KANSALAISSOTAA JA SALAKÄTKÖJÄ

Uuden perusnäyttelyn suunnittelu jatkuu. Museon kolmannessa kerroksessa kerrotaan ajasta ennen 1900-lukua, kakkoskerroksessa näyttely jatkuu 1900-luvun tapahtumilla. Kerroksen ensimmäisen teeman työnimi on: ”Sosialistit!"

Teema kertoo työväenaatteen juurtumisesta Forssaan ja kasvamisesta koko paikkakuntaa (kuin koko maatakin)  ravistelleeksi ilmiöksi. Aiheita:  Työväenpuolueen /Sosialidemokraattisen puolueen puoluekokous Forssassa 1903, vuoden 1918 tapahtumat, paikallinen työväenyhdistys…  Mutta kuinka tuoda aihepiirit esiin ihmisläheisemmin kuin virallisvirallisena historiapuheena?

Autenttisen esineistön lisäksi tarvitsemme autenttisia tarinoita.  Forssalaissyntyisen Iida Maria Saarisen omaelämäkerralliset teokset ovat tärkeä lähde. Iida, köyhän työläisperheen tytär, ajautui kansalaissodan aikana töihin punakaartin keittiöön - enemmänkin ainaisen pulan kuin palavan aatteen ajamana. Sodan päätyttyä Iida Maria näki nälkää Hämeenlinnan vankileirillä, josta vapautui kesällä 1918. Aikalaistodistuksia löytyy myös museon arkistosta ja paikallishistorioista. 

Mutta millä keinoin olisi parasta tuoda esille näitä ääniä menneisyydestä?  Dramatisoituina kuulokuvina? ”Kirjeiksi” painettuina? Sarjakuvina vai harrastajanäyttelijöiden kanssa videoituina esityksinä? Monet esittämisen tavat ovat mahdollisia – oman haasteensa antaa kuitenkin akustisesti erinomaisen kantava museotila.  

Mikä joukkokokous? Kuva on ajoitettu vuoteen 1917. Kuvassa taustalla Forssan 1912 rakennettu,
järjestyksessä toinen työväentalo, joka paloi 1929. 

Teeman ” itse tehden ja kokien" –materiaaliksi on tällä hetkellä vahvin ehdokas ontto pölkky. Heti kansalaissodan jälkeen tunnelmat Forssassa olivat kireät. Vakaumuksellinen sosiaalidemokraatti, puuseppä Joose Palmen, piilotti haltuunsa uskottuja papereita halkovajansa ontoksi porattuun tukkiin.

Mitä olisi se tämän päivän arkaluonteinen aineisto, jonka voisi piilottaa museo-osastolle tuotavaan (ötökkävapaaseen), onttoon hakkuupölkkyyn?

MISTÄ KAIKKI ALKAA

Perusnäyttelyprojektissa joudumme miettimään alituiseen sitä, mikä Forssan menneisyydessä on se olennaisin. Valintoja on pakko tehdä, koska kiinnostavia tarinoita ja muuta materiaalia on paljon. Juha Vitikainen Hämeenlinnan kaupungin historiallisesta museosta antoi neuvon: kannattaa korostaa rohkeasti sitä, mikä on Forssalle ja Lounais-Hämeelle ominaista. Historiaa ei kannata alkaa kertomaan samanlaisena kun se toistuu muissa museoissa.

Itse aikakaudet ovat tietenkin samat - niistä on vaikea päästä eroon.  Ja tarvitseeko edes? Vaikka nykypäivän museonäyttelyt eivät etene yhtä jäyhän kronologisesti kuin aikaisemmin oli tapana, on aikajärjestyksessä etenevä historianäyttely kävijäystävällinen.  Silloinkin kun museovieras päättää tutustua siihen omassa, luovassa järjestyksessään. 

Niinpä tämän hetkinen Vorssammuseo 3.0:n perusnäyttelykäsikirjoitus alkaa -  mistäpä muusta kuin esihistoriasta. 

