Vorssammuseo 3.0

perjantai 18. lokakuuta 2019

Tekstiiliteollisuuden koneet Forssan museon kokoelmissa

Nyt jo ohi kiitäneen kesän 2019 alussa Forssan museolla käynnistyi lyhytkestoinen mutta kooltaan suurempi projekti: tavoitteenamme oli dokumentoida ja luetteloida digitaaliseen muotoon museon esinekokoelmiin kuuluvat suuret tekstiiliteollisuuden koneet. Samalla tarkoitus oli saada tallennettua koneisiin kätkeytynyt historia sellaiseen muotoon, että museokävijöillekin saataisiin järjestettyä kiehtovia yleisöopastuksia Forssan tekstiiliperinnön teknillisempään menneisyyteen. Nykyisin koneet on sijoitettu Kehräämöalueen Vaunutalliin, jonka vuoksi oli myös tarpeen ryhtyä kunnon fyysiseen työhön: vaunutalli tuli saattaa yleisölle sopivaksi vierailuvarastoksi, jossa tekstiilikoneet pääsevät näkyvästi esille. Tehtävä vaatikin niin uusien hyllyjärjestelmien pystyttelyä kuin pumppukärryllä taiteilua.

Positiivisesti yllättäen, työ onnistui odotettua helpommin. Jo heinäkuussa Ehtootori-tapahtumien yhteydessä yleisölle voitiin järjestää avoimet ovet Vaunutallin, ja kierrokset saivatkin suuren kiinnostuneiden joukon kurkistamaan tallin perälle asti. Samalla vielä kesää ollessa jäljellä koneiden rikasta historiaa oli kartoitettu runsaasti ja tieto oli huolellisesti luetteloitu. Forssan museon koneet tarjoavat näin hienon kurkistusikkunan 1900-luvun tekstiiliteollisuuden teknologiaan ja työprosesseihin. Samalla koneet kertovat tietenkin tarinaa myös itse Forssasta ja sen kirjavasta tekstiilihistoriasta. Seuraava oiva tilaisuus päästä koneiden äärelle avautuu Forssan museon järjestämässä syksyn teemaopastuksessa 6.11.2019 klo 14 Vaunutallissa.

Uuden automaattikutomon (1951) valmistumisen myötä hankittiin uusia täysautomaattisia kutomakoneita. Kuvassa on yksityiskohta Northorp -kutomakoneen puolapatterista, jonka ansiosta kutojan ei enää tarvinnut vaihtaa käsin uutta lankapuolaa sukkulaan. Kuva: Forssan museo.
Vaikka päämääränä oli saada luetteloitua ensisijaisesti vain alle kymmenen konetta, työmaa oli huomattavan laaja. Harvinaisina sekä hyvin erikoistunutta tekniikkaa sisältävinä laitteina näiden esineiden elinkaarien selvittäminen ei ole ollut mitenkään yksinkertaista. Forssan museon esineluettelo ja valokuvakokoelmat tarjosivat hyvän ponnahduslaudan, mutta heti alussa oli selvää, että tiedonmurusia täytyi lähteä etsimään monenlaisista muista lähteistä. Käsillä olevan aiemman tutkimuskirjallisuuden lisäksi avuksi tulivat muun muassa 1800-1900-lukujen taitteen tekstiiliteollisuuden oppikirjat ja Finlayson-Forssan Yhdyslanka-tehdaslehdet 1940-80-luvuilta. Muutamat digitoidut arkistot kertoivat paljon koneen ulkomaisista valmistajista. Johtolankojen loputtua kirjallisista lähteistä tietopyyntöjä lähetettiin niin Englannin, Ranskan kuin Unkarin museoihin. Ympäri maailmaa peräisin olevat koneet osoittavatkin hyvin, miten kansainvälinen Forssa oli jo kauan aikaa sitten. Oma lukunsa tiedonkeruussa on ollut koneiden sisältämä muistitieto ja ns. hiljainen tieto: kaikki se aikoinaan koneiden käyttöön sekä niiden kanssa työskentelyyn liittyvät muistot ja kokemusperäinen tieto, jota ei ole minnekään muistiin kirjattu. Kesällä ehdittiinkin saada muutamia pikaisia mutta mainioita juttutuokioita aikaiseksi Forssan tehtailla työskennelleiden ihmisten kanssa. Toivottavaa toki olisi, että vielä lähitulevaisuudessa toteutuisi laajempi ja kattavampi koneisiin liittyvän muistitiedon kerääminen.

Kuvassa on meneillään säätin vaihto, jossa rengaskehruukoneen täydet lankapuolat vaihdettiin tyhjiin. Säättitytöllä on kuvassa päällään puoliesiliina, jonka isossa taskussa tyhjät puoat kulkivat kätevästi mukana.
Kuva: Forssan kehräämö, 1950-luku. Forssan museo.
Vaunutalliin sijoitetut koneet edustavat laajasti 1900-luvun tekstiiliteollisuuden menneisyyttä. 1950-luvulta peräisin olevat rengaskehruukone ja Northrop-kutomakone ovat muistuttamassa koko puuvillateollisuuden perustasta, eli langan kehruusta ja kankaiden kutomisesta. Muut koneet puolestaan kertovat pääosin kankaanpainannasta, joka yhtenä tekstiiliteollisuuden erikoisosa-alueena on Forssan historian kannalta erityisen oleellista: Vuodesta 1861 Forssa oli ensimmäinen ja pitkään myös ainoa painetun kankaan tuottaja Suomessa. Niinpä massiivinen telapainokone, eriskummallinen moleteerauskalusto ja epätavallisen kookas reprokamera ovat kiehtova aikamatka arvokkaaseen Forssan painokangastuotannon menneisyyteen.

Kuva on otettu Finlayson-Forssan Viksbergin tehtaiden viimeistämöstä, telapainokoneiden rivistöstä. Ensimmäinen telapainokone ostettiin Forssan tehtaille jo vuonna 1862. Vaunutallissa on esillä yksi telapainokone, joka hankittiin Forssaan vuonna 1937. Kuva: Forssan museo.
Syksyn ja loppu vuoden mittaan Forssan museo tulee julkaisemaan blogissaan juttusarjaa Vaunutallin koneista ja niiden värikkäisiin tarinoihin tehdystä tutkimusmatkasta. Kirjoittaja on kesän 2019 Forssan museolla tekstiiliteollisuuden koneiden parissa työskennellyt FM Niklas Pietilä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Forssan museon Aulagalleria muuttuu Galleria Moletiksi

Forssan museon alakerran näyttelytilaa on vaatimattomasti kutsuttu Aulagalleriaksi. Tunnelmallinen makasiinimme on houkutellut paljon kiinnostavia näyttelyitä ja taiteilijoita, ja sen nimi onkin herättänyt kävijöissä ihmetystä: "Eihän tämä ole mikään kylmän kalsea aula, vaan galleria isolla G:llä!" Riittävän usein kommenttia kuultuamme aloimme ajatella: Miksipä emme tosiaan tekisi asialle jotakin? Persoonallinen galleria ansaitsee arvoisensa nimen!

Ja uusi nimi on ... Galleria MOLETTI!


Timo Väisänen ja Tiina Karhu ripustavat teosta Galleria Moletin seinälle.


Nimi otetaan käyttöön tekstiilitaiteilijoiden Tiina Karhun, Aet Ollisaaren ja Tuiti Pajun TEKOÄLYTÖN -näyttelyn avajaisissa torstaina 16.5. klo 17-19.


Sana 'moletti' juontaa 1800-luvulle ja liittyy kankaanpainannan menetelmien historiaan. Kankaan painaminen alkoi Forssassa vuonna 1861, kun tehtaalle saatiin ensimmäinen perrotiinipainokone, joka käytti kankaan painamiseen kaiverrettuja puulaattoja. Heti seuraavana vuonna hankittiin telapainokone. Telapainokone siirsi kuvion kankaalle ns. syväpainomenetelmän avulla. Moletin kaiverruksessa haluttu kuvio siirrettiin kaivertamalla metallisylinterille, ns. emämoletille. Sen jälkeen kuvio siirrettiin osin mekaanisesti, osin kemiallisesti korkokuvaksi toiseen metallilieriöön. Tätä sanottiin reliffiksi. Reliffistä kuvio siirrettiin kupariselle painotelalle eli valssille, jolla kuvio painettiin kankaaseen. Aluksi koneen käyttämät kupariset moletit ja valmiit painotelat tilattiin kaiverrettuina ulkomailta. Valmiiksi kaiverrettuine kuosikuvioineen ne toivat Forssaan eurooppalaisen painokangasmuodin.

Vuonna 1892 tehtaalle hankittiin moleteerauskone sekä palkattiin moletöörejä sitä käyttämään. Eräskin Joseph Heim saapui Forssaan Mulhousen maineikkaasta tekstiilikaupungista vuonna 1902. Museon arkistoista löytyi hänen työsopimuksensa. Vuonna 1926 tehtaalle palkattiin Saksasta alan ammattilainen, molettimestari Ernst Paul Lehmann. Hänen myötänsä tuli mahdolliseksi koko kankaanpainoprosessin - kuosimallista valmiiksi kankaaksi -  toteuttaminen Forssan tehtaalla. Lehmannin alaisuudessa vuodesta 1926 työskennellyt Tauno Tähti muistelee Turun Sanomien haastattelussa 3.8.1981:
"Ei silloin ollut tekstiilitehtaalla taiteilijoita tai ateljeita. Kauppamatkustajat toivat malleja ulkomailta. Kaivertaja oli sen ajan suunnittelija, hän toteutti ideat ja aiheet uusiksi kuoseiksi. Vanhoja malleja piti aina sen verran muunnella, ettei ihan suoraan matkittu."

Ensimmäiset tehtaan omat mallisuunnittelijat aloittivat työskentelyn jo 1940-luvun puolella. Tauno Tähden tytär Arja Mattila (o.s. Tähti) palkattiin mallipiirtäjäksi kuparivalssiverstaaseen vuonna 1948. Ennen työhön ottoa tehtaan insinööri Matti Moring kysyi Tähden isältä: "Osaaks teidän likka piirtää?" Tytär Arja teki kotona piirustuksen näytteeksi ja sai paikan. Forssan ateljee perustettiin virallisesti vuonna 1951.

"En ole kiivennyt Lönnrotin tapaan puuhun piirtelemään. Minun puuni, kouluni ja yliopistoni on ollut tämä tehdas. Täällä olen kuvani tehnyt", muisteli Arja Mattila tekstiilitaiteilijan työnsä alkuvaiheita Yhdyslanka-lehdessä 3/1976.

Moletti on telapainoprosessissa käytetty kuparisylinteri, johon kaiverrettiin käsin haluttu kuvio tai kuosi.
Kuvassa on moletööri työssään.
Kuva: Forssan museo

Forssan tehtailla siirryttiin uudenlaiseen rotaatiopainotekniikkaan 1970-luvulla, ja vähitellen telapainokoneet jäivät historiaan. Forssan museon kokoelmissa on lukematon määrä moletteja, niiden valmistuksessa käytettyjä työvälineitä sekä uhkea kahdeksan värin telapainokone, joka oli käytössä 1930-1980-luvuilla.



torstai 18. huhtikuuta 2019

TET-harjoittelijan mietintöjä Forssan kauppalan vuoden 1925 asemakaavasuunnitelmasta


Forssan museo sai tänä keväänä TET-harjoitteluun forssalaisen Miika Aaltosen. Yhtenä tehtävänään Miika tutustui Bertel Jungin laatimaan, Forssan kauppalan vuoden 1925 toteutumattomaan asemakaavasuunnitelmaan. Tarkastelusta syntyi blogikirjoitus.

Yksityiskohtakuva Forssan ensimmäiseksi asemakaavaksi laaditusta Bertel Jungin vuoden 1925 suunnitelmasta.
Kuva: Forssan museo.

Nimeni on Miika Aaltonen. Olen ollut TET harjoittelussa Forssan Museolla nyt viikon verran ja viimeistelen eri töitä, mukaan lukien tämän. Harjoittelu on ollut mukavaa ja olen tutustunut kivoihin ihmisiin.

Olen ollut lähes aina kiinnostunut asioiden ulkonäöstä. Nykyään olen kiinnostunut rakennusten ja kaupunkien arkkitehtuurista ja suunnitelmista. Niinpä otin mielelläni vastaan työn jossa arvioitiin Forssan toteutumatonta asemakaavaa. Asemakaava on ollut esillä kotonani jo aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tutkin sitä ja tajusin, ettei se ollut toteutunut. Kaava on mielenkiintoinen ja Forssa olisi ollut hyvin erilainen kaupunki jos se olisi toteutunut.


Puistojen ja kivitalojen kaupunki  -  Forssa 1925 asemakaavassa


1920-luvulla elettiin suuressa optimismissa: tulevaisuus ajateltiin majesteettisena ja viheriöivänä. Sen mukaan monet kaupungit suunniteltiin laajoiksi ja puistomaisiksi. Myös Forssa oli suunniteltu tällaisella ajatuksella.

Puuton keskusta


Suurin osa vanhaa puista keskustaa olisi pistetty matalaksi (joskin niin myöhemmin kävikin), keskustasta ainoastaan Ronttismäki olisi suunnitelmassa säilytetty. Sekä Lamminrannan päähän, että vastakkaiseen päähän oli asemakaavassa suunniteltu puinen asuinalue.

Kuvassa näkyy Ronttismäki eli nykyinen Kalliomäen kaupunginosa.
Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.
Asemakaavassa kauppatori oli sijoitettu nykyisen Keskuskoulun viereen, puuvillamakasiinien kohdalle. Torin laitaan oli suunniteltu asemarakennuksia, joiden vierestä kulkisi rautatie. Torin viereen oli suunniteltu kivitaloja, niin kuin muuallekin keskustaan. Tori sijaitsisi Tammelantien vieressä (nyk. Koulukatu) ja sen vasemmalta puolelta kulkisi Keskuskatu aina Hämeentielle saakka. Suunnitellun torin toisella puolella sijaitsi jo ennestään Aleksanterin kansakoulu.

Aleksanterin kansakoulu. Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.

Kuvassa on Forssa-yhtiön lastentarha, joka valmistui vuonna 1901. Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.
Kansakoulusta oikealle Hämeentien varressa sijaitsee yhä entinen Forssa-yhtiön lastentarha (nyk. Augustinan päiväkoti) ja sen vieressä oikealla Kirjastotalo (nyk. Vapaaseurakunnan kirkko). Rakennukset säilytettiin asemakaavassa todennäköisesti historiallisista syistä. Kummallekin puolelle puutaloja oli suunniteltu kivisiä kerrostaloja.

Nykyisen linja-autoaseman kohdalle ja kirkon viereen oli suunniteltu uutta Kirkontoria.
Kirjastotalo. Nykyisin rakennuksessa toimii Vapaaseurakunnan kirkko.
Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.


Huviloita, puistoja ja bulevardeja


Kaupunkiin oli suunniteltu myös pari bulevardia. Matkuntie olisi jatkunut Forssassa Pohjoisena puistokatuna joka olisi risteytynyt Lammin puistokadun kanssa kivitalojen ympäröimänä. Kaupunkiin oli ajattelutavan mukaisesti suunniteltu paljon puistoja. Suurinpiirtein siihen missä on nykyisin Ankkalammi oli suunniteltu huvilatontti. Matkuntien eteläiselle puolelle oli suunniteltu suuri huvila-alue ja Kutomontehtaan kaakkoiselle puolelle toinen pienenpi huvila-alue.

