Telineillä Harald

Joskus asiat menevät nappiin ihan sattumalta. Eräänä sateisena iltapäivänä, kun  Kuhalankoski kohisee ja taivaalta sataa vettä, amanuenssi Asta saa rouvasvieraan Naantalista. Forssassa sukujuuret omaava rouva haluaa lahjoittaa museolle äidinäitinsä todistuksen Forssan tehtaankoulusta. Ohessa tulee nippu valokuvia ja tarinoita sukulaisista, jotka liittyvät Forssassa tehtaankoulua vuosisadan alussa käyneeseen Rauha-tyttöön.

Projektitutkija on tilanteessa puoliksi läsnä, näppäillen tietokoneella samalla omiaan. Tiedättehän: iltapäivä, ikkunaan ropisee sadetta, näytöllä auki noin kymmenen dokumenttia, joista vain kaksi liittyy, asiallisesti ottaen, työn alla olevaan asiaan. Lievää uupumusta. Taustalla kuuluu ihastuttavaa puheensorinaa, josta erottuu yhtäkkiä sana

Harald

ja:

kuskina kartanolla

Padang podong. Avoimeksi sisältödokumentti, joka matkaa kuun lopulla tulevan perusnäyttelyn graafikoille. Sieltä esiin kohta: Borgströmin polkupyörä.

Borgströmin polkupyörä. Pyörät ja pinnat ovat puiset, pyörän ulkokehät raudoitetut.

Tämä vanha 1800-luvun loppupuoliskon polkupyörä kuului Forssa-yhtiötä isännöineelle August Borgströmille. Aivan 1800-luvun viime vuosina Borgström antoi ajoneuvon hevosajurilleen Oskar Koskiselle.  Esinetekstiluonnoksen mukaan  ”Tällä pyörällä ajurin poika Harald opetteli ajamaan vuoden 1900 tienoilla”

Harald ja Rauha olivat sisaruksia. Rouva Naantalista kertoo, että ajurinpoika Haraldista kasvoi vartuttuaan melkoinen tasapainoilija ja temppuilija. Harald oli intohimoinen telinevoimistelija, joka esiintyi rekillä Forssan Alun näytöksessä vielä viisikymmenvuotiaana. 

Rouva nostaa esille laukustaan myös järeät rautamorttelit, jotka Koskisen perheen toiset nuoret miehet valmistivat työpaikassaan Forssa-yhtiön valimossa. Morttelit viisas rouva sujauttaa takaisin kassiinsa - ne ovat matkalla jälkipolville perinnöksi, kun taas kuvat ja todistukset saavat jäädä digitoitaviksi. 

Rouvan lähdettyä tutkimus Koskisen ajuriperheestä jatkuu siihen tulehduksenpunaiseen pisteeseen, jossa Forssan historia aina seisahtuu eli vuoteen 1918. Olivatko ne juurikin nämä morttelinvalmistajat, jotka saivat surmansa toukokuussa 1918 Forssassa ja Riihimäellä? Joka tapauksessa Forssan kartanon ajuri Oskar Koskiselta tapettiin kaksi sotatoimiin osallistumatonta poikaa, punaisia tai sellaiseksi luettuja, ilman oikeudenkäyntiä. Vanha ajuri kääntyi asian johdosta senaikaisen oikeuskanslerin puoleen ja sai lausunnon, jonka mukaan syylliset tulisi selvittää ja asettaa edesvastuuseen. Niin ei kuitenkaan koskaan tehty.  

Forssan Kartanon ajuri Oskar Koskinen. Kyydissä herrasväkeä. Forssan museon kuvakokoelma.

In one rainy afternoon an old lady visits museum office. She shows an old document. The document is diploma form Forssa Tehtaankoulu, the school Forssa Company used to run in Forssa in 19th and the beginning of the 20th century. The document belonged to the grandmother of this old lady. Father of the grandmother was coach driver Oskar Koskinen. We hear that the grandmother had a brother, Harald. Suddenly we realize that an old lady is telling stories around and important museum object to be shown in future exhibition: an old velocipede that used to belong to the director of Forssa Company, August Borgström. We know beforehand that it was given by Borgström to his coach driver Koskinen at some point of history. And that son of this Koskinen, Harald, learnt to ride a bicycle with that old vehicle. Thanks to this old lady we get to know more about Koskinen family and the life of coach driver´s family in the 19th and 20th century Forssa. Some pieces of the puzzle called Forssa history find their places.