Vorssammuseo 3.0

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Forssan museon Aulagalleria muuttuu Galleria Moletiksi

Forssan museon alakerran näyttelytilaa on vaatimattomasti kutsuttu Aulagalleriaksi. Tunnelmallinen makasiinimme on houkutellut paljon kiinnostavia näyttelyitä ja taiteilijoita, ja sen nimi onkin herättänyt kävijöissä ihmetystä: "Eihän tämä ole mikään kylmän kalsea aula, vaan galleria isolla G:llä!" Riittävän usein kommenttia kuultuamme aloimme ajatella: Miksipä emme tosiaan tekisi asialle jotakin? Persoonallinen galleria ansaitsee arvoisensa nimen!

Ja uusi nimi on ... Galleria MOLETTI!


Timo Väisänen ja Tiina Karhu ripustavat teosta Galleria Moletin seinälle.


Nimi otetaan käyttöön tekstiilitaiteilijoiden Tiina Karhun, Aet Ollisaaren ja Tuiti Pajun TEKOÄLYTÖN -näyttelyn avajaisissa torstaina 16.5. klo 17-19.


Sana 'moletti' juontaa 1800-luvulle ja liittyy kankaanpainannan menetelmien historiaan. Kankaan painaminen alkoi Forssassa vuonna 1861, kun tehtaalle saatiin ensimmäinen perrotiinipainokone, joka käytti kankaan painamiseen kaiverrettuja puulaattoja. Heti seuraavana vuonna hankittiin telapainokone. Telapainokone siirsi kuvion kankaalle ns. syväpainomenetelmän avulla. Moletin kaiverruksessa haluttu kuvio siirrettiin kaivertamalla metallisylinterille, ns. emämoletille. Sen jälkeen kuvio siirrettiin osin mekaanisesti, osin kemiallisesti korkokuvaksi toiseen metallilieriöön. Tätä sanottiin reliffiksi. Reliffistä kuvio siirrettiin kupariselle painotelalle eli valssille, jolla kuvio painettiin kankaaseen. Aluksi koneen käyttämät kupariset moletit ja valmiit painotelat tilattiin kaiverrettuina ulkomailta. Valmiiksi kaiverrettuine kuosikuvioineen ne toivat Forssaan eurooppalaisen painokangasmuodin.

Vuonna 1892 tehtaalle hankittiin moleteerauskone sekä palkattiin moletöörejä sitä käyttämään. Eräskin Joseph Heim saapui Forssaan Mulhousen maineikkaasta tekstiilikaupungista vuonna 1902. Museon arkistoista löytyi hänen työsopimuksensa. Vuonna 1926 tehtaalle palkattiin Saksasta alan ammattilainen, molettimestari Ernst Paul Lehmann. Hänen myötänsä tuli mahdolliseksi koko kankaanpainoprosessin - kuosimallista valmiiksi kankaaksi -  toteuttaminen Forssan tehtaalla. Lehmannin alaisuudessa vuodesta 1926 työskennellyt Tauno Tähti muistelee Turun Sanomien haastattelussa 3.8.1981:
"Ei silloin ollut tekstiilitehtaalla taiteilijoita tai ateljeita. Kauppamatkustajat toivat malleja ulkomailta. Kaivertaja oli sen ajan suunnittelija, hän toteutti ideat ja aiheet uusiksi kuoseiksi. Vanhoja malleja piti aina sen verran muunnella, ettei ihan suoraan matkittu."

Ensimmäiset tehtaan omat mallisuunnittelijat aloittivat työskentelyn jo 1940-luvun puolella. Tauno Tähden tytär Arja Mattila (o.s. Tähti) palkattiin mallipiirtäjäksi kuparivalssiverstaaseen vuonna 1948. Ennen työhön ottoa tehtaan insinööri Matti Moring kysyi Tähden isältä: "Osaaks teidän likka piirtää?" Tytär Arja teki kotona piirustuksen näytteeksi ja sai paikan. Forssan ateljee perustettiin virallisesti vuonna 1951.

"En ole kiivennyt Lönnrotin tapaan puuhun piirtelemään. Minun puuni, kouluni ja yliopistoni on ollut tämä tehdas. Täällä olen kuvani tehnyt", muisteli Arja Mattila tekstiilitaiteilijan työnsä alkuvaiheita Yhdyslanka-lehdessä 3/1976.

Moletti on telapainoprosessissa käytetty kuparisylinteri, johon kaiverrettiin käsin haluttu kuvio tai kuosi.
Kuvassa on moletööri työssään.
Kuva: Forssan museo

Forssan tehtailla siirryttiin uudenlaiseen rotaatiopainotekniikkaan 1970-luvulla, ja vähitellen telapainokoneet jäivät historiaan. Forssan museon kokoelmissa on lukematon määrä moletteja, niiden valmistuksessa käytettyjä työvälineitä sekä uhkea kahdeksan värin telapainokone, joka oli käytössä 1930-1980-luvuilla.



torstai 18. huhtikuuta 2019

TET-harjoittelijan mietintöjä Forssan kauppalan vuoden 1925 asemakaavasuunnitelmasta


Forssan museo sai tänä keväänä TET-harjoitteluun forssalaisen Miika Aaltosen. Yhtenä tehtävänään Miika tutustui Bertel Jungin laatimaan, Forssan kauppalan vuoden 1925 toteutumattomaan asemakaavasuunnitelmaan. Tarkastelusta syntyi blogikirjoitus.

Yksityiskohtakuva Forssan ensimmäiseksi asemakaavaksi laaditusta Bertel Jungin vuoden 1925 suunnitelmasta.
Kuva: Forssan museo.

Nimeni on Miika Aaltonen. Olen ollut TET harjoittelussa Forssan Museolla nyt viikon verran ja viimeistelen eri töitä, mukaan lukien tämän. Harjoittelu on ollut mukavaa ja olen tutustunut kivoihin ihmisiin.

Olen ollut lähes aina kiinnostunut asioiden ulkonäöstä. Nykyään olen kiinnostunut rakennusten ja kaupunkien arkkitehtuurista ja suunnitelmista. Niinpä otin mielelläni vastaan työn jossa arvioitiin Forssan toteutumatonta asemakaavaa. Asemakaava on ollut esillä kotonani jo aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tutkin sitä ja tajusin, ettei se ollut toteutunut. Kaava on mielenkiintoinen ja Forssa olisi ollut hyvin erilainen kaupunki jos se olisi toteutunut.


Puistojen ja kivitalojen kaupunki  -  Forssa 1925 asemakaavassa


1920-luvulla elettiin suuressa optimismissa: tulevaisuus ajateltiin majesteettisena ja viheriöivänä. Sen mukaan monet kaupungit suunniteltiin laajoiksi ja puistomaisiksi. Myös Forssa oli suunniteltu tällaisella ajatuksella.

Puuton keskusta


Suurin osa vanhaa puista keskustaa olisi pistetty matalaksi (joskin niin myöhemmin kävikin), keskustasta ainoastaan Ronttismäki olisi suunnitelmassa säilytetty. Sekä Lamminrannan päähän, että vastakkaiseen päähän oli asemakaavassa suunniteltu puinen asuinalue.

Kuvassa näkyy Ronttismäki eli nykyinen Kalliomäen kaupunginosa.
Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.
Asemakaavassa kauppatori oli sijoitettu nykyisen Keskuskoulun viereen, puuvillamakasiinien kohdalle. Torin laitaan oli suunniteltu asemarakennuksia, joiden vierestä kulkisi rautatie. Torin viereen oli suunniteltu kivitaloja, niin kuin muuallekin keskustaan. Tori sijaitsisi Tammelantien vieressä (nyk. Koulukatu) ja sen vasemmalta puolelta kulkisi Keskuskatu aina Hämeentielle saakka. Suunnitellun torin toisella puolella sijaitsi jo ennestään Aleksanterin kansakoulu.

Aleksanterin kansakoulu. Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.

