VORSSAMMUSEO TÄNÄÄN KIRJA-OUTLETISSA

Tänään 18.5. on kansainvälinen museopäivä. Juhlan kunniaksi Vorssammuseo 3.0 projektityöntekijät voi bongata tänään Forssan kirja-outletista, jossa esittelemme perusnäyttelyprojektia klo 14-16. Ei huolta, kahta tuntia emme ole äänessä, vaan mukana on Muistoja kutomolta-projetin esittely, Rimppa soi kehräämöoppaan kuvakavalkadi ja välipalana hienoja Forssa-filmejä.

Tänään kannattaa poiketa museolle, hupi on vallan ilmaista! Tekstiilimuseo Tyykissä juuri avattu Muistoja Kutomolta 1979-2009 -näyttely kertoo elämästä Forssan tekstiiliteollisuudessa viimeisen 30 vuoden aikana. Näyttelyssä esille nousevat ihmisten äänet ja tarinat. Forssan museossa voit tutustua artesaanien päättötyönäyttelyyn sekä Forssan museon perusnäyttelyyn.

Tule kertomaan meille millaisen museon sinä haluat!

LEIKKAUKSIA KALLIOMÄESSÄ

Oksasakset kiiltelevät, kun nuori verso napsahtaa poikki. Se saa välittömästi ympärilleen kostean kääreen ja koko paketti sujautetaan pussiin. Seuraava kohde on kutsuvasti merkitty punaisin nauhoin, sillä sen omistaja ei ole kotona. Pusseihin on kerätty vanhoja kalliomäkeläisiä omenapuiden versoja, jotka viedään kiireen vilkkaa Vikstenin taimistolle vartettavaksi. Leikkausoperaatio on suoritettu.

Kalliomäkeläiset ovat aikain saatossa vaihdelleet kasveja keskenään, ja joistain kasveista on kehittynyt oma kalliomäkeläinen kantansa. Arvokkainta olisi saada juuri tällaisia kasveja Ronttismäen tehtaalaismuseon pihalle, jota kehitetään perinnepihaksi. *

Kesäisiä tapahtumia ja talkoohenkeä pyritään ylläpitämään mm. yhteistyöllä Kalliomäen omakotiyhdistyksen, Wahren-keskuksen yksiköiden ja yhdistysten kanssa. Kesällä 2012 on tarjolla kaksi puutarha-aiheista luentoa ja tehdään ensimmäiset istutukset - ainakin ne omenapuut. Jonkin aikaa saamme odottaa satoa, mutta herkullisia omenoita on odotettavissa. Alun perin Laineen neitien istuttaman puun omenat ovat vihreänkeltaista Mustialan Kuulasta, toisesta puusta taas tulee suuria, punakeltaisia, hapokkaita hillo-omenoita.

Yhteisöllisyys on luonteva toimintatapa Forssan museossa, toimintaa ideoidaan yhdessä innostavien ihmisten kanssa. Pienestä kasvaa suurta. Osallistaminen on myös Vorssammuseo 3.0 -projektin yksi tavoite, yhteisöllisyys tulee näkymään myös uudessa perusnäyttelyssä. Miten, siihen vaikutat sinä. Kerro ideasi!

* Kasvienkeräämistyötä tehdään Forssan museossa yhteistyössä MTT:n Devepark –projektin kanssa.

OLEN KOETTANUT LAULAA LAULUA KOTISEUDULLE, JOTA NIIN RAKASTAN

Paikka: Forssan Lehden toimitus 20-luvulla

Läsnä: innostuneita henkilöitä 40 kpl.  Maanviljelijöitä, opettajia, tarkastaja, rehtori, maisterismies. Suurin osa miehiä.(Ainakin) yksi nainen.  

Ääniefektit: lentokoneen ulinaa ja filmikelan naksumista. 

