Tietty jees, mutta missä työväenaatteen tarinat ja esineet?

” Kiva kronologia”

” Eri vuosikymmenet ja tuhatluvut on soviteltu sopuisasti. Vanhat asiat voi kertoa modernillakin tavalla”

” Monipuolinen, hyvin rakennettu kokonaisuus”

” Tietty jees”

” Wiksbergin herrainreki talonpoikaistalon eteen? [ Missä ] ensimmäisen maaseutulyseon esineistö, työväenaatteen tarinat ja esineet? *

” Kalle Aaltonen...” **

”Kakka paikka!”

Kehräämön Joulutorilla  2.12.12 palautteen antajia riitti. Kuvat: Tanja Härmä

Yllä palauttetta, jota Forssan museon palautemittariin on kertynyt joulukuun alusta alkaen. Palaute liittyy museolla parhaillaan esillä oleviin uuden perusnäyttelyn luonnoksiin. Museon asiakkaat ovat joulukuun aikana päässeet myös kirjaamaan ylös 70-luvun ydinesineitä tulevaa 70-lukuinteriööriä varten.  Mainituksi ovat tulleet mm. parmanvihreät keittiökaapit ja Finlaysonin isokuosiset verhot. Myös Esko Aaltosen ottamien henkilökuvien top ten–äänestys on  käynnissä museolla. Eniten ääniä keränneet valokuvat näkyvät sekä tulevassa näyttelyssä että alakerran asiakaspalvelutiloissa. 

Luonnokset, valokuvat ja seitkytlukuideaseinä ovat fyysisesti esillä vielä tällä viikolla. Luonnoksiin voi tutustua myös Forssan museon Facebook-sivujen kautta. Sinne luonnoksista voi myös jättää palautetta vielä joulun jälkeenkin. Tammikuun alussa vanha perusnäyttely puretaan väliaikaisvarastoon. Purkamistyön ja alakerran tilasaneerauksen jälkeen alkaa uuden rakentaminen.

Hyvää joulua blogin lukijoille - tapaamisiin ensi vuonna! 

Ps. 

Vastauksia palautemittarin kommentteihin ( vastaukset löytyvät myös museon palautemittarista): 

* Viksbergin herrainreki sijoittunee talonpoikaisesta Lounais-Hämeestä ja Wahrenista kertovien osastojen väliin. Lähikontaktia talonpoikaisteemaan on vaikea tilallisista syistä välttää. Ajallisen kronologian kannalta reen ja talonpoikaisosaston on myös järkevää sijaita lähekkäin. Näyttelyyn sopivaa ensimmäisen maaseutulyseon esineistöä museokokoelmissa ei ole. Tärkeä asia tulee esiin muilla keinoin. Työväenaatteen tarinat ja tapahtumat esittäytyvät arkistoaineiston ja valokuvien kautta. Esineistöä sen sijaan on säilynyt vähänlaisesti mutta se vähä on toivottavasti sitäkin puhuttelevampaa. 
** Kalle Aaltosen, paikallisen kulkurin ja torimaalarin, tunsivat aikanaan lähes kaikki forssalaiset ja hänen maalauksiaan löytyy yhä monen kodin seinältä. Aaltosesta on tehty myös fiktiivinen elokuva. Yritämme saada näyttelyyn jonkin hänen maalauksensa - tai jotain muuta Aaltoseen liittyvää! 

Kiitokset kommenttien jättäjille! 

Some feedback we received concerning of the architectural sketches of forthcoming exhibition: ”Nice chronology” ” Well chosen themes” ” Fine, of course” “ Why an old sledge from the Wiksberg manor is in front of peasant´s house?” “Shitty place!” Feedback will be collected until 23th of December. In the beginning of January the old exhibit will be unpacked. There are a lot of hard work ahead but we are really looking for it.  Meanwhile...Have a Wonderful Christmas Time &  See You Next Year! 

Koneet käyntiin!

Terveisiä Tilburgin tekstiilimuseosta, Hollannista. Siinäpä vasta innostava paikka! Kaupunki tunnettiin ennen Hollannin ”villakaupunkina” kaikkiaan 50 villatehtaansa ansiosta. 1800-luvulla pienimuotoinen villatuotanto teollistui ja 1970-luvulla loppui. Tehtaista komeimmassa, Mommersin villatehtaassa, toimii nykyään elävä ja luova tekstiilimuseo. Museo sai alkunsa vuonna 1958 ja vuosikymmenten saatossa sen kokoelmiin ja käyttöön on hankittu arkistojen ja esineiden lisäksi  toimivia tekstiilikoneita: gobeliinipaja, kokonainen damastitehdas, höyrykone...

Tekstiiliteollisuuden perintö, paikallinen tietotaito, koulutus ja uutta luova suunnittelu on Tilburgissa kudottu toimivaksi kokonaisuudeksi. Museaalisinta osaa ovat vanhat kehruukoneet, joita museon ystävät käyttävät näytösluonteisesti. Damastikutomo, värjäämö, pesula ja viimeistämö ovat täysin tarkoituksenmukaisia ja toimivia. Museon nykyaikaisin osa on Textiel Lab, moderni tietokoneohjattu tuotantolaitos, jossa muotoilijat voivat kokeilla ja toteuttaa suunnitelmiaan. Textiel Labissa on nykyaikaisia kirjonta-, neule-, kutoma- ja painokoneita suurin piirtein meidän tekstiilimuseo Tyykimme kokoisessa tilassa. Museolla on kokonainen työpajasiipi, jonka eri tiloissa eri-ikäiset ja tasoiset oppijat päiväkotilaisista muotoiluakatemian opiskelijoihin voivat perehtyä tekstiilin tekoon. Näyttelytilassa esitellään nykytaidetta tekstiilinäkökulmasta.