Asemakaava ei toteutunut suurilta osin: sodan jälkeen väestö kasvoi nopeasti ja ajattelutapa kaupunkisuunnittelussa oli muuttunut lähiömäiseksi, joten taloja pyrittiin rakentamaan edullisesti ja väljästi. Umpikorttelit muuttuivat avoimiksi kortteleiksi.
Kuvassa Ankkalammi Forssan keskustassa.
Kuvaaja: Pentti Nurmi, Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi


Kirjoittanut: Miika Aaltonen




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tekstiilimuseosta Kuosikeskukseksi

Forssan museon arki näyttää tyyneltä, vaikka pinnan alla kuhisee. Syksystä 2017 lähtien on väännetty ja vaivattu Tekstiilimuseo Tyykin tulevaisuutta. Tyykistä tulevaisuuteen -hanke selvitti, miten toimintaa saataisiin tehostettua. Suurimmaksi pulmaksi osoittautuivat tilat. Tilaa oli paljon, mutta se oli epäkäytännöllistä.
Yhteensattumat avasivat uusia mahdollisuuksia. Käsityökeskus Sigrid muutti pois Kehräämöltä. Mainossatama ilmoitti olevansa kiinnostunut tekstiilimuseon miehittämästä Valimorakennuksesta. Alkoi mittailu, suunnittelu ja puntarointi. Lopputuloksena tekstiilinäytteet ja arkistotavara (yhteispaino noin 9 tonnia) jaettiin entisen käsityökeskuksen ja linja-autoaseman tiloihin ja tekstiiliteollisuuden koneet (yhteispaino noin 10 tonnia) siirrettiin Vaunutalliin. Toimintatilaa on museolla nyt 120 m2 aiempaa vähemmän, mutta pienessä ajassa ollaan saatu monta sumaa purettua.


Arkkitehtitoimiston luonnos Kuosikeskuksen pohjaratkaisusta.

Koneet ja tekstiilit vaativat erilaisia tiloja


Tekstiiliaineisto ja tekstiilin valmistuksen koneet erotettiin toisistaan, sillä ne vaativat erilaisia olosuhteita. Aiemmin koneet olivat näyttelytiloissa ja tekstiilit hämärän pölyisessä vaunutallissa. Nyt koneet on viety krouvimpaan tilaan ja tekstiilit siisteihin sisätiloihin. Forssan kokoelman erityispiirre on painokangasmallien eli kuosien runsaus. Kuosien käyttömahdollisuuksia tutkitaan ja niiden toivotaan olevan entistä näyttävämmin esillä tulevaisuudessa. Tekstiilimuseon muodonmuutos ulottuu kokoelman profiloimisesta, järjestämisestä ja tilaratkaisuista yhteisön toimintaan ja kaupunkitilan hyödyntämiseen. Muutoksessa haetaan myös keinoja kokoelman parempaan näkymiseen tekstiilimuotoilun alalla. Paljon toisiinsa limittyvää ja eri suuntiin kurkottavaa on pelissä.

Avainsanoja

Finlayson = suomalainen tekstiilibrändi, joka täyttää ensi vuonna 200 vuotta. Nimi tulee skotlantilaisesta James Finlaysonista, joka perusti yrityksensä Tampereelle vuonna 1820. Finlayson on museon tärkein yhteistyökumppani, ja hallussamme olevan kokoelman aktiivikäyttäjä, jolla on kokoelmaan myös immateriaalioikeuksia. Nykyinen Finlayson on eri, ja paljon pienempi yritys kuin se, joka työllisti parhaimmillaan 2500 forssalaista ja toimi Forssassa vuosina 1934-2009.
Forssa-yhtiö = ruotsalaisen Axel Wahrenin perustamat Forssan kehräämö (1847), kutomo (1851), lankavärjäämö (1853) ja viimeistämö (1857) yhdistyivät Forssa-yhtiöksi vuonna 1859. Tehtaiden ympärille kasvavaa tehdaskylää kutsuttiin myös Forssaksi. Kankaan painaminen aloitettiin Forssassa vuonna 1861, ensimmäisenä Suomessa. Kun Forssa-yhtiö fuusioitui Finlaysoniin vuonna 1934, Finlayson pääsi perinteikkään kangaspainon isännäksi.
Forssan ateljee = painokankaiden suunnitteluosasto, joka perustettiin Forssaan vuonna 1951. Sitä ennen painokangasmallit oli tuotu tai kopioitu ulkomailta.
PMK eli Puuvillatehtaitten Myyntikonttori Oy oli viiden puuvillatehtaan (Finlayson, Forssa, Porin Puuvilla, Tampereen Pellava ja Vaasan puuvilla) perustama  yhteinen markkinointiyhtiö, joka toimi vuosina 1932-1975. Kuva Kristiina Huttunen.
Konehuone = Vaunutalli, johon tekstiiliteollisuuden koneet on siirretty. Kesän 2019 aikana on tarkoitus järjestää ”Kierroksia konehuoneessa”, joiden aikana voi tutustua tekstiilinvalmistuksen tekniikkapuoleen. Tulevaisuudessa tila voisi toimia katseluvarastona.
Kuosi = painamalla, kutomalla tai muulla pintakäsittelyllä toteutettu tekstiilin koristekuvio; painokangasmalli; vaatteen muoto tai malli. Forssan kokoelman erityispiirre on painokangasmallien runsaus.
Kuosikeskus (työnimi) = suunnitelma painokangaskuoseihin erikoistuneesta museo-toimintatilasta, joka järjestäisi, säilyttäisi, esittelisi ja digitoisi Forssan teollisen tekstiilin kokoelmaa. Kuosikeskukseen voisi tulla vapaaehtoistöihin, työpajoihin, ryhmävierailulle tai tutustumaan tekstiilikokoelmaan yksinään: hakemaan tietoa, inspiraatiota tai seuraa. Kuosikeskus olisi tiiviissä yhteistyössä muotoilualan oppilaitoksiin ja yrityksiin. Kuosikeskus olisi siis uudelleensyntynyt ja toimintatavoiltaan uudistettu Tekstiilimuseo Tyyki. Toistaiseksi ”Kuosikeskus” on väliaikainen yhteisöllinen työtila eli kasa pahvilaatikoita täynnä tekstiiliä, joukko sekalaisia hyllyjä ja pöytiä ja niiden keskellä hääriviä ihmisiä.



