Kymmenen hyvää syytä

Joulu on edessä. On aika vilkaista taaksepäin niihin kahteen vuoteen, jonka aikana Vorssammuseo 3.0-projekti, jonka tiedotuskanavaksi tämäkin blogi syntyi, kasvoi ja sai aikaan yhtä ja toista. Nyt projekti on saamassa päätöksensä. 

Vorssammuseon taustalla on koko ajan ollut 2010-luvulla elävä ja hengittävä Forssa. Me kaksi projektityöntekijää, Sanna Kattelus ja tämän kirjoittaja, Kristiina Huttunen, tulimme tänne vieraina & ihastuimme.  

Näin vuoden lopuksi haluan kirjata ylös kymmenen painavaa syytä, miksi Forssaan kannattaa tulla - Autokeidasta pidemmälle siis.  Lista on koottu henkilökohtaisesta perspektiivistä eikä tällä kertaa sisällä historiallisia tarinantynkiä (kovinkaan paljon). Sen sijaan se sisältää huudahduksia ja lainausmerkkejä sekä yhden varoituksen. Tässä ne siis tulevat: kymmenen vierailunarvoista paikkaa Forssassa ( ja rapiat päälle ).

Kehräämö hiljenee jouluun.  Kuva: Tanja Härmä

1. Ensimmäisenä itsestäänselvästi Kehräämö, tiilinen tehdasaluehelmi täynnä kulttuuritoimintaa. Kierrä isokehruu ja koeta huutaa yli Kuhalankosken pauhun.  Kysy kalamiehiltä että nappaako. Älä tipu koskeen. Moni on sinne kuollut, eikä tämä ole vale.

2. Kutomo-kokonaisuus. Automaattikutomon haitarikatto taittoi kutomon helvetillistä melua. Nyt rakennuksessa on Cittari. Vieressä Kutomon liikekeskus, jossa voit tutustua Tasapainon työtilamyymälään.  Hörppää sumpit Prisman vieressä Wanhassa koulussa.

3. Sepänhaka. Suurin osa Sepänhakaa jyrättiin matalaksi 1970-luvuilla. Käy vilkaisemassa Forssan museon  pienoismallista, miltä käsityöläiskaupunginosa näytti silloin ennen. Nykyisestä Sepänhaasta löydät Suomen vanhimman yhä toimivan elokuvateatterin. Kirpputorifriikeille: Elävienkuvien Teatterin vieressä on Syöpäyhdistyksen kirppis. Ei huono.

4. Koijärvi. Jos rakastat maaseutua ja olet jo nähnyt Tammelan, ja olet autolla liikkellä: Suuntaa kohti Urjalan asemaa. Koijärven tunnistaa siitä että keväisin pellot tulvivat ja siellä on paljon lampaita. Ja lintuja. 

5. Palattava Kehräämölle, koska Kirjaston Kahvila vaatii oman numeronsa. Valitse oma ruusukuppisi ja lösähdä alas laiskanlinnaan. Ja miten voi puhua Kahvilasta mainitsematta Forssan kaupunginkirjastoa? Vilkaise Vinkkelin näyttelytarjontaa. Lue, les.  Hyvä levähdyspaikka, kun jalkoja alkaa väsyttää.

6. Sigrid! Kehräämön Käsityökeskus Sigridistä löydät keramiikkaa, lankaa, koruja. Muunmuassa. Eikä kannata vieroksua Hushållskaa Wahreninkadun alkupäässä.

7. Ronttismäki, erityisesti II linjan tehtaalaiskotimuseo. Hae kahvi & karkkipussi R-kioskista & tee piknikki Ronttismäen museokorttelin kalliolle. Talojen sisällä tuoksuu mummoloiden mummola. Täällä työväenaate syntyi - ainakin joidenkin kauan sitten eläneiden forssalaisten sydämiin. 

8. Vanha tie Tammelasta Forssaan. Kun Kutomon piippu kohoaa, sydän jysähtää. Aisti, miltä Kuuston Aukustasta tuntui, kun hän heitti virsut mäkeen ja lähti Vorssan tehtaille pumpulienkeliksi.

9. Ihmiset. Kun projektitutkija tuli aikanaan Forssaan töihin, forssalaiset epäilivät että kuinkahan täällä mahtaa kukaan viihtyä, kun ”ollaan vähän tälläisiä sisäänpäin kääntyneitä”. Tulijan tuomio: sydämellisiä ovat.Tulkaa Forssaan, töihin, asumaan tai käymään. Kannattaa. 

10. Forssan museo ja Tekstiilimuseo Tyyki. Perusteluja kaipaava voi lukea kaikki edelliset tämän blogin postaukset. 

Nyt projektityöntekijä pakkaa kipsunsa & kampsunsa, luovuttaa tittelinsä ja lähtee pitkin Hämeen Härkätietä kohti kaukana kajastavaa Hämeenlinnaa. Siellä odottavat uudet haasteet. Hyvää jatkoa Forssa ja forssalaiset. Pysytte tässä sydämessä aina!

... Ja erinomaisen Hyvää Joulua!   

Käynnistyy. Ei yski.

Museokone käynnistyy. Huomaa, että koneisto on saanut öljyä, koska sivuääniä ei kuulu.

Kolmas kerros hetkeä ennen avajaisia. Kuva: Tanja Härmä.

Forssan museon Kirjavan Kankaan Kaupungin näki ensimmäisen aukioloviikon päätteeksi lähes 2000 ihmissielua. Kiittävää palautetta on satanut laariin. Toimittajat tehneet juttuja. Museon työntekijöitä on taputeltu olalle yhdessä ja erikseen, ja museosta taputuksia on jaettu eteenpäin kaikille niille huipputyypeille, joiden kanssa näyttelyä on rakennettu.( Jos juuri Sinä et ole saanut niin tässä se tulee: Kiitos! Ihan hirveästi! )

                   Tsekkauslistaa asiakaspalvelijoille ja muillekin 

Alakertaan pohjapiirros, josta selviää kiertosuunta.

Museon pienoismallivitriinien päältä pyyhittävä pölyt ja sormenjäljet.

Vessat tarkistettava.Ja hälytykset.

Ja se, kuinka museon lahjakortteja myydään, mihin sarakkeeseen myynti kirjataan. Koko museokauppa! Tanja järjestää ja laittaa.  

Ja se, että kaikki kosketusnäytöt lähtevät aamulla käyntiin niin kuin pitää. 

