelta.