KANSALAISSOTAA JA SALAKÄTKÖJÄ

Uuden perusnäyttelyn suunnittelu jatkuu. Museon kolmannessa kerroksessa kerrotaan ajasta ennen 1900-lukua, kakkoskerroksessa näyttely jatkuu 1900-luvun tapahtumilla. Kerroksen ensimmäisen teeman työnimi on: ”Sosialistit!"

Teema kertoo työväenaatteen juurtumisesta Forssaan ja kasvamisesta koko paikkakuntaa (kuin koko maatakin)  ravistelleeksi ilmiöksi. Aiheita:  Työväenpuolueen /Sosialidemokraattisen puolueen puoluekokous Forssassa 1903, vuoden 1918 tapahtumat, paikallinen työväenyhdistys…  Mutta kuinka tuoda aihepiirit esiin ihmisläheisemmin kuin virallisvirallisena historiapuheena?

Autenttisen esineistön lisäksi tarvitsemme autenttisia tarinoita.  Forssalaissyntyisen Iida Maria Saarisen omaelämäkerralliset teokset ovat tärkeä lähde. Iida, köyhän työläisperheen tytär, ajautui kansalaissodan aikana töihin punakaartin keittiöön - enemmänkin ainaisen pulan kuin palavan aatteen ajamana. Sodan päätyttyä Iida Maria näki nälkää Hämeenlinnan vankileirillä, josta vapautui kesällä 1918. Aikalaistodistuksia löytyy myös museon arkistosta ja paikallishistorioista. 

Mutta millä keinoin olisi parasta tuoda esille näitä ääniä menneisyydestä?  Dramatisoituina kuulokuvina? ”Kirjeiksi” painettuina? Sarjakuvina vai harrastajanäyttelijöiden kanssa videoituina esityksinä? Monet esittämisen tavat ovat mahdollisia – oman haasteensa antaa kuitenkin akustisesti erinomaisen kantava museotila.  

Mikä joukkokokous? Kuva on ajoitettu vuoteen 1917. Kuvassa taustalla Forssan 1912 rakennettu,
järjestyksessä toinen työväentalo, joka paloi 1929. 

Teeman ” itse tehden ja kokien" –materiaaliksi on tällä hetkellä vahvin ehdokas ontto pölkky. Heti kansalaissodan jälkeen tunnelmat Forssassa olivat kireät. Vakaumuksellinen sosiaalidemokraatti, puuseppä Joose Palmen, piilotti haltuunsa uskottuja papereita halkovajansa ontoksi porattuun tukkiin.

Mitä olisi se tämän päivän arkaluonteinen aineisto, jonka voisi piilottaa museo-osastolle tuotavaan (ötökkävapaaseen), onttoon hakkuupölkkyyn?

IHAN NORMAALISTI

Millä tapaa museonäyttely tuodaan asiakasta lähelle? Kävimme tutustumassa työväenmuseo Werstaalla, miten tehtaasta on muokkautunut elämyksellinen museokohde. Museolehtori Hanna valotti valloittavalla tapaa, miten huomioida eri asiakasryhmät ja tehdä näyttely saavutettavaksi. Vierailun aikana istuimme valloitetussa talossa ja viihdyimme puolijoukkueteltassa Koijärven mielenmaisemissa.

Olimme pohtineet monia asioita ennen vierailua. Näyttelytekstien määrää, millä tapaa tavoitetaan uusia asiakasryhmiä ja kuinka tehdä näyttelystä kaikille avoin paikka. Werstaan näyttelyt tekivät pohdinnat näkyviksi. Ihan normaalia-näyttelyssä oli käytetty selkokieltä, perusnäyttely taas oli tekstitön.  Kuulimme tekoprosesseista, näimme lopputulokset ja koimme miten huomioida esteettömyys ja kuinka se tekee näyttelykielen kokonaisuudessaan asiakasystävälliseksi.

Nuoret ovat näyttelyn kohderyhmänä haasteellinen ja mielenkiintoinen. Asiakastyössä esimerkiksi ammatilliset opiskelijat oli Werstaalla otettu monipuolisesti  huomioon. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen toteutuu myös museotyössä. Nuoriso oli tätä tekstiä kirjoitettaessa erityisen huomion kohteena, sillä Kehräämöalueella vieraili tuore presidenttipari tutustumassa forssalaisnuorten ajatuksiin. Aihe on ajankohtainen.

Päivän päätteeksi on hyvä rojahtaa sohvalle ja suunnitella millä tapaa uudessa perusnäyttelyssä tuodaan vorssalaiset piirteet ja ajatukset esille. Mitkä asiat tekevät näyttelystä juuri meidän asiakkaillemme ystävällisen?

WAHREN, WAHREN!

Ensimmäinen asia, jonka perusnäyttelyprojektin tutkija oppi tultuaan Forssaan töihin: Forssan perustajan, tukholmalaissyntyisen A.W Wahrenin nimi lausutaan h-kirjaimen kanssa. Puolellatoista tai kahdella e-vokaalilla. Vorssalaisittain.

Wahrenin nimi on ollut hyvä oppia lausumaan oikein, niin keskeisestä henkilöstä Forssan historiaan liittyen on kysymys. Wahren synnytti kehräämön, kutomon ja monta muuta tuotantolaitosta Loimijoen mutkaan ja lähialueille. Hän perusti ruokalan, koulun, rakennutti asuntoja, tarjosi lääkärinpalvelut. Ja niin edelleen. Wahren oli tyypillinen 1800-luvun patruuna, joka huolehti työläisistään kokonaisvaltaisesti. Vaikka Wahren monen aikalaistodistuksen mukaan oli niin tehtaan kuin työväenkin etua ajatteleva henkilö, monet hänen toimistaan työläisten aseman parantamiseksi olivat lain vaatimia. Yksi näyttelyn keskeisimpiä toimia onkin "nostaa Wahren alas jalustalta", valottaa Wahrenin persoonaa ja Forssan tekstiilitehtaiden alkuvaiheita osana suurempaa kuviota - teollista vallankumousta Suomessa.

Samalla tavalla haasteena on tuoda 1800-luvun tehdastyöläisten, aikuisten ja lasten, arki näyttelyvierasta liki tarinan ja esillepanon tasolla. Omilla rahoilla ostetuilla, uusilla vaatteillaan keikailevan pumpulienkelin elämänkaari
saattoi kaartua moneen suuntaan. Osa solmi löyhiä suhteita tehtaiden vierasmaalaisten mestareiden kanssa epätoivotuinkin seurauksin. Tehtaassa työskentelevien lasten arki koulutusmahdollisuuksineen oli ehkä parempaa kuin mitä se olisi ollut köyhässä kotimökissä. Mutta silti lapsilta vaadittiin paljon - arki oli ankaraa ja ankeaa. Onneksi lapset ovat olleet lapsia historian hämärässäkin. Arkisten, ikävienkin tarinoiden lomassa on monia "ilon kuteita": leikkimieltä, opiniloa, hauskuutta. Ja monen pumpulienkelin tie vei holtittoman elämän sijasta "turvalliseen" avioliiton satamaan oman mielitietyn kanssa, emännäksi omaan hellahuoneeseen.

Silti menneisyyden elämänkohtalot ovat olleet kirjavia. Ja tässä yksi perusnäyttelyprojektin keskeinen kysymys: kaiken, minkä laitamme esille, tulee olla sellaista, johon kaikenikäiset voivat itsenäisesti tutustua. Kuinka olla silottelematta ja sensuroimatta historiaa mutta silti huolehtia siitä, että kaikki näyttelyn materiaali on myös lapsille sopivaa?


.

NÄYTTELYSUUNNITTELIJAA ETSIMÄSSÄ

Projektipäällikön alkuvuosi on mennyt pääosin paperityön kimpussa. Projektin raportointi rahoittajalle selvensi, mitä viime kuukausien aikana on tapahtunut. Paljon on aloitettu erilaisia aihioita, joista projektikokonaisuus konkretisoituu. Tulevan visioinnissa on muistettava projektin ydin, museon asiakas. Projektissa on neljä kantavaa palkkia, johon runko nojaa: perusnäyttelyuudistus, asiakaspalvelu, museopedagogiikka ja osallistaminen.

Näyttelysuunnittelijan valinta on ollut alkuvuonna ajankohtaista. Hankintaprosessissa apuna on ollut eri alojen ammattilaisia. Sen aikana hahmottui mitä ollaan tekemässä ja mitä vielä pitää tehdä, ennen kuin suunnittelutyö voi alkaa. Päämäärän saavuttamiseksi on otettava vielä lukuisia askeleita, jotka vievät prosessia eteenpäin. Sivu- ja harha-askeleet ovat tuoneet raikkaita tuulahduksia ja sekoittaneet ajatuksia sopivasti.

Forssan museoon on käynyt tutustumassa usea näyttelysuunnittelijaehdokas. He saivat normaalista opastuksesta poikkeavan kierroksen, joka koostui rakennuksen ja käsikirjoitusluonnoksen esittelystä. Vaikka kierros oli sama kaikille, alkoi loppuvaiheessa tuleva näyttely konkretisoitua omissa silmissä. Enää ei nähnyt nykyistä näyttelyä vaan visioi jo uutta huolimatta siitä, mitä samassa paikassa oikeasti oli. Tosin tuleva suunnittelija pistää varmasti kierroksen taas uusiksi ja herättelee meitä tiivistämään tarinaa. Odotamme mielenkiinnolla millaiseksi näyttelytyöryhmä muodostuu!