Erilainen kohtaaminen

Istuin eräänä päivänä asiakaspalvelupisteessä ja museoon tuli vierailulle perhe. Perheessä oli kaksi tyttöä, isä ja isoisä.  Toinen perheen kahdesta tyttärestä katsoi minua, tuli luokseni ja nosti tiskille eteeni muovisen leluhevosen. Hetken kuluttua tyttö kysyi minulta: ”onko tälle hevoselle hyviä taustoja täällä museossa?”

Minulla meni tovi, että pääsin saamalle aaltopituudelle tärkeän asiakkaan edessä. Tiesin, että tämä oli vakava kysymys ja vastaus piti antaa harkiten. Mietin hetken ja aloitin luettelemaan eri kerroksista, mitä vasten leluhevosta voisi valokuvata ja lopuksi totesin: ”Tämä on hieman erilainen museo eli kaikkeen, missä ei lue ei saa koskea, saa koskea ja niissä kohdissa voi vapaasti testailla eri taustoja hevoselle.”

Perheellä kului aikaa museossa, mutta kierroksen tehtyään he saapuivat takaisin asiakaspalvelupisteeseen juttelemaan ja pyysin, että saisin nähdä, millaisia valokuvia perheen tytöt olivat ottaneet kamerallaan hevosesta museossa.

Valokuvat olivat hyviä ideoita täynnä, mutta yksi valokuvista loisti muista. Tytöt näyttivät minulle valokuvan, jossa he olivat asettaneet hevosen Sepänhaan pienoismallin lasin päälle. Valokuvassa näytti siltä, että hevonen lentää taivaalla. Hevosen alla oli pieniä rakennuksia ja valo asettui hevoseen näyttelyssä niin, että siitä heijastui varjo pienoismallin rakennusten päälle. Hevonen todellakin lensi. Mielikuvitus antoi hevoselle kirjaimellisesti siivet.

Tämä kyseinen perhe, sai minut innostumaan ja etsimään oman lapsenmielisyyteni esiin. Otin kameran ja lähdin selvittämään, mitä museon oma Petra Heikkilän luoma pumpulienkeli voisi tehdä museossa?

Tämä kohtaaminen sai minut tajuamaan, että museo on paikka erilaisille kohtaamisille, jokaisella asiakkaalla on oma tarinansa, omat veikeät tarpeensa museolta ja vieraillessaan museossa, he tuovat aina tullessaan mukanaan uuden tarinan. Yllä kertomani kohtaamisen, minä muistan pitkään. Mitä se innostaa sinut tekemään?

Kuva Minna Lehtola.

Blogin teksti: Minna Lehtola

Kintuissa vipinää

Tytöt esittelevät Sjöströmin Annelle
lempparinsa näyttelystä. Kuva Tanja Härmä. 

Ei olla täällä Forssassa nukahdettu, vaikka edellisessä blogissa museoon laskeutuikin pimeys, ja siitä on jo melkein kuukausi. Ehei! Pitenevät päivät ovat olleet niin täynnä touhua ja puuhaa, ettei vaan olla ehditty kirjoittaa. Hengästyttävän monta hyvää ja yhdessä tehtävää juttua on ponnahtanut liikkeelle.

Arvaatte varmaan, kuinka ollaan hihkuttu ja hehkuteltu, kun saatiin kuulla päässeemme Vuoden museo –kisan loppusuoralle. Ihan mahtavaa mainetta museolle ja Forssalle! Komeassa seurassa saamme kisata, kun kumppaneitamme ovat Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki –näyttely, Suomen Käsityön museo Jyväskylässä ja Keravan taidemuseo. Hauskoja yhtymäkohtia löytyy näihin kaikkiin. Lasten kaupunkia kävimme tutkimassa varsin tarkkaan, ettei vaan tehdä samaa, mutta huomataan hyvät ideat varastaa. Käsityön museoon soitamme, kun tulee kysymyksiä tekstiilikonservoinnista tai kansallispuvuista. Keravan taidemuseo on tuttu ketteränä ja fiksuna nykytaiteen museona, ja yhteisötaiteen ideat ovat ravinneet Forssan museotakin.