Kaiken avajaiskrumeluurin keskellä haaviin on satanut näyttelyyn liittyen myös kritiikkiä ja parannusehdotuksia. Esineitä on joidenkin asiakkaiden mielestä liian vähän esillä. Esinetiedot on vaikeasti löydettävissä..Kirjoitusvirheitä on. Museorollaattoria kaivataan. Suurennuslaseja myös. Ahkera kansalainen on pongannut kaupungilta tyhjiä vitriinejä, jotka museon tulisi sisustaa, koska museo = vitriini. Yllättävän vähän haastavia äänenpainoja on silti kuulunut. Ne eivät olisi pahaksi. Ne saavat perustelemaan.

Museolla jatkuvat arjen työt, nyt hieman erilaiset kuin kuluneen puolen vuoden aikana. Projektitutkija parsii jälkiään, toiset suuntaavat katseitaan tulevaan. Mystinen kirjain-numero-yhdistelmä R3 on jotain, josta varmasti kuullaan piakkoin lisää. Ja Piipun juurella, se valmistuu ihan kohta!

Aika näyttää mitä tapahtuu Forssan Formun* tulevaisuudessa. Pimeneekö museo joskus uudestaan? Jatkuuko venäläisvieraiden vuo? Mitkä Mercedeksen opeista jäävät elämään ja mitkä Vorssammuseo 3.0:n museopedagogisista piloteista ovat niitä, jotka osoittautuvat käyttökelpoisiksi jatkossakin?

Museovieraat järjestelevät tilkkuseinää. Hyvä! Kuva: Tanja Härmä.

Seurataan yhdessä museon tapahtumia. Ja käydään paikan päällä, aina kun pirtaan sopii, imppaamassa Loimijoen huuru-usvaista talvi-ilmaa ja käyskentelemässä Kirjavan Kankaan Kaupungin sinisessä ja tiilenpunaisessa tunnelmassa.

Nähdään museolla!

Ps. Käy äänestämässä Forssaa Museoliiton Propagandaprojektissa. Siellä on käänteisen psykologian kiemuroissa uiva Hitler-mainosvideo ja Olgan runo kehystettynä Kehräämön syksyisellä väriloistolla! Äänestysaikaa tämän kuun loppuun!

* Formu= Museoassarin hellittelynimi vanhalle puuvillamakasiinille, jossa Forssan Museon uusi perusnäyttely sijaitsee. 

Avajaistunnelmissa

Kirjavan kankaan kaupunki ja uudistettu Forssan museo avattiin perjantaina. Jippii! Hurraa! < ja helpotuksen huokaus > Suuri ponnistus on voiton puolella. Avajaispäivän aamuna Augustinan eskarit koekäyttivät museon. Mistä tykkäsitte? Ammattionnenpyörä oli kiva! Magneettiseinä! Ja se kauppa! Kosketusnäytöt! Tuletteko toistekin? JOOOO!!

Sormissage. Kuva Tanja Härmä.

Avajaisia vietettiin mainioissa tunnelmissa. Vieraita saapui juuri sen verran kuin taloon mahtui. Kukaan ei onneksi nähnyt, miten viimeisiä johtoja ja liittimiä kolattiin piiloon ja lamppuja korjailtiin vielä noin 1,5 tuntia ennen avajaisia. Tuoreet sormivärit hissin lasissa tarttuivat muutamaan hihaan… Ranskankielinen sana kutsuvierasavajaisille, ’vernissage’, sai taannoin nimensä siitä, että vasta silloin moni taulu sai viimeistelevän lakka- eli vernissakerroksen pintaansa.  Pariisin Salongeissa tuore vernissa, meillä Forssassa sormiväri.

Avajaiskeskustelussa haarukoitiin museon sisältöihin, taloudellisiin vaikutuksiin ja hyvinvointiin liittyviä aiheita. Eli museoiden haasteista muuttuvassa maailmassa. Kiitos eloisasta keskustelusta kirjailija Anna Kortelainen, Museoliiton Kimmo Levä ja kulttuurintutkija Merja Isotalo  sekä ”oma väki” eli museon Kristiina, sivistyslautakunnan pj. Raine Immonen ja kaupunginvaltuuston pj. Kaisa Lepola. Keskustelu taltioitiin ja se on nähtävissä verkkosivuillamme.

Kippis! Kaisa Lepola (selin vas,) Kati Kivimäki, Anna Kortelainen, Raine Immonen ja Merja Isotalo. Kuva Tanja Härmä.

Mikä on museoiden anti? Ne tarjoavat eloisia, kiinnostavia ja liikuttavia tarinoita, mahdollisuuksia eläytymiseen ja viihtymiseen. Tuovat matkailijoita ja saavat itse vain pienen osan tuloista. Tarjoavat mahdollisuuksia hyvinvointiin, henkiseen terveyteen ja pitkään ikään. Avajaisissa tapaa naapureita ja kollegoja, joiden kanssa ei arjessa ehdi jutella.

Käsinkosketeltavaa historiaa. Kuva Tanja Härmä.

Uuden näyttelyn myötä museo on nyt uudessa alussa. Eväinä matkalle saatiin kannustusta ja hyviä neuvoja: etsikää yhteisiä toimintatapoja hyvinvointisektorin kanssa, antakaa virikkeitä ja inspiraatiota, jatkakaa yhteistyötä muiden museoiden, yritysten ja organisaatioiden kanssa.

Tilaisuuden tunnelmaa loivat nuoret. Musaopiston opiskelijat tarjosivat musiikin ja ammatti-instituutin ravintola-alan opiskelijat vorssalaisen cocktailtarjoilun. Aulagallerian näyttely esitteli Keskuskoulun viime kevään kasiluokkalaisten dramaattisia museoesinekuvia.

Piimäjuustoleipäset tarjolla. Kuva Tanja Härmä.

The Forssa museum reopened! After two years of planning and almost a year of renovating the museum and constructing the new permanent exhibition we are so happy to open the doors to the public again. The opening was a crowded and heartful event with good speakers is panel discussion and delicious offerings of vocational institute. The 21st century exhibition about Forssa history is now on show. Welcome to learn - to see, touch and hear about the past!

"Teen kaikkea, mitä kynällä voi tehdä"

Forssan museon toisessa kerroksessa kaikuvat monenlaiset äänet. Siivoojat huudattavat imureitaan mutta pienestä sivuhuoneesta kuulee tarkkakorvainen grafittikynän ja lyijykynän suhinaa. Astutaanpa sisään aidosta 70-luvun kerrostalo-ovesta, jossa sukunimen paikalla lukee  "Fenestra". Oven takana valonheittimen kovassa valossa työskentelee hiljainen mies niin keskittyneesti, ettei tottakaan.

Kuva: Tanja Härmä / Forssan museo

Terve! Kuka olet, mitä teet?

Hannulan Ybi olen, minut on pestattu tekemään piirros tämän huoneen seinään. Piirros on kirjahylly, jossa on kaikkea 70-luvun kamaa. Levyjä ja kirjoja, valokuvia.