Vorssammuseo 3.0 uudistaa Forssan museota ensi vuonna, mutta katse vilkuilee jo tulevia haasteita.  Mahtuisivatkohan samaan pataan Forssan tekstiiliarkisto, tekstiilimuseo Tyyki, kangaspaino Tasapaino, Käsityökeskus Sigrid, HAMKin kestävän kehityksen linja ja Poistotekstiiliprojekti, FAI:n tekstiiliopiskelijat, muutama tekstiiliteollisuusammattilainen, paikalliset tekstiilitaiteilijat, käsityöläiset sekä harrastajat. Millainen elävä, uutta luova ja tuottava toiminta saataisiinkaan alulle Forssan omasta tekstiiliperinnöstä?

Greetings from Tilburg Textile Museum, the Netherlands! This creative and working museum has succeeded in combining the textile heritage, local knowhow, education and creative design into a working, living entity. Such an inspiring place… I recommend you a visit there.

What if we put into the same melting pot our textile archives, museum, printing house Tasapaino, cooperative Sigrid, HAMK studies of sustainable development and their Waste textile project , local artisans … to start with. What kind creative activity would emerge in Forssa?

Adrian Madlener (in picture) was making an experiment: is it possible to make a tennis net of magnetic tape in an old rope technique?

Adrian is a student at DesignAcademy Eindhoven.

Kivojen Salaisuuksien kerho

Museon kätköistä löytyi vanha tallukas. Kuinka se on tehty, kuka sitä on käyttänyt, missä sillä on kävelty? Kaikkiin kysymyksiin ei museostakaan löydy vastausta. Kerro meille kenkäsi tarina. Sillä aloitimme Heikan koulussa KiSa-kerhon  (Kivojen Salaisuuksien kerho) jokunen viikko takaperin. Tarinan kuultuamme alkoi toteutus. Kerholaiset repivät, liisteröivät ja muotoilivat. Salaisuuksiin etsittiin vastauksia, jotka kätketiin laatikkoon tuevien sukupolvien löydettäväksi.

Museossa esineet kertovat tarinoita, tässä päivässä sen tekevät ihmiset. Se mitä jäljelle jää, päätyy kaatopaikalle, kierrätykseen ja joissain tapauksissa museon varastoon. Esineen ja sen tarinan mahdollisuudet ovat koululaisillekin jo tuttuja, vain mielikuvitus on rajana. Nyt on aika kertoa se.

Päädyimme Heikalle iltapäiväkerhoa pitämään onnellisen sattuman kautta. Kouluissa on meneillään kehittämisprojekti, jossa etsitään iltapäivätoiminnalle erilaisia muotoja kerhojen kautta. Me taas haluamme löytää museolle uusia tapoja olla läsnä. Luonnollinen ratkaisu oli lyödä hynttyyt yhteen ja ideariihen jälkeen löysin itseni nauttimasta tekemisen meiningistä yhdessä Anne-open ja kerholaisten kanssa.

Tarinoista saa pilkahduksen oheisten videoiden ja kuvien kautta. KiSa-kerholaisten töihin voit tulla tutustumaan Forssan museon Aulagalleriaan joulukuun ajan. Eveliina, Vilma, Antton, Ida, Emmi, Onni M, Onni I. ja Toni kertovat meille salaisuuksia.

Lisäilemme videoita myöhemmin...

FuSe-club ( Fun Secrets -club)  told us creative stories. We found an old shoe from our museum's storage and took it along to Heikka school. Our secret was to tell stories with pupils. They formulated, teared and plastered. Finally the storiers and secrets of their shoes were finished and you can see the results in Forssa Museum until Christmas. Our project found new means to be present and we all had fun. In the videos you can see some of the secrets told.

Esillä ovat!

Piirustushiiltä & kuvatulosteita, maalaustelineitä ja tussin suhinaa.

Mitä siitä syntyy?

Siitä syntyy näyttely " Kurkistus Tulevaisuuteen" . Näyttelyssä on esillä seitsemän näyttelyarkkitehti Taina Väisäsen tekemää luonnosta, jotka kuvaavat noin vuoden päästä avattavaa Forssan museon uudistettua perusnäyttelyä. Luonnokset on laitettu esille museon nykyiseen perusnäyttelyyn, niille paikoille, joita luonnokset kuvaavat.

Palautteen saamiseksi tussasimme luonnosten lomaan Palautemittarin, joka on saanut ideansa Taro Gomin Raapusteluja-kirjasta. Palautemittarissa voi antaa suunnitelmalle suojasäälukemia, helle- tai pakkaspalautetta. Sekä tietenkin kommentoida luonnoksia ja kysyä perusteita tehdyille ratkaisuille.

 Taina Väisänen/TAKT:Kolmas kerros ja kilometripylväät.

Piirtämään näyttelyvieraat pääsevät nykyisessä Tekstiilihuoneessa, jossa kerätään ideoita paikalle tulevaan 1970-luvun interiööriin.  Ensimmäisen kerroksen porrastasanteella puolestaan on esillä Esko Aaltosen ottamia henkilömuotokuvia ja tilannekuvia. Valokuvia voi äänestää - suosituimmat kuvat nähdään tulevassa näyttelyssä ja asiakaspalvelutiloissa.

Tämä kaikki avautuu Forssan museossa tulevan viikonlopun aikana. Lauantaina luonnoksia pääsee tutkailemaan Perhelauantain merkeissä klo 10-14. Sunnuntaina vietetään Kehräämön joulutoria 11-17. Molempina päivinä museolla ja Kehräämön alueella myös paljon, paljon muuta ohjelmaa!

Tervetuloa jouluilemaan Forssan museolle ja Kehräämölle!

ps. Reki-kampanja porskuttaa eteenpäin oikein mukavasti. Forssan museon joulukalenterissa teemana on tänä vuonna myös Viksbergin reki! Luukuista paljastuu nykyisen perusnäyttelyn valittuja paloja - availe luukkuja päivittäin ja odota joulua kanssamme!