Tältä "Kuosikeskuksen" tila näytti tammikuussa kun Kuositalkoot aloittivat. Noin 20 kuutiota kuosinäytteitä piilotteli vaihtelevassa järjestyksessä, sekalaisissa pahvilaatikoissa. Kuva Kristiina Huttunen.

Kuositalkoot = vapaaehtoistoiminta, jossa museon hallussa oleva järjestämätön tekstiiliaineisto ja kuosiluonnokset lajitellaan. Kuositalkoot alkoivat tammikuussa ja jatkuvat tämän vuoden ajan työvaiheisiin sopivalla aikataululla. Talkoisiin on tähän mennessä osallistunut 55 henkilöä ja työtunteja on karttunut noin 190.
Kuosien kaupunki = visio tekstiilikuvioiden elävöittämästä Forssasta, jossa kaupungin värikäs tekstiilihistoria olisi pelmahtanut arkistojen kätköistä raikkaaseen ulkoilmaan. Tulevaisuuden Kuosien kaupunki houkuttelisi matkailijoita ja ilahduttaisi asukkaita. Se kasvaisi vähitellen yhteisistä teoista ja päätöksistä. Ensimmäiset Kuosien kaupunki -ilmiöt ovat jo toteutuneet. Niitä ovat viime vuonna maalatut sähkökaapit, torin vessa, katumaalaus Kehräämöllä ja kuosiin istutettu kukkapenkki. Komein teko oli uudet kuosiin suunnitellut jouluvalot. Vuoden alussa Linja-autoaseman odotustilaan ilmaantui kuosisuunnittelijoista kertova ikkunanäyttely ja tulevalle kesälle on suunniteltu lisää kuosikukkapenkkejä, muraalimaalaus ja julistenäyttelyä.
Muutostyöt = tarpeellisia Kuosikeskuksen aikaansaamiseksi. Suunnitelmissa tekstiilikokoelma sijoitettaisiin tilatehokkaisiin siirtohyllyihin yleisön ja työskentelyn tilojen yhteyteen, niistä lasiseinin erotettuna. Kokoelmatilaan järjestettäisiin suositusten mukainen olosuhdeilmastointi. Muut tilat toteutettaisiin ilmaviksi ja helposti muunneltaviksi. Tilojen ulkoasu olisi katseenkestävä ja heijastaisi värikästä kuosikokoelmaa. Mikäli rahoitus saadaan järjestymään, muutostyöt tehtäisiin vuoden 2020 alussa ja kohde avattaisiin yleisölle vuonna 2020, osana Finlaysonin 200-vuotisjuhlaohjelmaa.
Tekstiiliteollisuuden kokoelma = forssalaisen tekstiiliteollisuuden koneita, työvälineitä, tuotenäytteitä ja dokumentteja sisältävä kokoelma, joka on karttunut Oy Finlayson Ab:n ja yksityisten lahjoituksista sekä tehtaalta pelastetusta aineistosta.
Teollisen tekstiilin kokoelma = Forssan kaupungin hoidossa oleva noin 500 hyllymetrin laajuinen tekstiilinäytekokoelma, joka sisältää Forssa-yhtiön, Finlayson-Forssan, Porin Puuvillan, PMK:n ja Finlayson Oy:n tuotenimillä valmistettuja kankaita. Kokoelma on Suomen kattavin teollisesti painetun kankaan kokoelma. Ollut museon hoidossa vuodesta 1996.
Tekstiilimuseo Tyyki = Forssan tekstiiliteollisuutta esittelevä museo, joka perustettiin entiseen Valimoon vuonna 1997 esittelemään tekstiiliteollisuuden kokoelman koneita ja tuotantoa. Aluksi nimi oli ”Forssan museo”, erotuksena Lounais-Hämeen museosta. Nimet muuttuivat vuonna 2006, kun Lounais-Hämeen museo muuttui Forssan museoksi ja Forssan museo sai nimikilpailussa nimekseen Tekstiilimuseo Tyyki. Vuodesta 2013 lähtien Tyyki on palvellut kokoelmatyön tilana ja ollut yleisöltä suljettu. Valimon tilasta luovuttiin lopullisesti joulukuussa 2018.
#finlayson #forssa #forssanateljee #konehuone #kuositalkoot #kuosienkaupunki #kuosikeskus #muutostyöt #tekstiilimuseotyyki #teollisentekstiilinkokoelma #tekstiiliteollisuudenkokoelma