Kuvassa on Forssa-yhtiön lastentarha, joka valmistui vuonna 1901. Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.
Kansakoulusta oikealle Hämeentien varressa sijaitsee yhä entinen Forssa-yhtiön lastentarha (nyk. Augustinan päiväkoti) ja sen vieressä oikealla Kirjastotalo (nyk. Vapaaseurakunnan kirkko). Rakennukset säilytettiin asemakaavassa todennäköisesti historiallisista syistä. Kummallekin puolelle puutaloja oli suunniteltu kivisiä kerrostaloja.

Nykyisen linja-autoaseman kohdalle ja kirkon viereen oli suunniteltu uutta Kirkontoria.
Kirjastotalo. Nykyisin rakennuksessa toimii Vapaaseurakunnan kirkko.
Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.


Huviloita, puistoja ja bulevardeja


Kaupunkiin oli suunniteltu myös pari bulevardia. Matkuntie olisi jatkunut Forssassa Pohjoisena puistokatuna joka olisi risteytynyt Lammin puistokadun kanssa kivitalojen ympäröimänä. Kaupunkiin oli ajattelutavan mukaisesti suunniteltu paljon puistoja. Suurinpiirtein siihen missä on nykyisin Ankkalammi oli suunniteltu huvilatontti. Matkuntien eteläiselle puolelle oli suunniteltu suuri huvila-alue ja Kutomontehtaan kaakkoiselle puolelle toinen pienenpi huvila-alue.

Asemakaava ei toteutunut suurilta osin: sodan jälkeen väestö kasvoi nopeasti ja ajattelutapa kaupunkisuunnittelussa oli muuttunut lähiömäiseksi, joten taloja pyrittiin rakentamaan edullisesti ja väljästi. Umpikorttelit muuttuivat avoimiksi kortteleiksi.
Kuvassa Ankkalammi Forssan keskustassa.
Kuvaaja: Pentti Nurmi, Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi


Kirjoittanut: Miika Aaltonen




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Tekstiilimuseosta Kuosikeskukseksi

Forssan museon arki näyttää tyyneltä, vaikka pinnan alla kuhisee. Syksystä 2017 lähtien on väännetty ja vaivattu Tekstiilimuseo Tyykin tulevaisuutta. Tyykistä tulevaisuuteen -hanke selvitti, miten toimintaa saataisiin tehostettua. Suurimmaksi pulmaksi osoittautuivat tilat. Tilaa oli paljon, mutta se oli epäkäytännöllistä.
Yhteensattumat avasivat uusia mahdollisuuksia. Käsityökeskus Sigrid muutti pois Kehräämöltä. Mainossatama ilmoitti olevansa kiinnostunut tekstiilimuseon miehittämästä Valimorakennuksesta. Alkoi mittailu, suunnittelu ja puntarointi. Lopputuloksena tekstiilinäytteet ja arkistotavara (yhteispaino noin 9 tonnia) jaettiin entisen käsityökeskuksen ja linja-autoaseman tiloihin ja tekstiiliteollisuuden koneet (yhteispaino noin 10 tonnia) siirrettiin Vaunutalliin. Toimintatilaa on museolla nyt 120 m2 aiempaa vähemmän, mutta pienessä ajassa ollaan saatu monta sumaa purettua.


Arkkitehtitoimiston luonnos Kuosikeskuksen pohjaratkaisusta.

Koneet ja tekstiilit vaativat erilaisia tiloja


Tekstiiliaineisto ja tekstiilin valmistuksen koneet erotettiin toisistaan, sillä ne vaativat erilaisia olosuhteita. Aiemmin koneet olivat näyttelytiloissa ja tekstiilit hämärän pölyisessä vaunutallissa. Nyt koneet on viety krouvimpaan tilaan ja tekstiilit siisteihin sisätiloihin. Forssan kokoelman erityispiirre on painokangasmallien eli kuosien runsaus. Kuosien käyttömahdollisuuksia tutkitaan ja niiden toivotaan olevan entistä näyttävämmin esillä tulevaisuudessa. Tekstiilimuseon muodonmuutos ulottuu kokoelman profiloimisesta, järjestämisestä ja tilaratkaisuista yhteisön toimintaan ja kaupunkitilan hyödyntämiseen. Muutoksessa haetaan myös keinoja kokoelman parempaan näkymiseen tekstiilimuotoilun alalla. Paljon toisiinsa limittyvää ja eri suuntiin kurkottavaa on pelissä.