Exhibition "Peaking the Future" will be opened at Forssa Museum next weekend. The exhibition consists of sketches made by exhibition architect Taina Väisänen. The sketches present the future permanent exhibition, which will hopefully be open this time next year. Feedback from the audience will be collected at next weekend in the spirit of Taro Gomi... something to draw, something to write!

Uinuvat kokoelmat, aktiivinen kartunta ja nykydoku?

Forssan museo on mukana museoiden TAllennus ja KOkoelma –yhteistyöringissä, joka kokoontui eilen Kansallismuseossa. TAKO-museot toteuttavat kokoelmiinsa liittyviä tallennus- ja dokumentointiprojekteja, ja muutaman kerran vuodessa kokoonnutaan asian ääreen isolla porukalla tai pienemmissä, aiheittain jaetuissa ryhmissä. Forssan museo liittyi tuotantoa, palveluita ja työelämää käsittelevään ryhmään Muistoja Kutomolta ja Kutomo elää! –projektien kautta.

TAKO-yhteistyöhön liittyy myös kartoitusta ja järjestyksenpitoa. Tavoitteena on jakaa tallennusvastuuta, etteivät kaikki museot tallentaisi samoja juttuja ahtaisiin varastoihinsa. Aholan Teemu rupesi selvitysmieheksi, soitti 119 museoon ja kyseli kokoelmatyön painopisteistä. Vastauksista hän laati yhteenvedon siitä, mitä museot haluavat kerätä.  Lopputuloksesta on hauska etsiä ”tallennustyön mustia aukkoja”. Eikö kukaan tallenna makkarateollisuutta? Rakennuksia? Graafista teollisuutta? Missä on Kekkonen, missä naiset? Eikö yksikään museo tallenna terveydenhoitoa? Entä yhdistystoimintaa? Eikö Suomen historiassa ole mitään muuta käännekohtaa kuin 2. maailmansota?

Museot ovat innostuneita profiloitumaan ja tekemään yhteistyötä. Yli sata museota on jo nimennyt itselleen läheisen tallennusalueen. Työn ja kokemusten jakaminen ja muilta oppiminen on hauskaa ja tärkeätä. Yhteistyön ja keskustelun kautta piirtyy esiin oman museon erityispiirteet. Pikkumuseolle hämmentävää on projektiin liittyvä mallintava ja hallinnoiva osuus. Onko tosiaan tarpeen luoda malli, jossa jokainen elämän alue sopimuksin sidotaan jollekin museolle tallennettavaksi? Mikä on pienen museon todellinen mahdollisuus sitoutua yhteistyöhön isojen kanssa?  

Jaa että mikä on nykydoku? Se on nykydokumentointia, jossa jokin nyt tapahtuva ilmiö – vaikkapa toimittajan tai päiväkodin työpäivä - tallennetaan valokuvin, videoin ja esinein, ja tallennetaan kokoelmiin. Uinuva kokoelma puolestaan on sellainen, jota ei enää tai juuri nyt kartuteta eikä juuri esitelläkään.  Aktiivinen kartunta tai tallennus tarkoittaa sitä, että jokin ilmiö on tallennustyön ja muistitiedon keruun kohteena.  Meillä Forssassa nykydokua ja aktiivista tallennusta on tehty tekstiiliteollisuuden muiston parissa.

Nyt alkoi museomyssyn alla raksuttaa: miten TAKOn antamat ideat voisivat kanavoitua uuteen perusnäyttelyyn...

Kuvassa vasemmalla kuvaajana Ville Koivisto, pöydän ääressä tutkija Maria Vanha-Similä ja haastateltavana Ilkka Palsa, joka kertoo Finlaysonin muovitehtaasta - dokumentti dokumentoinnista!

Forssa museum participates the TAKO network through collecting and documenting Forssa textile heritage. TAKO is an acronym from the Finnish words tallennus (acquisitions and documentation) and kokoelmat (collections). More than hundred museums is willing to share the responsibility of preserving our common cultural heritage. Collaboration is mainly fun: learning together, sharing good practices, bench-marking.  Who will be in charge of documenting work at sausage factory? Concrete factory? What about Kekkonen and the women?

"Se on mun anoppini, herrajjumala!"

"Toikin on niin tuttu ihminen, ei se vaan mun anoppini oo... Se on mun anoppini, herrajjumala!" Tunteikas jälleenkohtaaminen syntyi eilisessä muistelutilaisuudessa, jossa näytettiin 1950-luvun valokuvia Forssan tekstiilitehtailta. Museon henkilökunta kirjasi kynät sauhuten aikalais- ja muistitietoa ylös. Parituntisen aikana valkokankaalla kulki satakunta kuvaa, joissa näkyi tehtaan arki ja sen työntekijät: anopit, naapurit ja kylänmiehet. Tunnisti joku itsensäkin kuvasta.

Kuvia Forssan tehtailta -tilaisuus keräsi luentosalin täyteen, paikalla oli reilut 60 henkilöä ja tunnelma oli tiivis.Tehtaalaishuumori hersyi, lempeistä lakanoista löytyivät leveimmät koneet. Konemallien ja työvaiheiden perusteella moni kuva löysi oikean sijaintinsa ja tarkemman ajoituksensa. Tarinat taustoittivat faktatietoa. Liisteripirtistä otetusta kuvastakin täytyisi löytyä oma aviomies, mutta kun ei näy, niin valitaan kaikista komein.

Tehtaalaisten jälleenkohtaamisesta saatiin taas monta tiedonmurusta, jotka vievät museon arkea eteenpäin: kuvatiedot tallennetaan kokoelmajärjestelmään, tutkija Maria Vanha-Similä sai aineistoa tutkimukseensa ja Vorssammuseo 3.0 kuvamateriaalia taustoittavia tarinoita uuteen perusnäyttelyyn. Rullaajat on tunnistettu, ja se rakas anoppi.