Mitä oli, ennen kuin Forssaa oli? Oliko mammutteja? Milloin jääkausi oli? Oliko sitä ennen tai jälkeen ihmisiä, ja mitä niille kaikille esihistoriallisille löydöille on tapahtunut, jotka ennen vanhaan olivat museossa esillä? *

Humppilan Järvensuon kaivauksen alkeellinen kivikirves

Emme pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta voimme tehdä koosteita varhaisemmista tutkimuksista**, antaa suuntaviivoja tulkinnoille ja kenties herättää uusia, mielenkiintoisia kysymyksiä. Tällä hetkellä askarruttaa se,  kuinka saada esille kiinnostavalla tavalla muinaisesineitä museon kokoelmista. Kuinka paljon vuosiluvuille ja aikakausien esittelylle olisi annettava tilaa?  Kiinnostaako museovierasta, minä esihistoriallisena ajanjaksona vilja nousi ensi kerran oraalle Tammelan Kuivajärven rannoilla? Entä mikä olisi kävijäystävällisin tapa kertoa Lounais-Hämeen muinaisrannoista? 

Mietimme myös "kokeile itse" -osiota. Haluaisiko kukaan hypistellä parkittua turkista tai kokeilla rautakautista lautanauhatekniikkaa? Koko näyttelyn punaisena lankana on kuidut ja tekstiili. Millä tavalla voisimme herättää museokävijän aprikoimaan, kuinka Loimijoen laaksoa nuorakeraamisella kaudella asuttanut klaani vaatetti itsensä kylmää vastaan? Saisiko siitä aasinsiltaa Forssan myöhempiin vaiheisiin ja tekstiilikuituihin – vai olisiko se todella vain aasinsilta? 

 ps. Kiitoksia käsikirjoituksen kommentoijille! Käsikirjoitusrunkoa saa edelleen "tilata" Kristiinalta tai Sannalta! 

* Useat Forssan museossa aikaisemmin esillä olleet esihistorialliset löydöt on lahjoitettu Kansallismuseoon. Niistä osan esillesaamista museon uuteen näyttelyyn selvitellään. 

** Forssan museon edellisen johtajan Lauri Pohjakallion asiantunteva työ Lounais-Hämeen esihistorian parissa antaa hyvän pohjan näyttelyn aloitusteemalle.

VORSSASTA KUULUU KUMMIA

.. tai pikemminkin Forssan museosta. Ja jos nyt ei ihan kummia, niin hyviä uutisia kuitenkin!

Projekti Forssan museon perusnäyttelyn uusimiseksi, Vorssammuseo 3.0, on ollut käynnissä reilut kaksi kuukautta. Siihen liittyen kysyimme viime vuoden puolella museon asiakkailta mielipidettä forssalaisuudesta ja nykyisen näyttelyn hyvistä ja huonoista puolista. Saimmekin tietoja ja mielipiteitä roppakaupalla – kiitos niistä! Olemme myös kiertäneet joitakin alueen kouluja keräten tietoa siitä, minkälaisia toimintoja museo voisi tarjota koululaisille. Monta hyvää vinkkiä saatu – kiitos niistäkin! 

Tällä hetkellä näyttelyprojekti on edennyt vaiheeseen, jossa perusnäyttelylle etsitään näyttelyarkkitehtia. Näyttelyarkkitehti vastaa näyttelyn rakenteista ja visuaalisesta ulkoasusta, joten hänen panoksensa projektissa tulee olemaan hyvin näkyvä - tuskin maltamme odottaa lopputulosta. Projektipäällikkö Sanna, on ”viäntänyt ja kiäntänyt” arkkitehtitoimistoille lähetettäviä tarjouspyyntöpapereita liitteineen. Kristiina, projektitutkija, on hikoillut näyttelykäsikirjoitusrungon parissa ja luetuttanut sitä sekä museon henkilökunnalla että muilla kiinnostuneilla.