Avainsanoja

Finlayson = suomalainen tekstiilibrändi, joka täyttää ensi vuonna 200 vuotta. Nimi tulee skotlantilaisesta James Finlaysonista, joka perusti yrityksensä Tampereelle vuonna 1820. Finlayson on museon tärkein yhteistyökumppani, ja hallussamme olevan kokoelman aktiivikäyttäjä, jolla on kokoelmaan myös immateriaalioikeuksia. Nykyinen Finlayson on eri, ja paljon pienempi yritys kuin se, joka työllisti parhaimmillaan 2500 forssalaista ja toimi Forssassa vuosina 1934-2009.
Forssa-yhtiö = ruotsalaisen Axel Wahrenin perustamat Forssan kehräämö (1847), kutomo (1851), lankavärjäämö (1853) ja viimeistämö (1857) yhdistyivät Forssa-yhtiöksi vuonna 1859. Tehtaiden ympärille kasvavaa tehdaskylää kutsuttiin myös Forssaksi. Kankaan painaminen aloitettiin Forssassa vuonna 1861, ensimmäisenä Suomessa. Kun Forssa-yhtiö fuusioitui Finlaysoniin vuonna 1934, Finlayson pääsi perinteikkään kangaspainon isännäksi.
Forssan ateljee = painokankaiden suunnitteluosasto, joka perustettiin Forssaan vuonna 1951. Sitä ennen painokangasmallit oli tuotu tai kopioitu ulkomailta.
PMK eli Puuvillatehtaitten Myyntikonttori Oy oli viiden puuvillatehtaan (Finlayson, Forssa, Porin Puuvilla, Tampereen Pellava ja Vaasan puuvilla) perustama  yhteinen markkinointiyhtiö, joka toimi vuosina 1932-1975. Kuva Kristiina Huttunen.
Konehuone = Vaunutalli, johon tekstiiliteollisuuden koneet on siirretty. Kesän 2019 aikana on tarkoitus järjestää ”Kierroksia konehuoneessa”, joiden aikana voi tutustua tekstiilinvalmistuksen tekniikkapuoleen. Tulevaisuudessa tila voisi toimia katseluvarastona.
Kuosi = painamalla, kutomalla tai muulla pintakäsittelyllä toteutettu tekstiilin koristekuvio; painokangasmalli; vaatteen muoto tai malli. Forssan kokoelman erityispiirre on painokangasmallien runsaus.
Kuosikeskus (työnimi) = suunnitelma painokangaskuoseihin erikoistuneesta museo-toimintatilasta, joka järjestäisi, säilyttäisi, esittelisi ja digitoisi Forssan teollisen tekstiilin kokoelmaa. Kuosikeskukseen voisi tulla vapaaehtoistöihin, työpajoihin, ryhmävierailulle tai tutustumaan tekstiilikokoelmaan yksinään: hakemaan tietoa, inspiraatiota tai seuraa. Kuosikeskus olisi tiiviissä yhteistyössä muotoilualan oppilaitoksiin ja yrityksiin. Kuosikeskus olisi siis uudelleensyntynyt ja toimintatavoiltaan uudistettu Tekstiilimuseo Tyyki. Toistaiseksi ”Kuosikeskus” on väliaikainen yhteisöllinen työtila eli kasa pahvilaatikoita täynnä tekstiiliä, joukko sekalaisia hyllyjä ja pöytiä ja niiden keskellä hääriviä ihmisiä.



Tältä "Kuosikeskuksen" tila näytti tammikuussa kun Kuositalkoot aloittivat. Noin 20 kuutiota kuosinäytteitä piilotteli vaihtelevassa järjestyksessä, sekalaisissa pahvilaatikoissa. Kuva Kristiina Huttunen.