Tässä ympärillä museonäyttelyä rakennetaan  täyttä päätä. Tiedätkö, miten työsi liittyy tulevaan museonäyttelyyn?

Ei ole hajuakaan. Ainut mitä tiedän, on tämän huoneen sisältö. Olen lukenut luonnehdinnan perheestä, joka tässä asuu. Sillä pohjalla työskennellään.

Täällä on aikamoinen meteli. Siivoajat siivoavat, imurit hurisevat, rakentajat rakentavat. Kuinka pystyt keskittymään?

Ei tähän tarvi keskittyä, meteli ei haittaa, tälläisen työn voi keskeyttää koska vaan.

Mikä työssä on haastavinta? Entä kiinnostavinta?

Haastavinta... No ekan viivan vetäminen seinälle. Nyt rupeaa ittekin uskomaan että tästä tulee jonkun näköinen.Kiinnostavaa on nähdä lopputulos, että minkälainen huone tästä kaiken kaikkiaan tulee, seinäpiirroksen kanssa.

Ootko tehnyt aikaisemmin jotain tämän tapaista?

Kaikenlaista kuvataidetta on tullut tehtyä. Kirjankuvituksia, julisteita, maalauksia. Päätyö tulee rakennussuunnittelun puolelta, arkkitehtikuvien piirtämisestä. Kaikkea, mitä kynällä tehdään, teen. Tosin tietokoneellakin paljon nykyään. Teatterilavastuksia olen tehnyt, jos puhutaan tälläisistä isommista töistä. Ja yhden kerrostalonkin Lavialle maalasin, ensimmäiseen kerrokseen asti.

Oho! Mitäs maalasit sen seiniin?

No maisemia. Se oli aika haastavaa.

Aiotko juhlia, kun museo avautuu?

Ehkä!

Olisiko mitään terveisiä vorssammuseo-blogin lukijoille? Miksi museoon kannattaa tulla?

Kannattaa ehdottomasti tulla jos mahdollisuuksia vain on. En yhtään tiedä, minkälainen kokonaisuus tästä on tulossa. Tuntuu siltä, että tämä muuttuu kovasti entisestään, että yhtään ei vielä voi kuvitellakaan millainen on lopputulos. Toivon, että valmis näyttely herättää paljon polemiikkia ja keskustelua!

Kiitos Ybi Hannula!

Jätämme Ybin jatkamaan työtään ja seikkailemme ohi teippauksia odottavien vitriinien kohti selkeitä vesiä. Ybin taiteellista panosta tarvitaan museon 70-lukuhuoneen rakentamiseen. Huonetta asuttaa kuvitteellinen Virtasen perhe Forssasta. Äiti on työssä kutomolla, poika kannattaa intohimoisesti FPS:n lätkäjoukkuetta. Isä on juuri saapunut Rakennusvalmisteen tehtailta kotiin ja säätää radiosta hieman suuremmalle Malin veljesten uusinta hittiä ja ja...  eipäs paljasteta loppua! Virtasen perheen kotikolo rakentuu pala palalta. Lopputulos nähtävillä Forssan museolla 23.11. alkaen. Tervetuloa, tuttu ja vieras! 

All kinds of sounds fill the old cotton warehouse - banging of hammers, noise of vacuum cleaners. "Town of Tinted Textiles" is building up piece by piece. In a very tiny room there is a man and a pencil. Ybi Hannula is making a wall drawing of a bookcase dated in the 1970´s. The case is an essential part of the 1970´s room, where an imagined Forssa family, Virtanen, lives. Outcome of Ybi´s drawings and everything else still unfinished is to be seen at the Forssa museum at 23th of November, when the museum opens. Welcome! 

Feminiini, maskuliini vai neutriko laitetaan?

Tyyki-museon lattiaan on teipattu ns. sotavitriinin ääriviivat, koska nyt on koesoiton aika. Käännetään vähän torsoa, korjataan lumipuvun hupun reunaa. Entäs kaasunaamari? Keräännytään arvostelemaan.

Pyöritellään ideoita. Vaihdetaan nukkea. Yksi ei tykkää nukeista, toisesta se on ok. Kolmas pitää ideaa mahtavana retroiluna, neljäs on viisaasti hiljaa. Päädytään kasvolliseen nukkeen. Silti jokin klikkaa. Jos koko näyttelyn nimi on Kirjavan Kankaan Kaupunki, niin eikö tässä pitäisi olla Forssan kankaita sota-ajalta? Ainakin jos emme ole samaa mieltä kuin Hitler.

Näyttelynteko on rankkaa puuhaa, yllätyksiä astelee nurkan takaa useammin kuin nurkkia ehtii havaita. Samalla näyttelynteko on luovaa toimintaa, ja luovassa on kehittymisen ja uudelleen näkemisen mahdollisuus. Sen tähden esineet ja niiden asettelu elävät viimeiseen saakka ongelmakohdissa. Jos parempaa keksitään, se tehdään. Korvataan siis sotilas kotirintamanaisella. Laitetaan nukelle sukset, koska nainen on menossa ilmatarkkailuvuoroon Korkeavahan näkötorniin. Päätetään, että vorssammuseon sotavitriini on maskuliinin sijaan feminiini. Asetellaan vistramusliinia vesikelkkaan ja toivotaan, toivotaan oikein kovasti että vesikelkka mahtuu vitriiniin myös oikeasti eikä vain harjoituksessa.

Samaan aikaan liimataan kankaita pahville ja magneettinauhaa pahvien taakse. Tuskaillaan kadonneita pleksinäytteitä. Viimeistellään, korjataan, konkretisoidaan paperien suunnitelmat pahviksi, paperiksi, pyöränrenkaiksi, lastulevyksi ja lasiksi.  

Tuodaan museonjohtajan huoneeseen heteka, jotta siinä saa levätä. Mutta vain hetken. Sillä sekin on menossa näyttelyyn. 

Kuva:Tanja Härmä

How to present the war years at 1940´s in Forssa? First we planned putting an illuminated mannequin dressed as a solder in the glass case. Then we decided that there should be fabrics, because the whole theme of the exhibition is textiles. Forssa grew, after all, around textile mills. So instead of a solder we ended up with a war-time woman and a small sledge with a lot of wartime fabrics on.