Kiinnostaisiko Sinua ottaa osaa käsikirjoituksen muokkaustyöhön? Keräämme palautetta käsikirjoitusrunkoon kaikilta kiinnostuneilta. Ota rohkeasti yhteyttä Kristiinaan tai Sannaan  – lähetämme sinulle postia ennen kuin huomaatkaan! 

Tähän asti on toivottu, että Forssan työväenyhdistyksen vaiherikas historia näkyisi näyttelyssä. Toisaalta olisi hyvä huomioida Forssan seudun vahva ja perinteikäs maatalouskulttuuri. Finlaysonin tehtaiden alasajo 80-luvulta lähtien on hyvä tuoda esiin, samoin 90-luvun lama-aika. PickNick on otettava huomioon – kuten myös Forssan urheilu- ja musiikkihistoria.  Jos et halua kommentoida varsinaista käsikirjoitusta, voit tuoda blogin kommenttiosassa esiin Forssan historiaan liittyviä aiheita, joiden juuri Sinä haluaisit näkyvän tulevassa perusnäyttelyssä. Jatkossa käsikirjoituksen eri teemoja avataan myös erillisinä postauksina. Tervetuloa kommentoimaan! 

EI KIITOS MUSEOON!" *

*Tupun, Lupun ja Hupun huudahdus eräässä Aku Ankka-tarinassa

Ylläolevan lausahduksen lähes jokainen koululainen oppii viimeistään myöhäisessä alakouluiässä - ainakin jos lukee Aku Ankkaa. Forssan museossa haluamme haastaa tätä lähestymistapaa uusilla museopedagogisilla käytännöillä, joita lähdemme kehittelemään liittyen EAKR-tuettuun Vorssammuseo 3.0. perusnäyttelyprojektiin.

Asiaan liittyen keräännyimme 4.10. kuuntelemaan Mercedes Pugliesea, argentiinalaista museopedagogia ja opettajaa, Forssan yhteislyseolle. Luennon tarkoitus oli avata sekä meille museon työntekijöille, asiasta kiinnostuneille että Forssan ja ympäristökuntien opettajille uusia tapoja, joilla museo ja koulut voisivat tehdä yhteistyötä keskenään. Perinteiset museo-opastukset voivat parhaimmillaan olla innoittavia ja hedelmällisiä vuorovaikutustilanteita, mutta eivät toimi kaikkien ikäryhmien kanssa. Mercedes Pugliesen kokemuksen mukaan niin lapsi kuin aikuinenkin oppii ja omaksuu paremmin, kun tieto välitetään tuomalla oppimistilanteeseen mukaan elämys - käyttämällä hyväksi esimerkiksi aistien, tunteiden tai mielikuvituksen tasoa. Mercedeksen ominta aluetta on tarinallistaminen ja satujen hyväksi käyttäminen museo-opetuksessa.

Mutta kuinka Forssassa? Miten yleisö, etenkin se oma yhteisö, suhtautuu "uudenlaisiin" museo-opastuksiin? Haluaako Forssan museon peruskävijä kuitenkin kaikista mieluimmin itselleen tarinan Forssan historiasta A:sta Ö:hön? Kiinnostaako alakoulun opettajaa eniten faktapitoinen opastussisältö paikkakunnan menneisyydestä ja tuntuvatko puheet mielikuvituksen ja tunteiden käyttämisestä museo-opetustilanteessa silkalta huuhaalta?

Joten: miten olisi tarina Viksbergin kartanon reestä, kun "kuu paistaa keveästi, kuollut ajaa keveästi"?  Tai puukolla "Hakalan halvasta" irti leikattu makkaransiivu matkaeväiksi tutustuttaessa Forssan tekstiilitehtaiden työläisten arkipäivään - silloin ennen vanhaan?

Mitä mieltä olet? Olisiko sinulla parempia ehdotuksia?