Kuositalkoot = vapaaehtoistoiminta, jossa museon hallussa oleva järjestämätön tekstiiliaineisto ja kuosiluonnokset lajitellaan. Kuositalkoot alkoivat tammikuussa ja jatkuvat tämän vuoden ajan työvaiheisiin sopivalla aikataululla. Talkoisiin on tähän mennessä osallistunut 55 henkilöä ja työtunteja on karttunut noin 190.
Kuosien kaupunki = visio tekstiilikuvioiden elävöittämästä Forssasta, jossa kaupungin värikäs tekstiilihistoria olisi pelmahtanut arkistojen kätköistä raikkaaseen ulkoilmaan. Tulevaisuuden Kuosien kaupunki houkuttelisi matkailijoita ja ilahduttaisi asukkaita. Se kasvaisi vähitellen yhteisistä teoista ja päätöksistä. Ensimmäiset Kuosien kaupunki -ilmiöt ovat jo toteutuneet. Niitä ovat viime vuonna maalatut sähkökaapit, torin vessa, katumaalaus Kehräämöllä ja kuosiin istutettu kukkapenkki. Komein teko oli uudet kuosiin suunnitellut jouluvalot. Vuoden alussa Linja-autoaseman odotustilaan ilmaantui kuosisuunnittelijoista kertova ikkunanäyttely ja tulevalle kesälle on suunniteltu lisää kuosikukkapenkkejä, muraalimaalaus ja julistenäyttelyä.
Muutostyöt = tarpeellisia Kuosikeskuksen aikaansaamiseksi. Suunnitelmissa tekstiilikokoelma sijoitettaisiin tilatehokkaisiin siirtohyllyihin yleisön ja työskentelyn tilojen yhteyteen, niistä lasiseinin erotettuna. Kokoelmatilaan järjestettäisiin suositusten mukainen olosuhdeilmastointi. Muut tilat toteutettaisiin ilmaviksi ja helposti muunneltaviksi. Tilojen ulkoasu olisi katseenkestävä ja heijastaisi värikästä kuosikokoelmaa. Mikäli rahoitus saadaan järjestymään, muutostyöt tehtäisiin vuoden 2020 alussa ja kohde avattaisiin yleisölle vuonna 2020, osana Finlaysonin 200-vuotisjuhlaohjelmaa.
Tekstiiliteollisuuden kokoelma = forssalaisen tekstiiliteollisuuden koneita, työvälineitä, tuotenäytteitä ja dokumentteja sisältävä kokoelma, joka on karttunut Oy Finlayson Ab:n ja yksityisten lahjoituksista sekä tehtaalta pelastetusta aineistosta.
Teollisen tekstiilin kokoelma = Forssan kaupungin hoidossa oleva noin 500 hyllymetrin laajuinen tekstiilinäytekokoelma, joka sisältää Forssa-yhtiön, Finlayson-Forssan, Porin Puuvillan, PMK:n ja Finlayson Oy:n tuotenimillä valmistettuja kankaita. Kokoelma on Suomen kattavin teollisesti painetun kankaan kokoelma. Ollut museon hoidossa vuodesta 1996.
Tekstiilimuseo Tyyki = Forssan tekstiiliteollisuutta esittelevä museo, joka perustettiin entiseen Valimoon vuonna 1997 esittelemään tekstiiliteollisuuden kokoelman koneita ja tuotantoa. Aluksi nimi oli ”Forssan museo”, erotuksena Lounais-Hämeen museosta. Nimet muuttuivat vuonna 2006, kun Lounais-Hämeen museo muuttui Forssan museoksi ja Forssan museo sai nimikilpailussa nimekseen Tekstiilimuseo Tyyki. Vuodesta 2013 lähtien Tyyki on palvellut kokoelmatyön tilana ja ollut yleisöltä suljettu. Valimon tilasta luovuttiin lopullisesti joulukuussa 2018.
#finlayson #forssa #forssanateljee #konehuone #kuositalkoot #kuosienkaupunki #kuosikeskus #muutostyöt #tekstiilimuseotyyki #teollisentekstiilinkokoelma #tekstiiliteollisuudenkokoelma