Ihan kädetöntä osa 1

Forssan museo. Viikko 41. Museoassistentin viikkokatsaus:

Kädessä:

silkkipaperi, kangas, päätön nuppineula, kameralaukku, kamera, salamalaite, linssinsuojus, kynä, paperi, valaisin, kangaspakka, kangasrulla, pölyhuiska, silityslauta, silitysrauta, jatkojohto, hiiri, siirtojohto, muistitikku, kalenteri, lehti, kirja, kirjekuori, mallinukke, naru, pöytä, tuoli, penkki, kuplamuovi, teippi, puhelin, laturi, avain, pahvilaatikko, nokkakärryt, mallinuken osat, lumipuku, lääkintälaukku, kannettava tietokone, videotykki, ikkunalasi, ovi, muovi, lastulevy, rukki, pienoismalli, lauta, lamppu, kaappi, pahvi, kivilaatta, tarra, sakset, suti, pensseli, hiustenkuivain, imuri, katajanhavu, siivousrätti, tikkaat, raksavalo, opastaulu, mekko, virtahepo, kissa, koira, Aku Ankka, lakkamaalipurkki, lankarulla …

Amanuenssi ja Saunasillan peruskorjaus.

Museonjohtaja.

Projektitutkija ja mallinukke.

Työssäoppija ja liikkuva kuva.

Projektitutkija ja Aku Ankka.

ja kameran takana museoassistentti.

Levikset repee - väreistä

Ihmiskokeessa assistentti Härmä.
Kuva: Forssan museo/ Kristiina H.

Dataprojektori hurisee, kun tietokone syöttää projektorin kautta maailmalle kuoseja kautta aikain. Väliaikaisen valokuvakatoksen alla museoassari ja amanuenssi laskostavat eri materiaaleja kolmen interseksuaalisen mallinuken päälle. Testing testing. Kuuleeko ohjaamo? Peukku ylöspäin. Toimii! 

Valmisteluja ja testausta tarvitaan tulevan perusnäyttelyn 1950-60 -luvun osastoa silmälläpitäen. Tekstiilitehdaskaupungissa tuotettujen vanhojen kuosien esittämisessä käytetään hyödyksi nykytekniikkaa, joskin heijastuspinta on tällä kertaa sileän valkokankaan sijasta vaaleisiin puettu nukke. Mutta olemmeko ajatelleet tarpeeksi pitkälle? Voisiko valkokangas olla kuka tahansa?

Näinä päivinä, kun Forssan museon avautumiseen on puolitoista kuukautta aikaa, tarvitaan valmistelujen ja testausten lisäksi tarkkaa silmää, nauhurimuistia ja mittanauhaa. Sekä hyviä unenlahjoja, mieluimmin öisin. Museolla sahat yhä soivat ja taitava puuseppä Risto Niilimaa ja entisöintimestari Elina Wirkkala rakentavat 70-lukuhuonetta sekä tupaa työnimellä "Hiili". Verhoilija Hanna verhoilee. Näyttelykalusteita sovitellaan. Olo on kuin jättisuuressa nukkekodissa. 

Tervetuloa Forssan museon kiireviikkoihin blogin, twitterin, FB:n välityksellä. Kirjavan Kankaan Kaupunki pullistelee purjeitaan taivaanrannassa. Se saapuu satamaan… aivan kohta! 

The re-opening of Forssa Museum is every day closer. Have to do a lot of testing and try outs before the great day. How to show visitors the contents of our textile archives? Why not try with photographs and data projector? But what would be the best screen for presenting the textile designs of 1950´s and 1960´s? Illuminated, white-dressed mannequins? Or... human being? We´ll try, we´ll test. Still 50 days left till the opening of Town of Tinted Textiles. 

Pauliina ja minä maailmalla

Viime viikolla Bolognassa Italiassa järjestettiin  Learning  Museum -projektin loppukonferenssi, johon saapui 167 osallistujaa 30 maasta. Suomea edustivat Museoliiton Pauliina Kinanen ja kirjoittaja.

Kolmivuotisen LEM-projektin teemat olivat Avaintrendit 2000-luvun museossa, Museot oppimispaikkoina – oppimisen paikat museoissa, Museot ja ikääntyvä väestö, Yleisötutkimus, oppimistyylit ja asiakkuuksien hallinta, Museot ja kulttuurien välinen vuorovaikutus. Näistä teemoista on julkaistu seitsemän raporttia ja järjestetty viisi suurta kansainvälistä konferenssia sekä lukuisia pienempiä tapahtumia eri puolilla Eurooppaa.

Hifistelyä Museo della Storia di Bolognan näyttelyssä: etsauksesta suurennettu huoneenmittainen lasi-installointi. 

Päällimmäiseksi konferenssista jäi tunne, että olemme yhtä suurta museoperhettä: samat on murheet ja ilot museoissa eri puolilla Eurooppaa. Samoissa aiheet kiinnostavat isoja ja pieniä. Maailma muuttuu ja museot sen mukana. Virallisissa puheenvuoroissa puhuttiin paljon tästä muutoksesta: Hyvällä museolla on rooli yhteisössään - Museo on muuttunut kulttuurin esittelijästä  luovan toiminnan paikaksi ja lähteeksi –Tärkeintä on kokoelmien tulkinta ja niistä viestiminen – Museosta on tullut yhteiskunnallisen muutoksen tekijä.

Kahdenkeskisissä keskusteluissa museot vaihtoivat vinkkejä hyvistä toimintatavoista. Cambridgen yliopistomuseo 500 vapaaehtoistyöntekijän armeijoineen antoi mielihyvin käytännön vinkkejä piskuiselle Forssalle. Madridin yliopiston museopedagogi kuunteli korvat höröllä Forssan esimerkkiä teini-ikäisten kanssa. Joukolla kehiteltiin luovan kokoelmatyön konseptia.

Kiitos LEM -projekti  innoittavasta konferenssista! Ja kiitos Museoliittoon, sillä Pauliinan ansiosta Forssan museon uudistuminen pääsi mukaan 6. LEM-raporttiin: Audience research as an essential part of building a new permanent exhibition.  

Kuva Kati K.

Last week I participated in the Final Conference of Learning MuseumProject in Bologna, Italy. 

167 participants from 30 countries learned about Key Trends in Museums in the 21^st Century, Museum as Learning Places – Learning Places in Museums, Museums and the Ageing Population, Audience Research, Learning Styles and Visitor Relation Management (including Case Forssa!), Museums and Intercultural Change.

The message of the conference was that a new museum is no more a mere preserver and cataloguer of objects, but an agent of social change, an interpreter and communicator of  the collections, a resource of creative work. For me, the conference was a comforting experience.  In Forssa we are part of the European museum family, sharing the same aims and obstacles. Thank you LEM!

Tarvitaan: tippa konservaattorin sylkeä ja ...

Tiesittekö, että sylki ja pumpulipuikko ovat konservaattorin tärkeimmät puhdistusvälineet? Jossain vaiheessa ehdollistuu kuulemma niin, että pumpulipuikon näkeminen herauttaa veden kielelle.

Museon kokoelmiin kuuluva Armfeltille kuulunut reki on ollut Kollaasin hoivissa viime keväästä lähtien. Rekeä hoitavat huonekalukonservaattori Anu Iltanen, tekstiilikonservaattori Jenniina Siira ja taidekonservaattori Nina Broadstreet. Vuosisataiset liat puhdistetaan, kankaan repeytymät paikataan hienolla pellavapalttinalla ja maalipinnan naarmut retusoidaan.