It's my mother-in-law, for godssake! The emotional reunion was held in memory lane with pictures from Forssa textile factory back in 1950's. The former employees of the factory helped the staff from Forssa museum to update the context and persons in photographs from museum's textile collections. As a cherry on the top, we heard hilarious stories, which can be used in our new permanent exhibition. Thanks to our active co-workers!

Kovan jätkän porsche

Pelasta reki! –kampanja pyörähti käyntiin marraskuun alussa. Kampanjalla kerätään varoja 1700-luvulta peräisin olevan Viksbergin reen konservointiin. Kampanjan järjestää Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, jonka kokoelmiin reki kuuluu, yhteistyössä Forssan museon ja Vorssammuseo 3.0:n kanssa.

Reen on yhdistyksen kokoelmiin lahjoittanut agronomi Axel Stålström, jonka äidinisä oli Forssan patruuna Wahren. Stålströmit perivät Viksbergin kartanon Wahrenilta; reki on siis saanut museonimensä kartanon mukaan.

Aiempi esinetutkimus on selvittänyt, että reki on valmistettu 1700-luvun loppupuolella. Reen siro kustavilainen muoto, tyylikkäät maalauskoristeet ja pehmustetut, maalatuilla kankailla verhoillut istuinpenkit taas kertovat reen olleen se parempi menopeli. Tai kuten Vorssammuseo 3.0:n Sanna asian ilmaisi: ”oman aikansa porsche”.

Reen upea, maalattukuosinen kangasverhoilu on pahasti kulunut. Kuva: Henna Aaltonen

Yhdistyksen vuosikertomuksessa ja silloisen Lounais-Hämeen museon asiakirjoissa on reestä vain niukkoja tietoja; lahjoittaja Stålströmin nimi ja maininta: ”kuulunut Armfeltille”.

Armfeltien suku hallitsi 1700-luvun lopulla Joensuun ja Wiurilan kartanoita Uudenmaan Halikossa, jonne on Forssasta nykyteitä matkaten reilut kuusikymmentä kilometriä. Wiurilan kartanoa johti 1700-1800-lukujen vaihteessa August Philip Armfelt, toimekas mies, saaden kartanon kukoistamaan.

Historiankirjoituksessa August Philip on jäänyt kosmopoliitin veljensä, Joensuun kartanoa hallinnoineen, Ruotsin Kustaa III:n ja Venäjän Aleksanteri I:n luottomiehen Gustaf Mauriz Armfeltin varjoon. Kun museoamanuenssi Asta kertoi henkilökunnan kahvipöydässä löytämästään Armfelt-yhteydestä, alkoi yksi ja toinekin kaivella mielessään yksityiskohtia nimenomaan Gustaf Mauritzin vaiheikkaasta elämästä. ”Mitä kaikkea se oikein teki”? ” En muista tarkkaan, muuta kuin että se oli sellanen – aika kova jätkä”.

Milloin ja miten reki on siirtynyt joltain Armfelt-suvun jäseneltä Stålströmien haltuun Forssan Viksbergiin vaatii lisäselvitystä. Vaikka tämän hetken tiedoilla on epätodennäköistä, että reki olisi kuulunut enemmän Euroopan hoveissa kuin Joensuun kartanossa viihtyneelle Gustaf Mauriz Armfeltille, niin ainakin hetken verran voimme fiilistellä, että Viksbergin hieno reki on voinut olla oman aikansa kovan jätkän porsche.

** Päivitys 13.11.2012 Kiitos ahkeran ja oivaltavan paikallishistoriantutkijan Marketta Havolan, reen alkuperä on saanut lisävalaistusta. Agronomi Axel Stålströmin lahjakirje vuodelta 1927 löytyi.   Kirjeessä Stålström ilmoittaa reen olleen Gustaf Maurtiz Armfeltin reki, jota tämä käytti rakkausseikkailujensa kulkupelinä. Samassa kirjeessä Stålström tosin arvelee, että anekdootti on keksitty.... Mutta kukapa tietää lopullista totuutta! 

Reki kaupan edessä. Kuvat: Henna Aaltonen

Old antique sledge used to belong to the family Stålström, who owned the Viksberg Manor in Forssa. Old documents reveal that the sledge was once owned by Armfelt family, whose most known member was swedish and finnish courtier and diplomat Gustaf Mauriz Armfelt.  But was he the one who owned the sledge? He and his brother had manors in Halikko, not so very far from Forssa, at the same time the Viksberg sledge was new, bright and beautiful. Lounais-Häme Local History and Museum Association is collecting money for the conservation of old sledge by selling gift gards. Vorssammuseo 3.0 co-operates.

Update 13.11.2012:  An old letter reveals that the sledge actually used to belong to Gustaf  Mauriz Armfelt. Armfelt used the sledge  in case of love affairs, claims the writer of the letter, Axel Stålström.

Rykkityykistä

Palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Yksi kerrallaan, välillä reippaankin voltin jälkeen. Olemme miettineet millä tapaa tuoda esille uudessa perusnäyttelyssä aitovorssalainen painokangas. Kuosien kirjo on valtaisa ja kirjavan kankaan osastosta tulee varmasti yksi suosikeistani.

Näyttelyarkkitehtimme toi meille ajatuksen kankaisista vitriineistä. Näyttelyn punaiseksi langaksi havittelimme eri aikakauden kuoseja. Mutta millä tapaa? Vastaus oli pyörinyt aivan silmiemme edessä, mutta se vaati aikaa kypsyä. Rykkityyki.

Painokoneen aluskangas, rykkityyki on monen muistoissa rakas. Kuosit ja värit vaihtelevat. Vaikka tehdas on lopettanut toimintansa jo pari vuosikymmentä sitten, rykkityyki on edelleen läsnä museon arjessa. Meille säilyneet palaset ovat kullanarvoisia ja niitä käytetään harkiten.

