Vorssammuseo 3.0

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Erilainen kohtaaminen

Istuin eräänä päivänä asiakaspalvelupisteessä ja museoon tuli vierailulle perhe. Perheessä oli kaksi tyttöä, isä ja isoisä.  Toinen perheen kahdesta tyttärestä katsoi minua, tuli luokseni ja nosti tiskille eteeni muovisen leluhevosen. Hetken kuluttua tyttö kysyi minulta: ”onko tälle hevoselle hyviä taustoja täällä museossa?”

Minulla meni tovi, että pääsin saamalle aaltopituudelle tärkeän asiakkaan edessä. Tiesin, että tämä oli vakava kysymys ja vastaus piti antaa harkiten. Mietin hetken ja aloitin luettelemaan eri kerroksista, mitä vasten leluhevosta voisi valokuvata ja lopuksi totesin: ”Tämä on hieman erilainen museo eli kaikkeen, missä ei lue ei saa koskea, saa koskea ja niissä kohdissa voi vapaasti testailla eri taustoja hevoselle.”
Perheellä kului aikaa museossa, mutta kierroksen tehtyään he saapuivat takaisin asiakaspalvelupisteeseen juttelemaan ja pyysin, että saisin nähdä, millaisia valokuvia perheen tytöt olivat ottaneet kamerallaan hevosesta museossa.
Valokuvat olivat hyviä ideoita täynnä, mutta yksi valokuvista loisti muista. Tytöt näyttivät minulle valokuvan, jossa he olivat asettaneet hevosen Sepänhaan pienoismallin lasin päälle. Valokuvassa näytti siltä, että hevonen lentää taivaalla. Hevosen alla oli pieniä rakennuksia ja valo asettui hevoseen näyttelyssä niin, että siitä heijastui varjo pienoismallin rakennusten päälle. Hevonen todellakin lensi. Mielikuvitus antoi hevoselle kirjaimellisesti siivet.
Tämä kyseinen perhe, sai minut innostumaan ja etsimään oman lapsenmielisyyteni esiin. Otin kameran ja lähdin selvittämään, mitä museon oma Petra Heikkilän luoma pumpulienkeli voisi tehdä museossa?
Tämä kohtaaminen sai minut tajuamaan, että museo on paikka erilaisille kohtaamisille, jokaisella asiakkaalla on oma tarinansa, omat veikeät tarpeensa museolta ja vieraillessaan museossa, he tuovat aina tullessaan mukanaan uuden tarinan. Yllä kertomani kohtaamisen, minä muistan pitkään. Mitä se innostaa sinut tekemään?

Kuva Minna Lehtola.

Blogin teksti: Minna Lehtola

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kintuissa vipinää

Tytöt esittelevät Sjöströmin Annelle
lempparinsa näyttelystä. Kuva Tanja Härmä. 
Ei olla täällä Forssassa nukahdettu, vaikka edellisessä blogissa museoon laskeutuikin pimeys, ja siitä on jo melkein kuukausi. Ehei! Pitenevät päivät ovat olleet niin täynnä touhua ja puuhaa, ettei vaan olla ehditty kirjoittaa. Hengästyttävän monta hyvää ja yhdessä tehtävää juttua on ponnahtanut liikkeelle.

Arvaatte varmaan, kuinka ollaan hihkuttu ja hehkuteltu, kun saatiin kuulla päässeemme Vuoden museo –kisan loppusuoralle. Ihan mahtavaa mainetta museolle ja Forssalle! Komeassa seurassa saamme kisata, kun kumppaneitamme ovat Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki –näyttely, Suomen Käsityön museo Jyväskylässä ja Keravan taidemuseo. Hauskoja yhtymäkohtia löytyy näihin kaikkiin. Lasten kaupunkia kävimme tutkimassa varsin tarkkaan, ettei vaan tehdä samaa, mutta huomataan hyvät ideat varastaa. Käsityön museoon soitamme, kun tulee kysymyksiä tekstiilikonservoinnista tai kansallispuvuista. Keravan taidemuseo on tuttu ketteränä ja fiksuna nykytaiteen museona, ja yhteisötaiteen ideat ovat ravinneet Forssan museotakin.

Forssan Varhaiskasvatuksen Juuret ja Siivet –näyttely tuli ja meni. Näyttely koostui Reggio Emilia –pedagogiikan hengessä tehdyistä tutkimuksista Forssan historiaan ja luontoon. 400 päiväkotilasta kävi leikkimässä näyttelyn läpi. Vähänkö meillä oli vilkkaita aamupäiviä!

Parhaillaan Härmän Tanja ja Kuhankosken killan vapaaehtoiset ovat inventoimassa kaupungin taidekokoelmia. Noin 500 teoksen edellinen inventointi on vuodelta 1996. Kaikki kaupungin kiinteistöt käydään läpi ja niistä löytyvä taide mitataan, kuvataan ja kunto todetaan päällisin puolin. Samalla pohjustetaan elokuun Art Häme ’14 –tapahtumaan järjestettävää kokoelmanäyttelyä.  

Re3 tekstiiliperintöprojekti on käynnistynyt. Olemme kokoontuneet jo muutaman kerran, ja idearikkaat vapaaehtoisemme ovat kehittäneet loistavia toimintamalleja siihen, miten joukkoistaa kuosien tunnistusta, tuotteistaa Forssan tekstiiliperintöä, ja elvyttää moron-tossun teko. Moron-tossu on tuohivirsumainen kankaasta punottu tossu. Tehoryhmä lähtee Saksan Apoldaan huhtikuun alussa viemään Forssan terveisiä ja tuomaan Apoldan tunnelmia Forssaan.

Viime viikolla saimme uuden voimanpesän joukkoomme, kun Minna Lehtola aloitti asiakastyön projektivastaavana ja pian myös uutena bloggarinamme. Tervetuloa Minna!

Heikan koulun 4b-luokka valmiina esittelemään näyttelyä museoarvioitsijoille. Kuva Tanja Härmä.