Vuoden 1923 kesällä Forssan Lehden toimitukseen kerääntyi kotiseutuaatteesta innostuneita henkilöitä. Heidät oli kutsunut koolle lehden perustaja, Esko Aaltonen. Ilmapiiri oli innostunut ja toiveikas. Päätettiin perustaa Lounais-Hämeen alueella toimiva kotiseutuyhdistys. Yhdistys toimii alusta asti laajalla rintamalla tallentaen lounaishämäläistä perinnettä sen eri muodoissa. Esinekokoelmia kartutettiin suunnitelmissa olevaa museota varten, ja  vuosikirjan julkaisemisesta tuli nopeasti vuosittainen perinne. Saaren kansanpuistossa Tammelassa alettiin viettämään kesäjuhlia, joissa ohjelmanumerona oli mm. yleisölennätystä vesitasolla. Näe kotiseutusi ylhäältä käsin!

Tämän innostuneen ja dynaamisen tunnelman haluamme tuoda tulevan perusnäyttelyn Kotiseutu-osioon. Onnistuuko? Sen näyttää aika. Varmaa on, että Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen toiminta näkyy uudessa perusnäyttelyssä merkittävissä määrin. Onhan yhdistys Forssan museon henkinen "vanhempi" - nykyinen kaupungin museo toimi Lounais-Hämeen Kotiseutu-ja Museoyhdistyksen ylläpitämänä museona aina vuoteen 2010 saakka. Tiivis kytkös yhdistyksen ja museon välillä on yhä olemassa, ei vähiten siitä syystä että Forssan museon kokoelmista leijonanosan muodostaa Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen omistama kokoelma.

Ja hieno kokoelma se onkin. Jos joidenkin muiden teemojen kohdalla  podemmekin esinepulaa, niin emme tässä. On varaa valita. On varaa ottaa esiin parhaimmat tai vaihtaa esineitä toisiin. On mahdollisuus tuoda esiin koko Lounais-Hämeen alueen, Tammelan, Jokioisten, Urjalan, Humppilan, Someron, Ypäjän ja Forssan vanhaa perinnettä. On mahdollista esittää vanhoja filmejä, sillä lounaishämäläistä perinnettä keksittiin tallentaa elokuvakameran välityksellä hyvin varhain. 

     Nikolai Jussila Tammelan Hykkilän kylästä. Kuva: Esko Aaltonen, Esko Aaltosen kuvakokoelma, Lounais-Hämeen Kotiseutu-ja Museoyhdistyksen kuvakokoelma.

Ja ennenkaikkea on mahdollista tuoda esiin loistavia valokuvia. Vai mitä sanotte tästä Jussilan Nikolain kessuttelukuvasta á la Esko Aaltonen? Aaltonen on ikuistanut Jussilan talon setämiehen suuressa pirtissä 30-luvun lopulla, itse kasvatettua kessua poltellen. Kessu haisee pahalta, kuvan taakse on kirjoitettu. 

Tämän blogikirjoituksen otsikko on ote Esko Aaltosen, nuoren forssalaisen tehtaalaisenpojan,  päiväkirjasta vuodelta 1912. Kiintymys kotiseutuun ja sen vanhaan elämänmuotoon leimasi niin Esko Aaltosen kuin useiden muidenkin 20-luvun seutukuntalaisten elämää ja toimia ja johti kotiseutuyhdistyksen perustamiseen - joka toimii yhä tänäkin päivänä.  Kippis, kiitos ja onnea!  


 Esko Aaltosesta lisää täällä. ja yhdistyksen julkaisujen aina kiinnostava sisällysluettelo täällä.

PARAS PÄIVÄ IKINÄ

Museoihminen yrittää selittää kotiväelleen, että mistä työ museolla oikein koostuu. Jälkikasvu ehättää edelle: Te yritätte saada ihmisiä museoon, ymmärtämään, että siellä voi tehdä muutakin kuin vain katsella pölyisiä museoesineitä! 