Onneksi kankaan painamisen taito ei ole paikkakunnalta unohtunut, siitä pitävät huolen Tasapainon osaavat ihmiset. Kun idea alkoi kirkastua, Tasapainossa saimme vastauksia käytännön ratkaisuihin. Ajatus siitä, että saisimme näyttelyyn käsin painettua kangasta, tuntui hienolta. Näyttelyssä limittyy yhteen painokankaan perinne ja nykyaika.

Nyt on yksi palanen kohdallaan, loputkin löytävät paikkansa, yksi kerrallaan.

Our puzzle begins to shape it's form, a piece by piece. We have thought how to create the feeling of printed fabric in our new permanent exhibition. What is the big idea behind all those patterns throughout the years? We want to use real fabrics in our exhibition and luckily the skill of printing has not disappeared from Forssa. When the exhibition team had a clear idea, we got help from Tasapaino and found out how to create it. In our new exhibition, the skills of past and present will be now visible.

Välitilinpäätös

Talven saapuessa Forssaan näyttelynuudistushanke suuntaa katseensa niin taakse-  kuin  myös eteenpäin. 

Tilaisuuden ajatusten kokoamiseen saimme, kun pääsimme esittelemään hankettamme Museoliiton Lahdessa järjestetyssä Näyttelycaféssa. Kiitoksia Pauliina ja lahtelaiset, kiitoksia kaikki osallistujat, jotka jaotte meille kommenttejanne, kritiikkiänne ja kannustustanne! Selvästikään emme Forssassa ole keksimässä pyörää uudestaan -  monet ovat tarponeet samaa polkua eteenpäin jo aikaisemmin, mutta ehkä steppaamme hankeen tällä kertaa ihan oman vorssalaisen askelkuvion. 

Vorssammuseo 3.0 -projektissa näyttelynuudistus ja yleisön osallistaminen kulkevat käsi kädessä. Näyttelycaféssa haluttiin tietää, kuinka sidos näkyy lopullisessa näyttelyssä. Kerroimme Vorssammuseo 3.0:n ydinajatuksesta: kun yleisöä osallistetaan jo näyttelysuunnittelun aikana, yhteistyö museon kanssa tulee jatkossakin luontevaksi osaksi niin eri ryhmien kuin yksittäisten ihmistenkin toimintakulttuuria. Se näkyy museon oven käymisenä entistä useammin, haluna osallistua näyttelyn lisäksi museossa tapahtuviin muihin  toimintoihin, ystäväyhdistyksiin, tapahtumiin ja työpajoihin. 

Sitten päädyimme konkretiaan - tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Kerroimme käsikirjoituksen jakamisesta halukkaille ja siihen saadusta palautteesta. Kerroimme, että aihepiireistä mukaan toivottiin 1903 puoluekokousta, Koijärven lintujärvitaistelua ja Forssan kaupunkikuvan muutosta. Kaikki olivat mukana käsikirjoituksessa jo ennestään, mutta palaute sai huomaamaan aihepiirien tärkeyden forssalaiselle identiteetille.   

Yleisöjen osuus esinevalintoihin kirvoitti keskustelua. Uskallammeko liikkua Forssassa auringonlaskun jälkeen, jos se vanha tuttu arkku ei ole enää uudessa näyttelyssä esillä samassa paikassa kuin ennen - tai ei ole esillä ollenkaan?  Kerroimme lähestyneemme asiaa jo heti projektin alussa järjestämällä vanhan näyttelyn arviointitilaisuuden Kehräämön joulutorin 2011 yhteyteen. Arvioinnin tuloksen perustella näyttelyn ylivoimaisesti rakastetuin esine - Sepänhaan pienoismalli - jatkaa tulevaankin perusnäyttelyyn.

Lisää vaikutusvaltaa asiakkaat tulevat saamaan myös Kistun, museon digitaalisen kokoelmahallintajärjestelmän kautta. Kistuun avataan vuoden 2013 alussa asiakkaille tarkoitettu käyttöliittymä, jonka toimintojen avulla yksittäinen asiakas voi osallistua perusnäyttelyyn tulevan  talonpoikaisinteriöörin esineistön valintaan. Interiöörin sisältö tulee vaihtumaan aika ajoin joten vaikutusmahdollisuus on jatkuva. 

Paljon muitakin näyttelysisältöihin vaikuttavia toimia toimme museokollegojen tietoisuuteen - mm. koululaisyhteistyön eri muodot ja tekstiilitehtaiden työntekijöihin keskittyvän muistitietoprojektin kautta saadut näyttelysisällöt. 

Ja kas! Yhtäkkiä huomasimme, että ne punaiset langat, jotka arkipäivän  moniajosähellyksessä joskus  tuntuvat hautautuvan, löytyivät jälleen ja muodostivat tunnistettavan kuvion. Toiminnan ydin kirkastui ja jalostui. 

Jatkamme matkaamme projektin parissa selkäreppu kokemuksista sopivan painavana, lumeen aitoforssalaisia askelkuvioita tallaten. 

* * *

Sitten  jotain aivan muuta: Forssan museo avasi Kutomo elää -verkkonäyttelyn! Tutustu, ihastu ja kommentoi! 

Vorssammuseo 3.0 was invited to Näyttelycafe  - arranged by Finnish Museums Assosiation  - to have a speech about interaction of museum and its audiences during a exhibit planning project. We had a change to meet colleagues and  hear their comments about our doings.  Making a speech was a great opportunity to stop - and look  back. And to remind ourselves what we had achieved during bygone year. 

At the same time in Forssa Museum:  a digital exhibit about the past of Forssa Textile Industry was opened. Texts are also in english. Please, take a look!  

Oikein pimeää museovierailua!

Forssan museo ja Vorssammuseo 3.0 johdattavat alueen koululaisia syyslomaan kirjaimellisesti sammutetuin lyhdyin. 