Forssan Varhaiskasvatuksen Juuret ja Siivet –näyttely tuli ja meni. Näyttely koostui Reggio Emilia –pedagogiikan hengessä tehdyistä tutkimuksista Forssan historiaan ja luontoon. 400 päiväkotilasta kävi leikkimässä näyttelyn läpi. Vähänkö meillä oli vilkkaita aamupäiviä!

Parhaillaan Härmän Tanja ja Kuhankosken killan vapaaehtoiset ovat inventoimassa kaupungin taidekokoelmia. Noin 500 teoksen edellinen inventointi on vuodelta 1996. Kaikki kaupungin kiinteistöt käydään läpi ja niistä löytyvä taide mitataan, kuvataan ja kunto todetaan päällisin puolin. Samalla pohjustetaan elokuun Art Häme ’14 –tapahtumaan järjestettävää kokoelmanäyttelyä.  

Re3 tekstiiliperintöprojekti on käynnistynyt. Olemme kokoontuneet jo muutaman kerran, ja idearikkaat vapaaehtoisemme ovat kehittäneet loistavia toimintamalleja siihen, miten joukkoistaa kuosien tunnistusta, tuotteistaa Forssan tekstiiliperintöä, ja elvyttää moron-tossun teko. Moron-tossu on tuohivirsumainen kankaasta punottu tossu. Tehoryhmä lähtee Saksan Apoldaan huhtikuun alussa viemään Forssan terveisiä ja tuomaan Apoldan tunnelmia Forssaan.

Viime viikolla saimme uuden voimanpesän joukkoomme, kun Minna Lehtola aloitti asiakastyön projektivastaavana ja pian myös uutena bloggarinamme. Tervetuloa Minna!

Heikan koulun 4b-luokka valmiina esittelemään näyttelyä museoarvioitsijoille. Kuva Tanja Härmä.

Yä museossa

Kehräämölle on laskeutunut pimeys. Kuva Tanja Härmä.

Kehräämölle on laskeutunut jälleen pimeys ja Liisa miettii mikä on Forssan museossa se esine, joka herättää museon yöllä henkiin;

- Onko se Kuuston kestikievarin hollitaulu, joka alkaa säteillä, vai Muolaa-osaston vanerinen matkalaukku, joka aukeaa, kun kaikki valot on sammutettu, vai syttyykö metallinen karbidilamppu tuikkimaan ja ilmoittaa, että elämä jatkuu?

Karbidilamppu Kirjavan kankaan kaupungin toisessa kerroksessa. Kuva Tanja Härmä.

Siitä Liisa on kuitenkin aivan varma, että kuvien ja kosketusnäyttöjen ihmiset heräävät öisin henkiin;

Wahren istuu renutuoliin ja katselee ympärilleen. Muistelee miten ensimmäiset tiilet tehtiin ja käy kaupanpuolelta hakemassa pullollisen sitruunasoodaa. Pyöräyttää matkalla ammattionnenpyörästä itselleen uuden ammatin, ennen kuin alkaa soitella kaukaisimmille yhteistyökumppaneilleen.

Bertta-tyttö ottaa kahvipannun vitriinistä ja lähtee alakertaan keittämään kahvia. Jääkin sinne muiden kanssa ihmettelemään Moccamaster-nimistä laitetta ja etsimään hellaa ja klapeja. Joku lähtee kohti Ronttismäen tehtaalaismuseota, jos siellä asiat sujuisivat vanhalla mallilla.

Helmi avaa vitriinin ja riisuu kuuman ristiruutuisen päällystakkinsa hetekan päälle ja käy laittamassa grammarin soimaan. Savikiekosta lähtee ilmoille valssin tahdit.

Rekiajelun varauslista on tältäkin yöltä täynnä ja varauksia on pari kuukautta eteenpäin. Pitkän jonon vuoksi miehet korjaavat pässiä kirjaston edessä kuntoon, että useammat pääsisivät kiertämään. Polkupyöräänkin kolmannessa kerroksessa viritellään tarakkaa ja sivuvaunuja.

