Vorssammuseo 3.0

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Me. Olemme. Mukana.

Toukokuun 13.-16 päivä Forssa on Glasgow’n suuressa eurooppalaisessa museotapahtumassa kilpailemassa vuoden 2015 Eurooppalaisen museon tittelistä. Kisassa on mukana 42 museouutuutta eri puolilta Eurooppaa. Viime syksynä EMYA-raadin tuomari Sirje Helme kävi Forssassa arvioimassa kisakelpoisuuttamme. Siitä asti on jännätty. Joulun alla saimme uutisen, että meidät on nimetty palkintoehdokkaaksi. Helmikuussa lähetimme lisää kuvia esittäytymistä varten. Eilen sain tietää esiintymisvuoromme: ihan viimeisten joukossa. Onkohan järjestys arvottu? Vai onko ennakkosuosikit jätetty viimeiseksi niin kuin mäkihypyssä?

Kuva Tanja Härmä.
Kaupunginhallitus sekä sivistys- ja tulevaisuuslautakunta astuivat jämäkästi museon rinnalle, ja määräsivät museonjohtajan tueksi matkalle Glasgow’hun kaupunginjohtaja Sami Sulkon, sivistysjohtaja Jarmo Pynnösen ja SiTUn puheenjohtajan Raine Immosen. Ahkerilta somettajilta on luvassa reportaasia matkan päältä. Kansainvälistyminen tiivistyy: noin viikko sitten @vorssammuseo alkoi tviitata kielillä.

Mitä siellä Forssasta kertoisimme? Laulun sanoin: ”Kertoisinko köyhyyden, laudat päällä ovien, vai sen kaiken rikkauden... Kunnes tiesin vastauksen” Kerron, että Forssa on pieni kaupunki, jolla on suuri historia. Että kaupungissa on uskoa tulevaisuuteen, sisua, viisautta, myötätuntoa, talkoohenkeä ja huumoria. Että museossamme kohtaavat vanhat ja nuoret, perinne ja nykyteknologia, digitointi ja käsityöt, luovuus ja historiallinen tieto. Että kaikki suomalaiset ovat katselleet unia Finlaysonin Forssassa painetuissa lakanoissa. Että meillä museossa on vankka usko siihen, että historia voi olla tämän sitkeän pikkukaupungin tulevaisuus?

Kuva Tanja Härmä
H-hetkeen on enää kaksi viikkoa, ja myönnettävä on: jännittää ihan hurjasti. Museon toimintaa esittelevät materiaalit ovat Kaharisen Susannan pöydällä ja kisa-asut ommeltavana Friskin Erjalla. Asuissa esiintyvät Finlaysonin forssalaiset klassikkokuosit: Arja Mattilan miljoonasydän ja Aini Vaarin kuosit. Tuore kumppanuus Finlaysonin kanssa antaa lisää sisältöä. On ilo liputtaa forssalaisen tekstiiliperinnön puolesta, kun tietää, että sillä on myös tulevaisuus.

Mitä Sinä haluaisit meidän Forssan lähettiläiden puhuvan puolestasi siellä maailmalla?

Forssa Museum competes for the European Museum of the Year 2015 Award. The winner will be announced in the EMYA Event in Glasgow in May the 13th-16th. There are 42 participants all over Europe: newest trends, best solutions - being nominated is already a prize in itself! Forssa Municipality stands bold next to the Museum: the Mayor Sami Sulkko, Cultural Manager Jarmo Pynnönen and Chairman of Board of Education and Future Raine Immonen will accompany Museum Manager Kivimäki to Glasgow. Finlayson supports us with classic Forssa patterns. We'll return home with lots of insight in how the best of museums do it. 


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Harjoittelijan mietteitä museotyöstä


Kuva: Tanja Härmä

Aloitin museologian opinnot vuonna 2013 ajatuksenani ja haaveenani mahdollinen ura museokentällä. Ensimmäisistä luennoista lähtien oli selvää, että tämä on intohimon ala. Innostavana luennoitsijanamme toimi nyttemmin jo eläkkeelle jäänyt pitkän linjan museoammattilainen, joka opasti meitä läpi museon idean historian kehityksen – kuriositeettikabineteista yksityisine keräilijöineen, järjestäytyneeseen esineiden typologisointiin ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen, museon sivistävään luonteeseen, sekä sen nykyaikaiseen historian esittämiseen, nykydokumentointiin ja ammatilliseen työn tekemiseen.