Museosta on nimittäin valot sammuneet. Vain Aulagalleriassa tuikkii himmeä valo. Jokin näyttelyssä  narahtelee. Esineetkö siellä liikkuvat itsekseen... vai aave? Museotyöntekijä yksi toisensa jälkeen lähtee selvittelemään tilannetta - ja katoaa selittämättömästi. 

Museo kutsui alueen koululaisia selvittämään pimeän museon mysteeriä Mennään museoon-viikon merkeissä viikolla 41. Keskiviikosta perjantaihin lapset pelastivat eksyneitä museolaisia näyttelystä vain rohkeus ja taskulamppu aseinaan. Palkkioksi onnistuneista operaatioista pelastajat saivat kuulla jännittäviä tarinoita lounaishämäläisistä tontuista, jättiläisistä sekä eräästä hyvin laiskasta Mekliinistä. Kadonneita etsiessä oli aikaa myös tutustua näyttelyesineisiin oman taskulampun avulla. Lopuksi rohkelikoille  painettiin muistoleima kämmenselkään.

Kiinnostus pimeälle museokierrokselle oli valtaisaa eivätkä kaikki kiinnostuneet tällä kertaa päässeet mukaan. Mikä takaa sen, että eksymisiä ja löytymisiä on luvassa jollain tapaa toteutettuna tulevaisuudessakin. Siihen asti - pitäkäähän valot päällä ja aaveet pois kintereiltä!

There are no lights in Forssa Museum! Some odd noise can be heard from the dark exhibition rooms. Ghosts, maybe..? All the employees who have dared to explore the exhibit rooms are gone missing. What to do? Forssa Museum invited schools to solve the mystery of the Dark Museum and Missing Employees. Brave children made a tour in dark exhibition and, yes, found all the missing employees! In reward they heard folktales from Lounais-Häme District - and receved a bravery stamp on their hands. The Dark Museum Tour was a part of the national Mennään museoon-week  which encourages schools to visit museums.

Herrakerhon viesti tulevaisuuteen

" Sitten kun vuonna 1853 perustettu kutomo oli palanut tammikuun 13. päivänä 1877, rakennettiin samana vuonna uusi kutomo 560 Powerlooms-koneelle (mekaaniselle kutomakoneelle) insinööri Christian Bruunin johdolla," 
kirjoitti Forssa-yhtiön virkailija Rudolf Meyer vuonna 1877 - mutta mihin?  

Ylen tiedetoimitus, Prisma studio, kerää tietoja siitä, minkälaisen esineellisen viestin ihmiset haluavat lähettää tulevaisuuteen. Prisma-studion blogiin kertyneiden vastausten mukaan joku lähettäisi kyyneleitä, toinen elektronista romua, kolmas usb-tikun tai tupakka-askin - tulevaisuudessa kun ei ainakaan jälkimmäistä ole eikä siitä mitään tiedetä. 

Tulevaisuutta miettivät myös Forssa-yhtiön virkamiehet vuonna 1877 sinetöidessään pienen, noin viisitoista kertaa viisitoista senttimetriä kokoisen lyijyarkun ja muurauttaessaan sen Viksbergin rakenteilla olevan kutomon piipun yläosaan. ( Lyijyarkkujen piilottaminen aikakapseleiksi oli 1800-luvulla yleinen tapa - niin tehtiin mm. Tampereen Finlaysonilla, täältä ja täältä.)

Arkku löytyi piippua purettaessa 1928. Sen sisältä löytyi rahoja ja postimerkkejä vuodelta 1877, kuva tehtaiden perustajasta A.W Wahrenista sekä aiemmin samana vuonna palaneen kutomon raunioista. Mukana oli myös tekstiarkkeja: runo* , tietoa Forssan tekstiilitehtaista, tehdasyhteisöstä ja tehtaan henkilökunnasta..  

Palanutta kutomoa 1877. Forssan museon kuva-arkisto.

Lyijyarkku on museokokoelman tärkeimpiä esineitä mutta silti en voi olla miettimättä, millainen olisi hieman henkilökohtaisempi viesti 1800-luvulta. Millainen olisi pumpulienkelin laatikko? Entä laitosmiehen, pinnarin, noppaajan, säättipojan?  

Lyijyarkku on esillä nykyisessä Forssan museon perusnäyttelyssä. Se tulee mukaan myös uuteen perusnäyttelyyn. Lyijylaatikkoon liittyen Forssan museo esittää museovierailijoille samanlaisen haasteen kuin Prisma-studio. Mitä Sinä haluaisit viestittää tästä hetkestä, omasta elämästäsi ja elinympäristöstäsi tuleville sukupolville - ja mitkä esineet valitsisit kuljettamaan viestiä? 

Vastauksia tullaan saamaan mm. Heikan koulun museokerholaisilta. Osa vastauksista päätyy tulevaan näyttelyyn vanhan laatikon läheisyyteen. Siihen asti - omaa laatikkoa kasaamaan!  

* Runon kirjoitti Tammelan Mustialassa maanmittausta opettava oleva insinööri, runoilija D.W af Gruebbens. Hän käytti runossaan kaikkia Euroopan keskeisiä kieliä - sekä tietenkin ruotsia, joka oli Forssan tehtaiden virkamiesten äidinkieli. Suomen kielen nousua valtakieleksi runoilija ei selvästikään osannut ennustaa tai ehkä sillä runoilu ei vain luonnistunut. Sen sijaan lentoliikenteen tulevaisuutta von Gruebbens visioi ansiokkaasti. 




When the old pipe of Forssa Weavery was taken down at 1928, workmen found a little lead box. It was hidden into the old pipe of weavery, when the mill and the pipe was rebuild  after a disastorous fire in 1877. Inside the lead box there were coins, letters, statistics of Forssa Company, a poem, photo of the founder of the Forssa Company, A.W Wahren, and the picture presenting ruins of weavery.  Gentlemen, who hid the box were officials of Forssa Company. The texts are written in swedish and a poem in english, german, french, swedish - and latin. The box will be shown in the new exhibit of Forssa Museum and we ask people of Forssa make their own time capsules. Some of them will be presented in the new exhibit as well as the old lead box.  