Ajuri ohjastaa reen opastetulle kierrokselle Forssan kaupungin ylle. Reki pysähtyy torille, Kutomolle ja makasiinialueen läpi ajaen Sepänhakaan ja Uuteenkylään. Vielä ehditään käydä nopeasti Ameriikassa, ennen kuin seuraavat jo malttamattomina odottavat vuoroaan.

Museo heijastuu Kehräämöön. Kuva Tanja Härmä.

Siitä se ajatus sitten museon vastaanotossa istuvalla heräsi: Pauliina Kinasen toimittamassa kirjassa Museologia tänään Marja-Liisa Rönkkö esittää museoalan pitkäaikaisen vaikuttajan Kenneth Hudsonin mielipiteen. Hudsonin mielestä museoissa työskentelee liian paljon oppineita ja aivan liian vähän runoilijoita.

Aurinko nousee tänään Forssassa 24.1.2014 kello 9:03 ja laskee 16:12. Mutta mikä esine herättää kaiken museossa yöllä eloon, se jäi vielä epäselväksi.

Hunsvotti ja Iita

Viime perjantaina opiskelimme koulujen oppimisen ja tiedotuksen tueksi suunniteltua Pedanetiä, joka on sähköinen oppimateriaalin kokoamis- ja jakelualusta. Kas, mikä näppärä työväline soluttautua koulujen arkeen. Pedanet toimii jo 175  kunnassa ja kymmenissä oppilaitoksissa tai projekteissa ja on parhaillaan uudistumassa.

Kuva Kati Kivimäki.

Aluksi vain jotain tapahtumatiedotusta, mutta kun tässä päästään vauhtiin ja ymmärretään homman nimi, niin kokoelmatietokantaa hyödyntäviä tehtäväkokonaisuuksia, interventioita historian oppimateriaaleihin, museotietojen uutta luovaa käyttöä taideaineissa…

Suomeksi painetuissa oppimateriaaleissa on niukasti, jos ollenkaan, paikallisia esimerkkejä teollistumisesta. Kehruu-Jennyä kyllä tankataan, ja teollisuuden vaikutusta 1800-luvun brittiyhteiskuntaan, mutta entäpä Forssan Kehruu-Pajasto. James Unsworthin eli Hunsvotin tai Iita tehtaantytön elämä? Onko ihme, että historia tuntuu vieraalta kun esimerkit otetaan yleisteoksista. Museoiden kokoelmien esineet, valokuvat ja tarinat ovat kiehtovia – uskon, että niiden hyödyntäminen voi tuottaa oivalluksia ja olla oppimisen tukena. Sähköiset oppimisalustat tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia paikallisten tietovarantojen hyödyntämiseen opetuksessa.

Kuva Tanja Härmä.

Museokokoelmista voi oppia muutakin kuin historiaa. Esimerkiksi valokuvausta. Kahleita ja kaasunaamareita on Forssan Keskuskoulun 8. luokan valinnaisen kuvaamataidon ryhmän valokuvanäyttely.
Ryhmä piti pari valokuvaustuntia museolla kevättalvella 2013 opettajansa Sonja Hämäläisen ja media-assari Niklas Gabrielssonin kanssa. Evakossa olevan museon kaikki esineet oli ryhmitelty väliaikaisen säilytystilan hyllyille, ja museotilaan oli omaa kokoelmatyötämme varten rakennettu pieni esinekuvausstudio.

Kuva Tanja Härmä.

Oppilaat tutustuivat museovalokuvaukseen: millaisia esineitä museossa on, miksi ja miten niitä kuvataan ja mihin kuvia käytetään. Osan tunnista muodosti vapaa surffailu museotietokannoissa. Oppilaat valitsivat itseään kiinnostavan aihepiirin, saivat käsiinsä ammattilaisjärkkärit (kiitos Niklas ja Fai) ja kuvasivat valintansa mukaan museoesineitä. Kolmannella tunnilla kuvia käsiteltiin ja niihin photoshopattiin annos draamaa.

Teinithän eivät mitenkään revittele innostuksellaan, mutta päältäpäin katsoen näyttivät viihtyvän, keskittyvän tekemäänsä ja kuvista tuli upeita. Niistä valmistetut julisteet ovat vielä pari päivää esillä Forssan museon Aulagalleriassa ja pinterestissä.