Pölyiset museoesineet kylläkin kiinnostavat yllättävän monia. Kunhan vain saadaan kaikki kiinnostuneet ”koukutettua” museoon seinien sisälle.  Koukuttaminen - museosisältöjen tuominen uusien yleisöjen saataville - on tärkeä osa Vorssammuseo 3.0 -projektia. 

Viime keskiviikkona kokeiltiin yhtä ratkaisua. Lounais-Hämeen musiikkiopiston kitaristit  opettajansa johdolla pitivät avoimen musiikkitunnin museon kolmannessa kerroksessa. Kuulijoina oli soittajien omia perheitä mutta paikalle oli tervetullut myös satunnainen museovieras.  Tapahtumasta hyötyivät kaikki: museon upea akustiikka pääsi oikeuksiinsa. Nuoret, upeat soittajat saivat esiintymiskokemusta. Batmanin ja Tähtien Sodan tunnarit akustisella kitaralla houkuttivat museovieraita syvemmälle näyttelyyn - ja viihdyttivät alakerrassa pakertavia räsynukketyöpajalaisia! 

Soittotunnin jälkeen sekä lapset että vanhemmat kysyivät museon väeltä, että eihän museo mene vielä kiinni - näyttelyssä on niin paljon kiinnostavaan katsottavaa. Kumma kun ei tule koskaan käytyä, eräs isä kummasteli. 

Ehkä tämän kerran jälkeen tulee. Toivomme ainakin. Tervetuloa uudestaan! 

Pieniä kitaristeja opettajansa Annamari Porjamon johdolla

PURKKA UNOHTUI PÖYDÄLLE

Onko sinulta unohtunut purkkapussi museon tuvan pöydälle? Henkilökunnalle on tullut ilmoituksia, että museonäyttelyssä on esineitä, jotka eivät kuulu sinne. Tarkkasilmäiset ovat kiinnittäneet huomiota näyttelyn yksityiskohtiiin.

Asialla ovat olleet pääosin Forssan kolmos- ja nelosluokkalaiset, jotka vierailevat parhaillaan kulttuuripassikohteissa. Kulttuuripassin tekoon on osallistunut useita forssalaisia tahoja, jotka ovat tehneet passilaisille visaisia tehtäviä. Tarkoitus on tehdä paikkakunnan tarjonta koululaisille tutuksi sekä kokeilla eri harrastusmahdollisuuksia.

Museolla on käynyt koululaisia perheidensä kanssa valokuvasuunnistamassa, esinebongaamassa ja nukkeinstallaatiota tekemässä. Ensi viikolla kameraseura järjestää museolla lisäksi digikuvaustyöpajan, jossa voi ottaa muotokuvia vaikkapa visiittikorttiin.

Kulttuuuripassilaisten palaute on meille tärkeää, sillä sen avulla voimme kehitellä kesää varten uutta tekemistä perheille. Valokuvasuunnistukseen ja esinebongauseen voi ja onkin jo osallistunut myös muut kuin kulttuuripassilaiset. Haluamme tietää, mitkä ovat asioita jotka kiinnostavat ja koukuttavat. Mitä juuri sinä haluaisit tehdä museossa?

Tästä se lähtee, ensimmäinen rasti valokuvasuunnistajalle.

Forssa-yhtiö MYYTY! 500 irtisanotaan!

Näyttelykäsikirjoituksessa on väliaikatsekkauksen paikka. Monta teemaa on käyty läpi, purettu esineiksi, tekstiksi, kuviksi ja ääniksi. Meillä on suuret odotukset näyttelyarkkitehdin suhteen, mutta vaikka saimme hommaan taitavan Taina Väisäsen*, ei hänkään voi taikoa meille tilaa lisää. Ja tila - tai sen puute -  on ongelma silloin, kun asiaa on paljon. 

Sen tähden jotkin mielenkiintoiset aiheet saattavat tulla näyttelyssä esille jollain muulla tavalla kuin perinteisenä esine ja teksti -installaationa. Yksi tällainen aihe on Forssan 1930-luku.