Konservaattorit työssään. Kuva KK.

Uudenkiiltävää reestä ei tehdä, esineen arvet ja ajan jäljet sekä aiemmat konservoinnit saavat näkyä. Tärkeintä on pysäyttää esineen turmeltuminen ja siistiä se kauniiksi katsoa. Puhdistukseen ja korjailuun ovat käytössä sylki, etanoli, pumpulipuikot, skalpelli, kuituliinat, deionisoitu vesi ja Lascaux -akryyliliima. Hurmaavat metsästäjä ja kentauri -aiheiset grisaille-maalaukset reen kyljissä ovat säilyneet kautta vuosisatain erinomaisesti. Pohdinnassa Anulla on vielä, poistaako vanhaa lakkaa, joka on kellastuessaan muuttanut reen yleisvärin sinervästä viherväksi.

Reestä oli juttua blogissamme viime marraskuussa, jolloin konservoinnin mahdollistamiseksi reen omistava Lounais-Hämeen Kotiseutu-ja Museoyhdistys aloitti yhteistyössä Vorssammuseo 3.0:n ja Forssan museon kanssa Pelasta reki –varainkeruukampanjan. Keräysrahaa kertyi reilun yhdeksän kuukauden aikana noin 5000 euroa konservoinnin hintahaarukan ollessa 5000-7000 euroa.

Kiitokset teille, lukuisat yksityiset lahjoittajat ympäri Suomea. Kiitokset myös LC Kuha ja Sirkka ja Kasper Lindholmin rahasto, Mainossatama, Forssan Ammatti-instituutti, Hämeen Ammattikorkeakoulu. Kiitokset myös myyntipaikoille Käsityökeskus Sigrid, Forssan kaupunginkirjasto, Antin konditoria, Q-kirjakauppa ja Forssan Elävienkuvien teatteri.  Ilman panostanne reen konservointi näyttelykuntoon ei olisi onnistunut.

Restauroitu reki on nähtävillä Forssan museon uusitussa perusnäyttelyssä 23.11.2013 alkaen.

Puhelin, jolla voi soittaa Jumalalle

Neljätoista vuotta sitten, pidin viimeksi käsissäni puhelinkorttia, siinä oli moottoripyörän kuva (olin juuri tullut äidiksi). Muutamia vuosia siitä taaksepäin kumarruttiin kupolin alle koulujen auloissa, kioskeilla ja pudotettiin markkoja ja pennejä laitteen sisään. Ilmoitettiin äkkiä kotiin, että ”mä oon nyt tässä, soita takaisin tähän numeroon” (nykysuom. häly/häläri).

Jos ei kaikkea voinut siinä sanoa, kirjoitettiin kirje, missä omat ajatukset tulivat samalla läpikäydyksi ja elämä tärkeysjärjestykseen.

Nyt profilointia ei tarvitse hirveästi harrastaa – kuuntelemme toistemme pienet tarinanpalat kassajonossa, bussissa, odotustiloissa – kännykkään puhuttuna. Onks vähä tylsää? Vai vähä jännittävää? Ja mitä me oikeastaan sanotaan. Siis oikeesti? Ollaanko vain opittu puhumaan liikaa jokapäiväisyyksiä vai vain silloin kun on oikeasti asia-asiaa, elämänkäännekohta. Onko ympärillämme tiedottamaton avoimuuskampanja? Puhutaanko omaelämänkerrat luurissa? Kuuleeko kukaan? Onko tämäkin suhteessa 20/80?

Lohduttavaa on se, ettei kaikilla sen ihmeellisemmin ole, ajattelee. Tai sitten se on ihmeellisempääkin, oikeenkin ihmeellistä.

Jos puhelimella ei enää voikaan soittaa jollekin? Miten me kuulemme toisiamme? Onko puhelin jolla soitetaan Jumalalle kullanvärinen?

In the Oliver Stone movie, Jim is brought to the Factory to meet Andy who greets Morrison like the returning prodigal son. The camera focuses on a golden telephone, which Warhol picks up and holds out to Morrison saying:  "Somebody gave me this telephone... I think it was Edie... yeah it was Edie... and she said I could talk to God with it, but uh... I don't have anything to say... so here... (giving Jim the phone) this is for you... now you can talk to God."

Löydä elämäsi puhelimet Vinkkelistä (tää on niinku nopee mainoslause). 

Eli Sinulla on nyt viikko aikaa soittaa. 

Mitä sanot?

Elävää kuvaa ja elävää musiikkia

Pariisi, joulukuu 1895

Projektorin rahina taustalla, valokiila halkaisee savuisen ilman, yskähtelyä, hämmästys on käsin kosketeltava. Kuva elää! Lumiérèn veljekset esittävät Pariisissa elokuvia tehtaasta poistuvista työläisistä ja asemalle saapuvasta junasta. Noihin aikoihin Pariisissa asustaa myös Albert Lindfors (1860-1922). 

Forssa-yhtiön lasimestarin poika oli taiteillut itsensä Forssasta Turun ja Tukholman kautta Italiaan, Sveitsiin, Saksaan – ja nyt Ranskaan, Pariisiin. Lahjakas taidemaalari liikkui kansainvälisissä piireissä ja suomalaisen taiteen etujoukoissa. Maailmalta ei silti löytynyt paikkaa. Ehkä liikaa ideoita? Poikamaista innostusta? Juna toi Lindforsin takaisin lapsuuskaupunkiinsa Forssaan.

Elokuvajulisteen yksityiskohta. Kenties Albert Lindforsin käden jälkeä? Kuva Jaana Lindfors.

Forssa, elokuu 2013

Projektorin surina taustalla, valokiila halkaisee pimeyden, yskähtelyä yleisön joukosta, hieman epämukava penkki, kitara, cembalo... Laulua!? Musiikki elää, kuva elää! Olen Forssan Mykkäelokuvafestivaalien myöhäisnäytöksessä. Festivaalin isäntä Ville Koivisto kehottaa yleisöä verryttelemään kelojen vaihtamisen välissä. Rakennus on sama, jonka Albert Lindfors rakennutti Elävienkuvien Teatteriksi vuonna 1906. Elokuvat ovat liki samanikäisiä – vanhin vuodelta 1912.