Learning by doing. By doing what and learning what? Last spring the local 8th-graders had their photography workshop in the museum. They chose their favourite topic, an object symbolizing the topic, got professional cameras in their hands and made great photos of museum objects. They learned photography, spiced with nostalgy. The photos are on show at the museum still couple of days, and in the pinterest. 

Last Friday, the museum people learned about electric learning platform Peda.net. For us this appears as an excellent way to reach the schools.

Kun sanon päivää, hän sanoo goddag, how do you do, zdrastui, tere, buongiorno....

Vuosi pyörähti liikkeelle matkailun merkeissä. Vuodenvaihteessa museoon saatiin bussillinen moskovalaisia lapsia ja nuoria. ”Velikolepno” (upeaa) sanoi matkanjohtaja, joka näki myös edellisen näyttelyn vuosi sitten. 

Sydämellinen tervehdys Vorssasta. Kuva Kati K.

Eilen puolestaan hyppäsin itse bussiin rolluppi, läppäri ja Museoliitolta arvonnassa voitettu ipad kainalossani. Bussi vei paikalliset matkailuyrittäjät Hämeenlinnan Oivalle Matkatorille. Kerrassaan mainio tapahtuma ja mitä ajankohtaisin museolle. Alkuvuoden tee tämä -listan kärjessä nimittäin on: kokoa tekstiiliperintöaiheinen lähimatkailupaketti.

Kiitos Simo Frangén juonnosta ja Mikko Kuustonen kunnon nauruista! Veikka Gustafsson muistutti, että ei pidä luovuttaa kun pääsee näennäiseen tavoitteeseen (huipulle). Sen jälkeen pitää vielä palata perusleiriin turvallisesti. Että kouraisi. Kun Forssan Kirjavan Kankaan Kaupunki marraskuussa saatiin avatuksi, tuntui ainakin allekirjoittaneella kaikki toiminnot  h i d a s t u v a n… vaikka nythän ollaan vasta alussa eikä siis tosiaankaan kannata laiskistua. Näyttelyssä on vielä viilattavaa ja tiedottaminen pitää saada käyntiin. Yhteisötoiminnasta nyt puhumattakaan.

Alivaltiosihteeri haastattelee kirjoittajaa. Kuva Jouni Palén.

Brändikäs Lisa Sounio antoi piutpaut segmentoinnille ja korosti omaa persoonallista otetta markkinoinnissa. Hän paljasti, että pääkaupunkiseudulla on hirveän paljon sellaisia kiireisiä ihmisiä, joista olisi ihanaa tulla minibreikille Hämeeseen. Palveluiden vaan pitää löytyi näpsäkästi paketoituna, sillä arkisen kiireen keskellä harva ehtii järjestää itselleen kartanokierrosta tai eräretkeä. NAPS! Tästä pallosta nappaamme!

Lisa Sounion slaidityyliä. Kuvat Kati K.

Projektitutkija ja tämän blogin aloittanut Kristiina Huttunen siirtyi vuoden vaihteessa Hämeenlinnan historialliseen museoon. Nyyh. Onneksi kuitenkin lähelle. Ehkä saamme hänet lähimatkailupaketin koekäyttäjäksi.

Yesterday I participated Travel Market in Hämeenlinna. Local travel businesses were invited to get new ideas and new customers. The speakers Simo Frangén, Mikko Kuustonen, Veikka Gustafsson and Lisa Sounio were great - inspiring and not tasting paper at all. I learned: when you shake hands, remember to look into eyes. Strengthen your own personal voice. Pack your services so that it is easy to choose them. When you reach the peak, do save you energy to keep the level so that you can return safely. Simple but effective.

Kymmenen hyvää syytä

Joulu on edessä. On aika vilkaista taaksepäin niihin kahteen vuoteen, jonka aikana Vorssammuseo 3.0-projekti, jonka tiedotuskanavaksi tämäkin blogi syntyi, kasvoi ja sai aikaan yhtä ja toista. Nyt projekti on saamassa päätöksensä. 

Vorssammuseon taustalla on koko ajan ollut 2010-luvulla elävä ja hengittävä Forssa. Me kaksi projektityöntekijää, Sanna Kattelus ja tämän kirjoittaja, Kristiina Huttunen, tulimme tänne vieraina & ihastuimme.  