Ei niin, etteikö 30-luvulla olisi sattunut ja tapahtunut. Lapuanliike oli voimansa tunnossa – myös Forssassa. 1930-luvun alun kommunistivainoissa sai surmansa mm. forssalainen Yrjö Holm. Holmin murha ja sen selvittely on dramaattinen aihe ( lisää murhia! Lapuanliikkeeläisten joukkomielenosoitus! Syyllinen jää rankaisematta – mutta katuuko hän sydämessään?). Toinen forssalaisia liikauttanut asia oli Forssa Oyn myyminen Finlaysonille vuonna 1934. Tehtaat säilyivät Forssassa, mutta ylin päätösvalta yhtiön asioista siirtyi Tampereelle. 

Esineistöä asiasta ei juurikaan ole. Varaston hämäristä on löytynyt Vihtori Kosolaa kuvaava kipsireliefi. Valokuvia ja arkistomateriaalia löytyy. Mutta ovatko ne vitriinissä millään tavalla houkuttelevia ja informoivia? Entä lapset? Kuinka rajaamme murhat pois heidän silmistään?

Joten: saisiko olla pieteetillä toimitettu sanomalehti asiaankuuluvin  syvä-artikkelein ja ilmoituksin? Laminoituna tai kernikankaalle painettuna, jotta museovieras voisi istahtaa mukavasti alas ja tutustua selailua kestäviin Menneisyyden Uutisiin? Tai Wanted-juliste, jolla etsitään Forssasta 1930-luvun tullipolitiikan takia hukattuja työpaikkoja takaisin tuotavaksi – tietenkin runsasta palkkiota vastaan?

Olisiko Sinulla parempi idea?

* Tainan kädenjälkeä voi käydä katsomassa vaikkapa Sastamalassa  suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa tai Tampereen Vapriikin 1918-näyttelyssä. 

Asiakkaita tutustumassa pienoismalleihin ja tekstiplansseihin. Kiinnostaisiko ketään istua alas ja tutustua  Menneisyyden Uutisiin?

MUOLAA-ILTA MUSEOLLA

Vietimme museolla hiljattain mielenkiintoisen illan Muolaa-Seuran aktiivien kanssa. Uutta perusnäyttelyä  valmistellessa on herännyt sekä seuran jäsenille että meille museossa työskenteleville kysymys, millä tavalla karjalansiirtolaisuus ja koskettavat elämäntarinat tuodaan näyttelyssä esille. Nykyisessä näyttelyssä on erillinen, pieteetillä rakennettu huone Muolaa-museona. Huone pysäyttää ja herättää katsojan pohtimaan mitä ihmisille on tapahtunut evakkotaipaleen jälkeen. Forssan seudulle asettumisesta otammekin mielellään vastaan lisätietoja.

Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka herättävät keskustelua tänä päivänä? Valokuvat ovat merkittävässä asemassa muistojen säilymisessä. Niitä on tuhoutunut paljon sodan aikana ja ne, jotka ovat jäljellä on hyvä saada jokaisen saataville. Muolaalaisten osallistuminen tulevan perusnäyttelyn työprosessiiin on meille tärkeää. Illan aikana kuulimme muistoja Muolaasta, Forssan seudulle asettumisesta ja saimme tuntuman karjaissyntyisten yhteisöllisyydestä. 

Näyttelyssä aihe tulee näkyväksi, kun se on kiinteä osa perusnäyttelykokonaisuutta. Millä tapaa ja miten, siitä varmasti jatkamme keskustelua suunnittelutyön edetessä. Esinelahjoituksena museo sai vanerisen matkalaukun, joka on tehnyt kaksi evakkotaivalta sisältönään tulitikut, toppa sokeria ja paketti voita. Esineen mukana tuli tarina ja herättävä kysymys. Mitä sinä pakkaisit mukaan evakkotapaleelle?