Onko totta - onko väliä?

4.9.1832

Aamusella astelin laivaani Tukhoman satamassa. Satamakonkilla minulle heiluttivat kättään isä ja usea muukin sukulaiseni. Lähdimme Tukhoman satamasta lounaistuulen puhaltaessa. Lämmin syystuuli heilautti lievetakkini helmoja ja tuuli tarttui kaljaasin purjeisiin. Sydämeni täyttyi ilosta & riemusta. Maailma! Täältä tullaan! * 

Edellisessä blogikirjoituksessa Sanna mietti omien tarinoiden rakentumista satunnaisten esineiden inspiroimien assosiaatioiden  avulla.  Tällä viikolla blogissa jatketaan samoilla linjoilla. 

Forssan tehtaiden perustaja, A.W Wahren vietti nuoruutensa oppipoikana Tukholman Kungsholmenissa sijaitsevassa värjärilaitoksessa. Oppipoika-ajan päätyttyä hän lähti kisällinvaellukselle Eurooppaan. Kisällivaelluksellaan nuori Wahren piti päiväkirjaa.

Autenttiset kisällinpäiväkirjat ovat kadoksissa. Forssa-yhtiön papereita hallinnoivien arkistojen arkistoluettelot eivät tunne niitä. Museomme säilytystilat  "Iäisyys" ja "Helvetti" eivät ole pullauttaneet niitä vielä sisuksistaan. Referaatteja, varsin tarkkojakin, päiväkirjoista kyllä löytyy. Niiden perusteella retkeily Euroopassa avarsi nuorukaista varsin paljon. Kisällivuosien aikana Wahren solmi kontakteja, joiden hyödyllisyys todentui Forssan puuvillatehtaita perustettaessa.

Mitä jos näyttelyyn tehtäisiin referaattien pohjalta kuvitteellinen kisällipäiväkirja päiväkirjamerkintöineen? 

Kun kuvittellista sisältöä esitetään museonäyttelyssä, on tietenkin huolehdittava siitä, että kuvitteellisuus on lukijalle selvää eikä sekoitu faktatietoon. Wahrenin kuvittelliset päiväkirjat eivät kuitenkaanole ainoa uuteen perusnäyttelyyn suunniteltu elämysteksti. Mutta voiko härpäkkeitä ja elämyssisältöjä olla liikaa? Ja toimivatko ne? Kuka niitä tarvitsee?

Erään näkökulman asiaan antaa Tampereen taidemuseo, joka vietti viime vuonna juhlavuottaan näyttelyn  "Onko totta" - merkeissä. Näyttelyn teokset olivat peräisin taidemuseon omista kokoelmista. Taideteoksia toisiinsa liittävät tarinat kutoi kokoon kirjailija Johanna Sinisalo.  Taidemuseossa mielikuvituksen ja assosiaatoiden käyttö toimi hienosti:  kuvitteellista tarinaa vasten faktiset näyttelyesineet - taideteokset - alkoivat elää aivan uudella tavalla. Kulttuurihistoriallisessa museossa kehys on eri. Vai onko? Sitä voi pohtia vaikka tutustumalla Jyväskylän yliopistomuseon verkkonäyttelyyn "Unon ja Wolmarin matkassa".

Mitä mieltä sinä olet? 

* Wahren lähti kisällivaellukselleen Tukholman satamasta 4.9. vuonna 1832. Saattamassa häntä olivat isä ja joitakin sukulaisia. Tämä on faktaa. Alun päiväkirjamerkintä ei kuitenkaan ole Wahrenin itsensä tekemä vaan keksitty näiden faktojen pohjalta.  

Thinking of  weaving together imagination and historical facts. The founder of Forssa textile industry, A.W Wahren, kept a diary when travelling around Europe as a young journeyman. The diary is missing. Could we make up "a diary"  for educational purposes - based on information we know about happenings and dates during his yourneyman years? Does the mixing of imagined content and historical facts work?

Trash Museum

Mikä saa ihmisen kertomaan tarinan? Katoaako keksimisen ilo jonnekin lapsuuden myötä ja muuttuu ajatukseksi, että on parempi pitäytyä faktoissa. Museonäyttelyhän on paikka, jossa ei voi leikitellä kuvitteellisella tarinalla, kertoa yksipuolista totuutta. Vai onko se sittenkään niin?

Habitare-messuilla törmäsin hurmaavaan Trash hotelliin, jonka jokainen huone oli sisustetttu erilaiseksi. Käyttökierrossa olevat esineet olivat muuntuneet toiseksi, oli siis käytetty kierrätysmateriaaleja. Huoneissa aisti tunnelman, joka puuttui mustia ja valkoisia sohvia sisältäviltä näyttelyosastoilta. Se oli varmasti yksi syy miksi hotelli oli täynnä asiakkaita. Jokainen huone kertoi tarinan, ja yksityiskohdat valloittivat idearikkaudellaan.

Kerro itsellesi iltasatu.Seinällä oli yksinkertainen, mutta kutsuva lause. Yläpuolelle oli kiinnitetty tavaroita riviin inspiraation lähteeksi. Silmissäni kuvittelin nääntyneen kaupparatsun rojahtavan hotellihuoneen sängylle ja kertovan itsensä uneen.

Millainen on sinun tarinanlähteesi?

What makes you to tell stories? When does the joy of storytelling disappear and the truth takes the place? You can't play with storytelling in a serious museum exhibition, can you? In a Finnish Habitare fair I saw an interesting hotel, TRASH hotel made of recycled material. Every room tells it's own story. In one room there was a hypnotic text on the wall among the items attached on it: tell your own bed time story. I started to imagine...what is your source of inspiration?