Elokuvamies Koiviston ja Forssa Eläväksi ja Kauniiksi -yhdistyksen ansiosta Elävienkuvien teatteri saatiin 2001 kunnostettua entiseen muotoonsa, ja varustettua sekä vanhalla että uudella tekniikalla. Siitä vanhasta tekniikasta on blogissamme kirjoittu aiemminkin. Viime viikonloppuna teatterissa järjestettiin jo 14. Mykkäelokuvafestivaalit. Ainutlaatuinen tapahtuma. Ainutlaatuinen ympäristö. Varaa nyt jo allakkaasi ensi vuoden elo-syyskuun vaihde ja tule katsomaan! Muina aikoina Elävienkuvien teatteri esittää uusimpia laatuelokuvia Suomesta ja maailmalta. 

The international Forssa Silent Film Festival offers you a unique movie experience in genuine atmosphere. Elävienkuvien teatteri (Theater of Moving Pictures) was founded in 1906 by painter Albert Lindfors (1860-1922). As talented painter, Lindfors had made his way from Forssa via Turku and Stockholm to European big cities and came to know moving pictures in the 1890s Paris where Lumiérè brothers showed their first films. Now, theater has been restored and equipped with both traditional projector and newest digital technology.

Nahkurin orsilla

"Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan." tuumi kersantti Penttinen Tuntemattomassa sotilaassa, ja sittemmin sanonnalla on, kuten tunnettua, vastustajaansa silponut Paavo Lipponen. Mutta kuinka moni on oikeasti nähnyt lähietäisyydeltä nahkurin orret? Forssan museolaisille harvinainen tilaisuus avautui, kun pääsimme yhdessä Wahren-keskuksen muun henkilökunnan kanssa vierailemaan Tammelan Portaan nahkurinverstaassa.

  

Portaan verstaan perusti 1800-luvun loppupuolella Turusta Forssaan saapunut Matias Mård, joka hyvää hyvyyttään otti huolekseen Forssan edesmenneen nahkurin bisneksen ja lisäksi nai tämän komian lesken. Koska ammatinharjoitus sujui ja rahaa virtasi, Mård perusti nahkurinverstaalleen sivupisteen Tammelan Portaaseen, jonne keskitti etenkin koneistetumman puolen nahkojen parkitsemisesta. 

Siellä ne olivat. Höyrykone. Suolasammiot. Kaikki ne erikoiset ja pitkällekehitetyt työkalut, jolla eläimen vuodasta tehtiin lapikkaisiin varret, kapoisiin sormiin nahkakäsineet, emännälle kiiltävä laukku käsitaipeeseen. 

Kuva: Kristiina Huttunen, Forssan museo

Nahkurinverstasta on kunnostettu mm. EU:n ja Hämeen Liiton tuella ja tänä päivänä se on eläväinen matkailuyritys vanhan Hämeen Härkätien varrella. Yhteys Forssan museon perusnäyttelyyn löytyy museon toisessa kerroksessa muoviin pakattuna odottavasta Sepänhaan kaupunginosan pienoismallista.

Pienoismallin etunurkassa on usean rakennuksen pienoiskortteli, samaisen Portaassakin vaikuttaneen nahkuri Mårdin Forssan asuin- ja työtilat, jonka äärimutkassa Loimijoen ylle kurottaa lautainen koju. Se on, näin taru kertoo, Forssan ensimmäinen vesivessa.

Kuva: Sanna Kattelus, Forssan museo 

Matkamme jatkui Mustialan maataloushistorialliseen museoon, vallan erinomaiseen paikkaan, joka ansaitsisi oman postauksensa. Sanottakoon lyhyesti, että museon ylevät mietelauseet, lempeät penkit, jotka kehoittivat väsynyttä matkalaista istumaan, kiehtovat suuresineet, erinomainen opas ja mainio juustokehäkokoelma saivat meidät hyvän tuulen valtaan koko loppupäiväksi. Kiitos Mustiala, Porras. Vorssammuseo kuittaa ja kiittää.

ps. Extrahienoja kuvia & hienoja tunnelmia yllämainituista paikoista myös Museoassarin blogissa viime keväältä!!

The staff of Forssa Museum had an opportunity to visit at Tannery Museum of Porras at Tammela. The same tanner, who worked at Forssa, had a tannery at Porras as well. The Forssa Tannery have been torn down years ago, but in Porras we were delighted to see the old machinery of leather factory and feel the unique atmosphere of  tanner´s house. The first Forssa water closet, a sort of, used to belong to the same tanner, Matias Mård. This water closet, the little shed above the river, is seen in the model of Sepänhaka in the first floor of Forssa Museum.

In memoriam Allan Kurka (1965-2013)

Tämän viikon blogissa haluamme muistaa Forssan museon entistä työntekijää Allan Kurkaa, joka poistui keskuudestamme yllättäen viime perjantaina. Muistamme Allun, "mystisen museotyöntekijän", kuten hän itseään kutsui, hyvänä ihmisenä, hirtehisen huumorin taitajana ja etevänä valokuvaajana, jonka kädenjälki näkyy tuhansissa ja taas tuhansissa esinekuvissa. Hyvää matkaa, Allu.

Kuva Allan Kurka 3.12.2010.

Didi diidii didi diidii didi diiddii diiii...

”Syrjälän Sakari SSP:ltä tässä terve. Ollaan tyhjentämässä toimitiloja Viksbergissä ja FSP:n puhelinkokoelmalle ei pian ole paikkaa. Kiinnostaisiko museota?”

Kiinnostihan se! Olihan Matkun asemalta Forssan Kehräämölle vuonna 1878 vedetty puhelinlinja yksi Suomen ensimmäisiä. Nakattiin siis kännykät käsilaukkuun ja lähdettiin katsomaan mistä on kysymys. Forssan Seudun Puhelin oli kerännyt puhelimia ja muita toimintaansa liittyviä kojeita ja kokoelma oli nyt jäämässä kodittomaksi. Mitä tehdä? Museolla ei ollut tiloja ottaa kokoelmaa noin vaan itselleen.

Puhelin tehtaalta. Kuva Tanja Härmä.

Säilytystilana toimivassa pommisuojassa heräsi suunnitelma. Jotta osaisimme päättää, mikä esineistä on järkevää ottaa museolle, kokoelma pitää käydä läpi ja luetteloida. Työhön kannattaa kutsua mukaan asiantuntijoita, eli puhelinlaitoksen väkeä.

Pommisuojasta noustiin kahvikupposelle ja kahvilassa törmäsimme FSP:n eläkeläisten puuhanaiseen. Yhteys entisiin FSP-läisiin oli syntynyt. Muutama puhelinsoitto ja projekti käynnistyi syyskuussa 2012. Lounaplussan Lyhty-hanke rupesi rahoittajaksi, Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys työnantajaksi, työntekijäksi löytyi entinen FSP:läinen, SSP:ltä löytyi luettelointihuoneet ja museolta raamit hommaan. Muun kokoelmatyön ohella uusi työntekijämme luetteloi ja kuvasi esineet ja skannasi valikoiman FSP-kuvia. Nyt kokoelma on tallennettu ainakin kuvina, vaikka se ei kokonaisuutena säilyisikään. Museon näkökulma ja yrityksen tarpeet kohtasivat.