Museoissa tehdään kulttuuriperintötyötä ammattitaidolla ja suurella sydämellä. Kulissien taakse kätkeytyy kokonainen uusi maailma, jonne on ollut etuoikeus päästä kurkistamaan Forssan museossa korkeakouluharjoittelijana viettämäni 3 kuukauden aikana. Suurelle yleisölle museo ilmenee vanhojen esineiden säilyttäjänä ja esittelijänä, eräänlaisena stabiilin tiedon paikkana. Museon esineet eivät kuitenkaan koskaan rajoitu vain siihen, mitä vitriineihin kulloisessakin näyttelyssä asetetaan esille.
Erikoinen piipun pesä. Kuva: Tanja Härmä

Silitysrauta. Kuva: Tanja Härmä
Forssan museon harjoitteluni alkajaiseksi sain sukeltaa keskelle juuri tätä esineiden hallitsemaa maailmaa. Ja kuinka laaja ja rikas se maailma onkaan! Tämä oma ulottuvuutensa, josta tavara ei lopu koskaan on museoiden toiminnan ydin. Tiloihin on tallennettuna meidän historiamme materiaalisia jäänteitä, joita ei välttämättä muualla ole enää olemassa. Vaikka tilan voisi ajatella museotyön näkökulmasta käytännön työmaaksi, itselleni tämä maailma tuntui aarreaitalta – joka hyllyllä ja laatikossa oli uutta ihmeteltävää, toinen toistaan hienompia tarinanoita kertovia esineitä.

Tarinoiden kautta esineet heräävät henkiin. Työskennellessäni Forssan museossa koin olevani osa näiden esineiden jatkuvaa tarinaa. Pääsin tarinoiden mukana kosketuksiin menneen maailman kanssa ja sain tuoda sitä omalta osaltani osaksi nykyisyyttä, tekemäni kokoelmatyön kautta. Museon kokoelmia viedään jatkuvalla tahdilla kaikkien nähtäville nettiin. Forssan museon kokoelmia pääsee ihastelemaan osoitteessa www.piipunjuurella.fi. Tälle sivustolle olen saanut antaa myös oman panokseni.

Täällä Forssan museossa työskenteleminen on ollut todella palkitseva kokemus. Pienen museon luonteeseen sopien työtä tehdään aina yhdessä, porukalla. Vaikka voisi vaikuttaa siltä, että museon kassalla istuva henkilö tosiaan on ”museon kassa” ei tämä olettamus pidä lainkaan paikkaansa. Lipunmyynti ja avoinnapito on vain pienen pieni osa museotyöstä. Kenelläkään ei ole museossa vain yhtä tehtävää, vaan työyhteisön yhdessä tekeminen ja työvastuun jakaminen mahdollistavat monipuolisen työnkuvan, myös harjoittelijalle. Harjoittelijana sain olla mukana kokoelma- ja esinetyössä, asiakaspalvelussa, opastuksissa, valokuvauksessa ja kokouksissa. Kaiken tämän lisäksi sain osallistua kokoelmatyötä koskevaan seminaariin, olla mukana aulagallerian näyttelyn avajaisissa ja avustaa lapsille suunnitelluilla opettavilla nukkekierroksilla.

Olen kolmen kuukauden aikana oppinut museosta ja työelämästä enemmän, kuin kahden vuoden aikana luennoilla yhteensä. Samoin olen vasta alueelle muuttaneena oppinut Forssasta ja Lounais-Hämeestä enemmän tänä aikana, kuin koko kahtena vuotena, jonka olen alueella viettänyt. Seutu tuntuu yhä enemmän omalta - kodilta. Tekijä tuntee työnsä ja kuka olisikaan parempi opas museotyöhön, kuin museoammattilainen. Tätä etua toivoisi hyödynnettävän opinnoissa  vielä rohkeammin.

Harjoittelija kiittää!
Tuuli