tiistai 27. marraskuuta 2018

Jouluna 2018 Forssa pukeutuu kretonkiin

Forssan uudet jouluvalot syttyvät ensimmäisen kerran tämän viikon lauantaina, 1.joulukuuta, kello 15.30. Jouluvalojen malli on tavanomaisesta poikkeava, sillä niiden aiheet on löydetty forssalaisesta teollisen tekstiilin historiasta, vuosilta 1909 ja 1910.


Mallikirja 1910, teollisen painokankaan kokoelma, Forssan museo
Flanelettia vuodelta 1909 Forssa-yhtiön mallikirjasta. Teollisen
tekstiilin kokoelma, Forssan museo, 
Kuinka kuosit oikein päätyivät jouluvalojen aiheiksi?

Keväällä 2018 Forssan museossa pääteltiin Tyykistä tulevaisuuteen-hanketta, jossa kaiken muun lomassa testattiin oman yhteisön tahtotilaa forssalaisen painokangasperinnön säilyttämiseen. Osa toimintaa oli taiteilija Tero Annanollin ja ympäristöarkkitehti Ella Kauton Kuoseja kaupungille - konsepti työpajoineen. Myös yleisöltä oli tullut painavia äänenpainoja pitkin vuotta: kuosit pitää saada arkistosta kadulle!

Samaan aikaan Forssan kaupungin tekninen toimi totesi, että katulamppuihin kiinnitetyt jouluvalot olivat tulleet tiensä päähän. Millaiset olisivat uudet jouluvalot? Kauton ja Annanollin työpajojen osallistujien kesken syntyi idea kuositetuista jouluvaloista.

Tekninen toimi pyysi museolta ehdotuksia jouluvaloaiheiksi. Jouluvalotoimikunta tutustui museon ehdotuksiin ja päätyi suosittelemaan kahta kuosiaihetta, helminauha-aiheista flanelettia ja kretongille painettua tähtikuviota. 

Tähtikretonki vuoden 1910 Forssa-yhtiön mallikirjasta.
Teollisen tekstiilin kokoelma, Forssan museo.
Lopputulemana Forssan uudet jouluvalot  ovat maailman ensimmäiset jouluvalot, joiden kuvioaiheet tulevat suomalaisen painokankaan historiasta!  

Jouluvaloaiheita on kaksi. Toinen kuvioaihe on peräisin punapohjaisesta flaneletista vuodelta 1909. Forssa-yhtiön flanellit olivat vuosisadan alussa yksi puuvillatehtaan vientituotteista, joita tilasi muun muassa Venäjän armeija. Ihotuntumaltaan pehmeää flanelettia käytettiin niin alus- kuin päällysvaatteisiinkin. Jouluvaloihin on päätynyt kankaan suurin koristeaihe, kierteinen helminauhakuvio. 

Toinen katuja koristava jouluvaloaihe on peräisin vuoden 1910 kretonkitilkusta. Tuohon aikaan Euroopan vallitseva tyylisuunta oli jugend, ja tyyli levisi myös Forssan kankaisiin. Kuvio ostettiin luultavasti valmiina kuparirullana  Euroopasta, mutta yhtiön molettimestarit lisäilivät valmiskuvioihin omia yksityiskohtiaan. Kun kuosi lisäyksineen oli valmis, kuparirulla asennettiin telapainokoneeseen. Koneen hammasrattaat kolahtelivat toisiaan vasten, kun ohut kretonkikangas kulki painotelojen välissä. Kun kangas oli painettu, höyrytetty, kuivattu, viimeistelty, leikattu ja pyöritelty pakoiksi se matkasi jälleenmyyjille. Ohut kretonki oli käypää yleiskangasta moneen eri tarkoitukseen. 

Jouluvalot syttyvät Hämeentielle, Sibeliuksenkadulle, Kartanonkadulle ja Koskisillalle 1.12 klo 15.30 osana Forssan joulunavausta. Avaussanat lausuu Forssan torilla museonjohtaja Kati Kivimäki. Kynnelle kykenevät, tulkaa paikalle! 

Alkuperäisiin kuoseihin voit tutustua Forssan museon perusnäyttelyssä 1.12 lähtien. Samana lauantaina museolla ja koko Kehräämöalueella vietetään sekä joulunavausta että perhelauantaita. Silloin Kehräämö on pullollaan monenlaista jouluista puuhaa ja askaretta! Kurkista ohjelmaan täältä!

Museo avoinna joulukuussa ti-pe 10-16, la 10-14, su 12-16, suljettu 6.12, 23.-26.12 ja 29.12. 

Tervetuloa! Kuosikasta joulunaikaa!



Teksti: Kristiina Huttunen
Kuvat: Teollisen tekstiilin kokoelma, Forssan museo











perjantai 5. lokakuuta 2018

10 000 kg - aika painavaa, eikö?