Kokoelma on esillä 14.9.2013 saakka Forssan kirjaston näyttelytila Vinkkelissä Halloo! Forssan seudun puhelinhistoriaa –näyttelynä. Näyttelystä pienoinen osa jää Forssan museon kokoelmiin, muut esineet luovutetaan kiinnostuneille kerääjille. Esineisiin voi tutustua Pinterestissä. Puhelinharrastaja, pidä kiirettä, varaa omasi ennen kuin näyttely loppuu!

Sentraalisantroja.

Local telephone company merged with the one in neighbor, and the collection of old telephones was about to loose its home. The museum got interested for sure! One of the first telephone lines in Finland was built in 1878 between Forssan Spinning Mill and Matku railway station. But space for the collection we did not have. So, instead of depositing the collection, we started a project. We found a person with telephone expertise to make the cataloguing, and punch of retired workers to tell him stories. Look what we have now: digitized and catalogued items and photographs, exhibition of them and a good story. After the exhibition, some items will stay in Forssa museum collection, but mostly they will be given away. Are you interested?

Vuoden kesätyöntekijä valittu!

Hämmentynyt, mutta nopeasti tilanteen haltuun ottanut  palkittu

ja palkintokirja Rimppa soi - opas Forssan

kehräämöalueelle.

Onneksi olkoon Liisa Sinivaara, sinut on valittu Forssan museon vuoden 2013 kesätyöntekijäksi! Kerropa vähän itsestäsi.

Kiitos... kiitos vain! Olen lukiossa, menen toiselle luokalle, kirjoitan jo tänä vuonna. Haaveena on päästä opiskelemaan tulevaisuudessa kemiaa.

Liisa kertoo olevansa myös Forssasta ja 17 vee. Miten Liisa päädyit tänne Ronttismäen tehtaalaiskotimuseoon töihin?

Mulla on sellanen tavoite, että yritän säästää niin, ettei tarvitsisi koskaan ottaa opintolainaa. Ensin en ajatellut hakea kaupungille kesätöihin. Mutta sitten kaveri sanoi, että kaupungilla on vielä peruutuspaikkoja. Niin soitin kaupungille, tulin museolle haastatteluun ja sain paikan. Olisi mulla ollut toinenkin kesätyö loppukesäksi, mutta tämä tuntui paremmalta.

Millaiset fiilikset työstä?

Mukavaa on ollut. Paljon porukkaa käy päivisin verrattuna omiin odotuksiin. Kirkon esittelijänä kesätöissä ollut kaveri sanoi, että voi olla päiviä, jolloin ei käy ketään. Mutta täällä kyllä käy. 

Millainen on normipäivä Ronttismäessä?

Asiakkaiden opastusta. Ja sitten otan joka päivälle jonkun suuremman työn. Esimerkiksi yhtenä päivänä leikkaan nurmen tai hoidan pihaa. Huomenna ajattelin siivota.

Mikä on kivaa tässä työssä?

Tämä on kokonaisuutena tosi hyvä paikka. Vaihteleva. Yksin jos olisi koko ajan, niin vois olla tylsää. Ja se on kivaa kun oppii koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi täällä käy ihmisiä, jotka kertovat asuneensa täällä. En kyllä silloin mitään yritä opastaa, kuuntelen vain.

Mikä on ollut kauheinta?

Ei… ei täällä mikään kauheaa ole. Mutta haasteellista oli se, kun pidin ruotsiksi kierroksen. Eikä se kauheaa siis ollut, mutta jos nyt jotakin pitää keksiä tähän.  

Mitäs tä meinaat tehdä, kun kesätyö päättyy? Aiotko käydä museossa tulevan talven aikana vai pysytkö niin kaukana kuin pippuri kasvaa?

Sunnuntaina työt loppuvat, maanantaina alkaa koulu. Kyllä varmaan käyn museossa, me käydään äidin kanssa usein, esimerkiksi Kotkan Merikeskus Vellamossa. Yhden meidän sukulaisen vene on siellä näyttelyssä.

Haluatko sanoa blogin lukijoille vielä jotain?

No että tämä [Ronttismäen tehtaalaismuseo] on yllättävän mielenkiintoinen paikka. Kannattaa käydä!

Kiitos haastattelusta Liisa! Ei kun jatkamaan asiakaspalvelua & puutarhatöitä. Hyvää jatkoa ja koulunalkua, sitten kun se aika koittaa! Ja onnea kirjoituksiin!

Forssan museo valitsi vuoden kesätyöntekijän ensimmäistä kertaa. Aika näyttää, jatkuuko traditio. Kaikki kesän kesätyöntekijät ovat olleet parasta A-laatua ja kisa kärkikolmikon kesken oli todella tiukka. Kiitos siis Vili, Venla, ja Liisa! Tavataan ja moikataan!

We congratulate 17 year old Liisa for winning  the title ”The Forssa Museum Summer Employee 2013”. In the interview Liisa reveals that even though she´s going to study chemistry in the future she likes museums and history quite much. Maritime Museum Vellamo in Kotka is one of her favourites. Of course she likes Ronttismäki, where she works, as well, and  she recommends the visit to RonttismäkiFactory Workers´ Museum for everyone.  

Jätskiä, mustikkapiirakkaa ja pentsmarkkausta

Museolaiset palailevat työpöytiensä ääreen. Maanantain kahvipöydässä jaettiin kesäkokemuksia ja lomareissujen museoelämyksiä ja peilattiin niitä Forssan museon toimintaideoihin. Miten museojutut oikeasti toimivat, kun matkailijalla on kiire nälkä jano vessahätä aivot lomalla jalat väsyneet lapset hyrräävät ympärillä?

Asta muisteli Mamsel Jaanikan luovuustupaa Lahemaalla: sai kokeilla huovutusta ja muuta hauskaa vanhanajan miljöössä. 

Rakveren linnan sisäpihaa. Kuva Kati Kivimäki.

Kristiina oli perheineen käynyt Rakveren linnassa, josta oli tehty historiallinen seikkailupuisto.  Aikuiset saivat kokeilla replikamiekkoja (teräviä, tämä ei Suomessa onnistuisi!), lapsia kiehtoivat hevoset, puput, vuohi ja pihamaan muut eläimet. Turnajaisnäytös ja rakkauden puutarha loivat tunnelmaa. Linnan verevä emäntä ja hintelä piikatyttö palvelivat kävijöitä ja kinastelivat rooliensa mukaisesti. Ihanaa, vaarallista, eloisaa! Yhteen ääneen totesimme: Virossa museot ovat suomalaisia eläväisempiä.