Näin vuoden lopuksi haluan kirjata ylös kymmenen painavaa syytä, miksi Forssaan kannattaa tulla - Autokeidasta pidemmälle siis.  Lista on koottu henkilökohtaisesta perspektiivistä eikä tällä kertaa sisällä historiallisia tarinantynkiä (kovinkaan paljon). Sen sijaan se sisältää huudahduksia ja lainausmerkkejä sekä yhden varoituksen. Tässä ne siis tulevat: kymmenen vierailunarvoista paikkaa Forssassa ( ja rapiat päälle ).

Kehräämö hiljenee jouluun.  Kuva: Tanja Härmä

1. Ensimmäisenä itsestäänselvästi Kehräämö, tiilinen tehdasaluehelmi täynnä kulttuuritoimintaa. Kierrä isokehruu ja koeta huutaa yli Kuhalankosken pauhun.  Kysy kalamiehiltä että nappaako. Älä tipu koskeen. Moni on sinne kuollut, eikä tämä ole vale.

2. Kutomo-kokonaisuus. Automaattikutomon haitarikatto taittoi kutomon helvetillistä melua. Nyt rakennuksessa on Cittari. Vieressä Kutomon liikekeskus, jossa voit tutustua Tasapainon työtilamyymälään.  Hörppää sumpit Prisman vieressä Wanhassa koulussa.

3. Sepänhaka. Suurin osa Sepänhakaa jyrättiin matalaksi 1970-luvuilla. Käy vilkaisemassa Forssan museon  pienoismallista, miltä käsityöläiskaupunginosa näytti silloin ennen. Nykyisestä Sepänhaasta löydät Suomen vanhimman yhä toimivan elokuvateatterin. Kirpputorifriikeille: Elävienkuvien Teatterin vieressä on Syöpäyhdistyksen kirppis. Ei huono.

4. Koijärvi. Jos rakastat maaseutua ja olet jo nähnyt Tammelan, ja olet autolla liikkellä: Suuntaa kohti Urjalan asemaa. Koijärven tunnistaa siitä että keväisin pellot tulvivat ja siellä on paljon lampaita. Ja lintuja. 

5. Palattava Kehräämölle, koska Kirjaston Kahvila vaatii oman numeronsa. Valitse oma ruusukuppisi ja lösähdä alas laiskanlinnaan. Ja miten voi puhua Kahvilasta mainitsematta Forssan kaupunginkirjastoa? Vilkaise Vinkkelin näyttelytarjontaa. Lue, les.  Hyvä levähdyspaikka, kun jalkoja alkaa väsyttää.

6. Sigrid! Kehräämön Käsityökeskus Sigridistä löydät keramiikkaa, lankaa, koruja. Muunmuassa. Eikä kannata vieroksua Hushållskaa Wahreninkadun alkupäässä.

7. Ronttismäki, erityisesti II linjan tehtaalaiskotimuseo. Hae kahvi & karkkipussi R-kioskista & tee piknikki Ronttismäen museokorttelin kalliolle. Talojen sisällä tuoksuu mummoloiden mummola. Täällä työväenaate syntyi - ainakin joidenkin kauan sitten eläneiden forssalaisten sydämiin. 

8. Vanha tie Tammelasta Forssaan. Kun Kutomon piippu kohoaa, sydän jysähtää. Aisti, miltä Kuuston Aukustasta tuntui, kun hän heitti virsut mäkeen ja lähti Vorssan tehtaille pumpulienkeliksi.

9. Ihmiset. Kun projektitutkija tuli aikanaan Forssaan töihin, forssalaiset epäilivät että kuinkahan täällä mahtaa kukaan viihtyä, kun ”ollaan vähän tälläisiä sisäänpäin kääntyneitä”. Tulijan tuomio: sydämellisiä ovat.Tulkaa Forssaan, töihin, asumaan tai käymään. Kannattaa. 