Tekstiilimuseon logistiikkaa Piippuaukiolla.

Vuosi sitten bloggasin pitkään suljettuna olleen tekstiilimuseon pattitilanteesta. Että kuinka tilat ovat epäkäytännölliset, olemme jumissa kokoelmiemme kanssa ja museo on ollut suljettuna jo vuosikausia. Sen jälkeen on tapahtunut paljon – ja ei mitään. Kulissien takana on kyselty, laskeskeltu, täsmennetty ja suunniteltu. Ja vihdoinkin. Syyskuussa Kehräämön Piippuaukiolla ja Patosillalla on voinut nähdä yskiviä ja pölyisiä museohenkilöitä toimeliaina. Käsissään milloin pakkoja, rullia tai pahvilaatikoita.  Mitä oikein tapahtuu?

Tekstiilimuseo Tyyki on lähdössä vanhasta Valimorakennuksesta Kehräämön laidalla. Joulukuun loppuun mennessä olisi oltava pois jaloista. Olemme kuulleet huhuja, että tilasta olisi kiinnostunut joku mainostoimisto. Se sopii museolle, sillä muutostahan tässä on haettu. Ja mikä olisikaan parempi Kehräämön piristäjä kuin elinvoimainen mediayritys!



Näinköhän ne koneet sijoittuisivat Vaunutalliin..

Ennen sitä, käsillä on monta puuhaa. 500 hyllymetriä tekstiiliarkistoa pitää lajitella, pakata ja siirtää väliaikaiseen säilytystilaan. Valimon viiden suuren koneen on ajateltu sijoittuvan entiseen Vaunutalliin eli tilaan, jossa tekstiiliarkisto on ollut vuodesta 1997, mutta jossa sata vuotta sitten asui Sähköpässi. Koneet kestävät krouveja olosuhteita paremmin kuin kankaat. Vaunutallista tulisi vierailuvarasto, jossa voi tutustua tekstiilintuotannon konepuoleen.

Tekstiiliarkiston eli teollisen tekstiilin kokoelman kodiksi on lupailtu Lankavärjäämön myymälätilaa, josta Käsityökeskus Sigrid muutti pois. Sinne Kuosikeskuksemme eli yleisölle avoin palveluarkisto hyvällä suunnittelulla nippanappa mahtuisikin. Suunnittelija aloittaa työnsä näinä viikkoina, ja loppuvuodesta saamme tietää muutostöiden todellisen kustannusarvion. Viime keväänä vielä oli ilmassa ajatus Kuosikeskuksen sijoittumisesta Isonkehräämön kolmanteen kerrokseen Hamkin tiloihin, mutta suunnitelmat päivittyivät kun Sigrid päätti muuttaa muualle.




Vuosi 2019 tulee olemaan varainhankinnan ja järjestelyjen vuosi. Sigridin tilaa käytetään tekstiiliarkiston riippunäytekokoelman järjestämiseen ja arkistokelpoiseen pakkaamiseen ja muihin kuositalkoisiin. Saammeko sen sitten sisustettua suunnitelmien mukaiseksi Kuosikeskukseksi, on rahoituskysymys. Olen luvannut, että museo raapii kokoon 60 % tarvittavasta noin 200 000-250 000 euron rahoituksesta <nielaisu>, jotta kaupungin ei tarvitsisi niukkenevista verovaroista investoida kovin paljon tähän kohteeseen. Johtoportaikossa tunnelmat ovat jo vähän kireät ja vastahakoiset museon hankkeita kohtaan. Eipä silti, onhan kaupungin taloudellinen tilanne katastrofaalinen. Puolentoista miljoonan säästötavoite on kova jo ennestään niukasti elävälle Tyykikylälle. Uskomme silti lujasti, että Kuosikeskus olisi hyvää tekevä elinvoimakohde, eikä edes kovin kallis investointi.


Tiesitkö muuten, että Forssan museon ylläpito maksaa kaupungille vuodessa saman verran kuin yhden lyseon opettajan vuosipalkka sivukuluineen? Museo palvelee vuosittain neljän henkilön voimin noin 10 000 kävijää, 70 000 verkkokäyttäjää ja 140 tiedonhakijaa.


Raha-asiat ovat kiperiä, mutta liidämme toiveiden siivin ensi vuoteen. Sitä ennen siirrämme 10 000 kg tekstiiliarkistoa ja toisen mokoman koneita paikoista toiseen. Tekstiiliarkiston siirtoon olemme saaneet avuksi FAI:n logistiikan opiskelijat, mutta koneiden siirtäminen on vielä suunnittelematta.


Apu olisi muuten tervetullutta: ensimmäinen rasti on koneiden siirron suunnittelu ja toteutus joulukuussa. Toinen rasti on riippunäytteiden lajittelu alkuvuonna.  Kolmas ja vaikein rasti on rahoituksen kerääminen. Monenlaista suunnitelmaa on jo vireillä, mutta toteuttaminen onnistuu vain, jos saamme asian taakse jämäkän iskuryhmän.

Kiinnostaako sinua painokankaan tai vanhojen koneiden säilyttämisen tukeminen eli Kuosikeskuksen jaloilleen saattaminen?  Haluatko lisätietoja asiasta? Ota yhteyttä ja poikkea: Kati Kivimäki, p. 040-1816263.