Kotimaassa Kati katsasti uuden Haltian. Luontokokemus modernille katsojalle: tekniikkaa, komeita tiloja, näköaloja, hienoja puuleikkauksia, karhunpentu, jota sai silittää. Oliko turkki oikea vai tekoturkis? Vierailumme aikaan Espoota oli juuri koetellut sähkökatkos. Tekniikkaan perustuvasta näyttelystä oli vain osa katsottavista, kun sovelluksia ei ollut vielä ehditty käynnistää uudestaan.

Tammisaaren museokeskuksessa näimme Didrichsenin Maya-kokoelmat, Helene Schjerfbeckin ja saimme vihiä hauskasta lasten aarteenetsinnästä. Mikä hurmaava tapa tutustua kaupunkiin! Raaseporin linnanraunioissa pääsi mobiiliopastettuun ritarifiilikseen. 

Rauman merimuseo tarjosi yllinkyllin tietoa tietomajakan, lasten kosketeltavien juttujen ja lainattavan ipadin kautta. Nelivuotias huikkasi palautetta jo tottuneesti: ”kiva kun oli niin paljon kosketusnäyttöjä”.

Kiitos museokollegat, viihdyttävistä ja laadukkaista kokemuksista sekä hyvistä ideoista!

Annastiina Mäkitalon raikkaat Kirsti-tuotteet ovat Rauman museon Kirstin innoittamia. Kuva Kati Kivimäki.

Benchmarking, ice cream and blueberry pie... Summer holidays offered us many inspiring museum experiences. It is sooo good to visit museums sometimes "as a normal visitor" (who is hungry thirsty tired fighting with kids ), and to see how museum ideas work then. Summa summarum: All kinds of activities offered - great! Long informative texts - interesting, but problematic if you have young persons in the group. Tangible objects - YES! Technical devices  - great possibilities, but also a challenge if some problem occur. 

Thank you colleagues for so many entertaining and interesting experiences! 

Banaaninainen ja Intiaani muuttivat pois kaupungista

Tästä se idea harjoitukseen lähti, kulkiessani töihin Keskuskatua pitkin ja ohittaessani Forssan elävien kuvien teatterin. XIV Mykkäelokuvafestivaalit Forssassa 26.8.-1.9.2013

Kaupunkikuvat eli Harjoitus Kissoista ja Banaaninaisista oli nimenä nykyajan ilmiön tallennusharjoituksessa, jonka suoritin museologian opintojen toisessa jaksossa.

Halusin tutkia millaisia kaupunkikuvia ympäristössämme on ja mitä mieltä kaupunkilaiset niistä ovat. Kaupunkikuvilla tarkoitan julkisessa tilassa (rakennukset, sillat, sähkökaapit jne) olevia eri tekniikoilla luotuja kuvia, kirjoituksia ja symboleja, joita yleisnimityksellä kutsutaan kansankielellä graffiteiksi, mutta joilla kaikilla on oma termistönsä. Tallennusalueeksi valitsin Forssan ja kyselyn vastaajiksi forssalaiset.

F niinkuin Forssa? Sähkökaappi Kauppakadun varrella.

Kävin loppukevään aikana kuvaamassa Kuvia viidessätoista eri paikassa, kulkien alikulkutunnelit, vesitornin, keskustan jne maastot ja tein löytöjäkin. Tai Kuvat muuttuivat hiljalleen Löydöiksi, joista iloitsin, vaikka jotkut Kuvat eivät aina antaneet aihetta suurempaan iloon, mutta se löytäminen, Kuvien keräily.

Vesitorni Korkeavahassa.

Linja-autopysäkki Rautatienkadulla.

Mitä mieltä kyselyyn vastaajat sitten olivat forssalaisista Kuvista? 

Eli mitä Forssan kaupunkikuvista saatiin selville? Vastauksista selvisi, että Forssan Kuvat jäävät usein runsaan luonnon varjoon, ovat paikoissa, jotka ohitetaan nopeasti tai paikoissa, joissa tulee käytyä hyvin harvoin jos koskaan, esim. siltojen alla, varsinkin jos sitä kautta ei kulje kunnossapidetty kevyenliikenteenväylä. 

Tölön ja Wiksbergin välinen alikulkutunneli. Taustalla Tölön kaupunginosa.

Kissa Tölön alikulkutunnelin vieressä olevassa sähkökaapissa.

Hyvin paljon Kuvia on poistettu ja esim. siltatöiden yhteyksissä Kuvat ovat hävinneet. Vastaajat ovat kiinnittäneet huomiota rakennuksiin, esim. makasiinin seinään, joista Kuvat on helppo nähdä.

Jäljelle jääneen makasiinin tiiliseinää.

Yleisesti Forssan katukuvassa ei näy graffiteja, jotkut eivät ole nähneet niitä lainkaan. Täällä on vain harva hyvin mietitty ja toteutettu Kuva.

Yleisesti ottaen ihmisten mieleen Kuvat ovat jääneet töherryksinä, töhryinä jotka ovat väärissä paikoissa. Toisaalta ihmiset muistavat ns. laillisesti maalatut Kuvat esim. Tölön jalkapallokentän laidan sähkökaapissa ja Tölöltä Paavolaanpäin menevät alikulkutunnelin alla. Muistikuvia vanhoista hyvistä töistä on jäänyt useankin mieleen.

Tölön jalkapallokentän laidalla oleva  iso sähkökaappi on maalattu laillisesti joka sivultaan.

Suuri osa vastaajista kaipaa Forssaan lisää graffiteja ja katutaidetta. Täällä on jo laadukkaita tägejä ja hyviä sapluunateoksia. Seiniin kaivataan ajatuksia herättävää kommentointia, esteettisesti kauniita töitä oikeissa paikoissa.

Monet toivat esille ajatuksen, että Forssassa olisi laillinen paikka, seinä tai vastaava, johon Kuvia voisi tehdä. Tai että esim. kansalaisopistossa olisi erityinen kurssi juuri graffiteista.

Keskusraitin sähkökaapit ennen.

Ja jälkeen: 

Kaupunkikuva on jo muuttunut harjoituksen jälkeen; Keskusraitti sai uutta ilmettä, kun Sissipuutarhuri-ohjelmaa kuvattiin Forssassa kesäkuussa. 

 Sissipuutarhureiden Forssa-osuus tulee ulos sunnuntaina 28.7. klo 19.30 YLE TV2:lla. 

Eli yksi Banaaninainen ja yksi Intiaani muuttivat pois kaupungista, mutta miten monta päivää perhoset oikeasti lentävät? Lisää Kaupunkikuva-harjoituksen Kuvia löytyy Forssan museon Pinterest-sivulta: 

http://pinterest.com/forssanmuseo/kaupunkikuvat/