10. Forssan museo ja Tekstiilimuseo Tyyki. Perusteluja kaipaava voi lukea kaikki edelliset tämän blogin postaukset. 

Nyt projektityöntekijä pakkaa kipsunsa & kampsunsa, luovuttaa tittelinsä ja lähtee pitkin Hämeen Härkätietä kohti kaukana kajastavaa Hämeenlinnaa. Siellä odottavat uudet haasteet. Hyvää jatkoa Forssa ja forssalaiset. Pysytte tässä sydämessä aina!

... Ja erinomaisen Hyvää Joulua!   

Käynnistyy. Ei yski.

Museokone käynnistyy. Huomaa, että koneisto on saanut öljyä, koska sivuääniä ei kuulu.

Kolmas kerros hetkeä ennen avajaisia. Kuva: Tanja Härmä.

Forssan museon Kirjavan Kankaan Kaupungin näki ensimmäisen aukioloviikon päätteeksi lähes 2000 ihmissielua. Kiittävää palautetta on satanut laariin. Toimittajat tehneet juttuja. Museon työntekijöitä on taputeltu olalle yhdessä ja erikseen, ja museosta taputuksia on jaettu eteenpäin kaikille niille huipputyypeille, joiden kanssa näyttelyä on rakennettu.( Jos juuri Sinä et ole saanut niin tässä se tulee: Kiitos! Ihan hirveästi! )

                   Tsekkauslistaa asiakaspalvelijoille ja muillekin 

Alakertaan pohjapiirros, josta selviää kiertosuunta.

Museon pienoismallivitriinien päältä pyyhittävä pölyt ja sormenjäljet.

Vessat tarkistettava.Ja hälytykset.

Ja se, kuinka museon lahjakortteja myydään, mihin sarakkeeseen myynti kirjataan. Koko museokauppa! Tanja järjestää ja laittaa.  

Ja se, että kaikki kosketusnäytöt lähtevät aamulla käyntiin niin kuin pitää. 

Kaiken avajaiskrumeluurin keskellä haaviin on satanut näyttelyyn liittyen myös kritiikkiä ja parannusehdotuksia. Esineitä on joidenkin asiakkaiden mielestä liian vähän esillä. Esinetiedot on vaikeasti löydettävissä..Kirjoitusvirheitä on. Museorollaattoria kaivataan. Suurennuslaseja myös. Ahkera kansalainen on pongannut kaupungilta tyhjiä vitriinejä, jotka museon tulisi sisustaa, koska museo = vitriini. Yllättävän vähän haastavia äänenpainoja on silti kuulunut. Ne eivät olisi pahaksi. Ne saavat perustelemaan.

Museolla jatkuvat arjen työt, nyt hieman erilaiset kuin kuluneen puolen vuoden aikana. Projektitutkija parsii jälkiään, toiset suuntaavat katseitaan tulevaan. Mystinen kirjain-numero-yhdistelmä R3 on jotain, josta varmasti kuullaan piakkoin lisää. Ja Piipun juurella, se valmistuu ihan kohta!

Aika näyttää mitä tapahtuu Forssan Formun* tulevaisuudessa. Pimeneekö museo joskus uudestaan? Jatkuuko venäläisvieraiden vuo? Mitkä Mercedeksen opeista jäävät elämään ja mitkä Vorssammuseo 3.0:n museopedagogisista piloteista ovat niitä, jotka osoittautuvat käyttökelpoisiksi jatkossakin?

Museovieraat järjestelevät tilkkuseinää. Hyvä! Kuva: Tanja Härmä.

Seurataan yhdessä museon tapahtumia. Ja käydään paikan päällä, aina kun pirtaan sopii, imppaamassa Loimijoen huuru-usvaista talvi-ilmaa ja käyskentelemässä Kirjavan Kankaan Kaupungin sinisessä ja tiilenpunaisessa tunnelmassa.

Nähdään museolla!

Ps. Käy äänestämässä Forssaa Museoliiton Propagandaprojektissa. Siellä on käänteisen psykologian kiemuroissa uiva Hitler-mainosvideo ja Olgan runo kehystettynä Kehräämön syksyisellä väriloistolla! Äänestysaikaa tämän kuun loppuun!

* Formu= Museoassarin hellittelynimi vanhalle puuvillamakasiinille, jossa Forssan Museon uusi perusnäyttely sijaitsee.