Tekstiiliarkiston pinkit laput= Sigridiin ja siniset=välivarastoon.


maanantai 27. elokuuta 2018

Ministeri työharjoittelussa


Kutsu poliitikko museoon –teemaviikko alkoi Forssassa maanantaiaamuna klo 9 opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen vierailulla. Forssalainen ministeri on toki tuttu kasvo museolla jo ennestään, mutta tällä kertaa vierailu olikin tiivis työharjoittelutuokio.  Työrupeaman aikana Grahn-Laasonen osallistui tekstiilinäytteiden lajitteluun yhdessä museon vapaaehtoisten Irmeli Vaittisen, Maija Uusitalon ja Reika Vesalan kanssa sekä tallensi museon avoimeen kokoelmatietokantaan yhden näytteen

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen, Irmeli Vaittinen (selin), Maija Uusitalo, amanuenssi Asta Louhelo ja Reika Vesala.
Forssan erityisaarre on museolle tallennettu laaja tekstiilikokoelma, joka sisältää näytteet kaikesta Forssassa painetusta kankaasta. Kankaanpainaminen alkoi vuonna 1861 ja päättyi 2009, joten näytteitä riittää. Museon käsilläoleva urakka on saada riippunäytteet aikajärjestykseen, tunnistaa niiden suunnittelijat, sekä erotella museokokoelmina säilytettävistä pois kakkos- tai kolmoskappaleet.


Ministerin ja apulaisten pöydälle selviteltäväksi oli kipattu keko riippunäytteitä 1960-1990-luvuilta. Tehtävänä oli lajitella ne riippunäytteen pahvikantojen mukaan. Kankaita on kiinnitetty eri vuosina erinäköisiin pahvikantoihin ja niiden mukaan tapahtuva lajittelu jakaa kankaita summittaiseen aikajärjestykseen, josta käsittelyä on helpompi tarkentaa eteenpäin. Kankaiden lajittelu ja vertailu on hauskaa yhteistä puuhaa, jossa menneet vuosikymmenet tulvahtavat pyytämättä mieleen, ja kielenkantimet ovat keveät.

Kristiina Huttunen ohjeistaa.
”Tällaisessa tuulipuvussa lenkkeiltiin varmaan Forssassakin” sanoi Grahn-Laasonen osuessaan Finlayson Nonstoppers -laadun riemunkirjavaan ulkoilukangasnäytteeseen 1990-luvun alusta. Seuraavaksi hän löysi saman aikakauden hillitymmän maalauksellisen näytteen: ”Onpa tässä hienot värit”. 

Tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksista puhutaan nykyään paljon, ja yhteen tapaukseen osuttiin myös Tyykin työpöydällä. Selviteltävästä pinosta löytyi 1970-80-lukujen vaihteessa valmistettua unelmankevyttä polyesteristä Sheer-laadun vaatetuskangasta. Kankaan kevyt ilmavuus saatiin aikaan prosessissa, jossa kuituja ohennettiin kemiallisella käsittelyllä. Jäämät laskettiin ajan tavan mukaan vesistöön. Sheerin valmistus lopetettiin, kun vihdoin huomattiin aine niin vahvaksi ympäristömyrkyksi, että tehtaan päästöt ylittivät kyseisen käsittelyn takia sallitut arvot reilusti.

”Kangasnäytteisiin sisältyy värien ja tuntuman kautta tärkeitä henkilökohtaisia muistoja. Olen monia näistä kuoseista nähnyt äitini ompelupöydällä.” Ministerin äiti on Forssassa tunnettu käsityöläinen, jonka kierrätyskankaista valmistamat tyylikkäät kesämekot ovat paikallinen muoti-ilmiö.

Kuosinäyte digitoituu.
Työtuokio herutti toisenkin lapsuusmuiston. Pinosta löytyi 1970 -luvun samettinäyte, josta valmistamansa mekon Maija - yksi vapaaehtoisista - oli lahjoittanut museolle. Maija kertoi, että hän olisi halunnut pirteän sinisen kankaan, mutta äiti oli valinnut hillityn beigen. Sisko oli ommellut itselleen mekon samanlaisesta sametista, mutta on helppo tunnistaa, kumpi on kumman. Toinen siskoksista ei päätellyt langanpäitä, toinen taas päätteli.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen, miksi museot ovat tärkeitä?

”On tärkeätä, että nuorille ihmisille kasvaa juuret. Niiden kasvattamisessa ja vahvistamisessa museoilla on tärkeä tehtävä. Kasvatustyö pitää aloittaa jo pienenä.”

Millaisia terveisiä lähetät museoille?

”Museoilla on merkittävä rooli myös kaupunkien maineen rakentajina. Forssalle on ollut arvokasta se, että museomme sai muutama vuosi sitten Vuoden museo –palkinnon, ja osallistui vielä sen jälkeen eurooppalaiseen museokilpailuun. Tällaisilla saavutuksilla ja viestinnällä on museoiden menestykselle suuri merkitys.”

Kiitos vierailusta, ministeri Sanni. Ja tervetuloa uudelleen talkoisiin riippunäytteiden pariin!