Kuumaa verta

Glyseriini, tärkki, alumiinisulfaatti ja vanadiini ovat Forssan tehtailla 1900-luvun alussa  käytetyn värjäysreseptin ainesosia. Kuten myös värijauhe "indigosolgoltgelb" .

Resepti löytyy Forssan värjäämössä vuonna 1918 käytetystä värireseptikirjasta. Kirjaa säilytetään Forssan museon tekstiiliarkistossa. Reseptisivuja täplittävät värikkäät sormenjäljet. Värjäämön myrkylliset, kuumat höyryt melkein haistaa.

Kirjasta löytyy reseptejä lankojen värjäykseen ja painovärien valmistukseen. Värien raaka-aineet tuotiin ulkomailta. Jotain löytyi myös kotimaasta:  Forssa-yhtiö osti ympäröivältä maaseudulta sianpuolukkaa värjäystarkoitusta varten. Sekä valmisti itse potaskaa, sekä omaan käyttöön että myyntiin.

Ensi lauantaina Forssan Kehräämöllä vietetään Perhelauantaita.  Perhelauantain teemana on Dip Day - kansainvälinen värjäyspäivä. Teeman mukaisesti Forssan museolla voi tutustua värjärimestareiden reseptikirjaan. Kirjan sivuja voi selata digitaalisesti power point- diaesityksen avulla.

Tämän blogikirjoituksen otsikoon aiheen antoi ylläolevan reseptin kolmas rivi.  Värijauheen ja glyseriini jälkeen värireseptin kolmanneksi ainesosaksi on listattu kuuma vesi. Vaiko sittenkin jotain muuta?

Mitä Sinä asiasta ajattelet?




The photo is from old dye handbook from the Dye House of Forssa Cotton Mill. The recipe contains ingredients like water, glycerin, starch, aluminiumsulfate, vanadine - and indigosolgoltgelb. The book is from the year 1918 and smells like poison. There are a lot of colourful fingerprints on the pages. Ingredients of recipes were mainly bought abroad. Some ingredients where collected from forests nearby Forssa.

Visitors can take a look of old recipe book next Saturday at Forssa Museum. Scanned pages of old book are to be seen in a form of Power Point Slide Show. There are also a lot of family activities at Forssa Kehräämö at same day -  in the spirit of  international Dip Day.

TÄRKKI, KONEÖLJY, KANGAS: MUISTOJA PAKETISSA

Tekstiilimuseo Tyyki Kehräämöalueen laidalla näyttää ulkoapäin hiljaiselta mutta työtilassa kankaat kahisevat. Amanuenssi Asta on keskeyttänyt kiireellisen luettelointityönsä ja pinoaa kankaita Vorssammuseo 3.0:n Sannan eteen.

 Mitä te oikein olette tekemässä, Asta ja Sanna?

- Virikepakettia vanhemmalle väelle, kertoo Sanna. - Lainattavaksi palvelukeskuksiin ja muistelupiireihin.
- Aiheena tavallinen arki sekä tehdastyö Finlaysonilla, Asta lisää. 

Paketin toteutus kuuluu Vorssammuseo 3.0:n sisältöihin. Tarkoitus on projektin puitteissa koekäyttää sitä sopivien yhteistyötahojen kanssa.

Virikepaketin ytimenä ovat Finlayson-kuoseista ommellut keittiötekstiilit.  Paketin tekstiileillä voikin kattaa kahvipöydän (mukana tulee yksi kahvikuppi ja kuppeja voi lisätä kattaukseen omasta takaa)  ja nauttia pöydän ääressä muistelukahvit. Materiaaleja ei tarvitse varoa - ne ovat pesunkestäviä.

- Mukaan tulee myös kutomon työvälineitä, kuvia tehdastyöstä ja tietoja esineistä, kertovat suunnittelijat. - Sekä rykkityykistä ommeltu sirosäkki , jonka sisällä on hypisteltäviä kangaspaloja.

Paketti tulee sisältämään myös  tärkin ja koneöljyn hajua. Tarkka toteutus on vielä auki.

Onko paketti tarkoitettu vain Finlaysonin entisille työntekijöille?

- Ei toki, nauraa Sanna. - Ajattelemme, että vanhat kuosit ovat tuttuja monille, myös niille, jotka eivät ole tehneet työuraansa puuvillateollisuudessa.

- Mukaan tulee myös kuvia Forssan vanhasta puukeskustasta, Asta jatkaa. - Se kiinnostaa yleensä vanhoja forssalaisia.

Virikepakkaus valmistuu syksyn aikana ja sitä voi tiedustella museolta. Vielä on auki, minkälaisessa säilyttimessä virikepakettia kuljetetaan paikasta toiseen. Sanna jo virittelee ompelukonetta iskukuntoon. Olisiko sinulla vielä viime hetken vinkkejä tekijöille? 

Curator Asta Suominen from Forssa Museum and Sanna Kattelus from Vorssammuseo 3.0 - project are planning a memory pack. The memory pack is designed for elderly people, who have made their professional career in Forssa cotton industry. Or just lived in Forssa in the past. The package will contain scents of the past:  starch and machine oil.  It will contain cloth samples, model book, textmaterial, tools from textile factory, old photographs, tablecloth, - and a coffee cup(s). 
One can make a whole coffee table setting with the materials of the memory pack, memorize the past - and have a cup of coffee at the same time.  

ENSIMMÄINEN LUONNOS

Tadaa - nyt alkaa tapahtua!

Aini Vaari: Aamutakkikangas, 1967, Tekstiiliarkisto, Forssan Museo

Viime viikon torstai oli jännittävä päivä. Näyttelyarkkitehti Taina Väisänen omisti koko päivänsä Forssan museolle ja saimme projektipäällikkö Sannan kanssa ensi kertaa  käsityksen siitä, kuinka kokenut, pätevä näyttelyarkkitehti työskentelee - miten näyttelykäsikirjoitus alkaa muokkautumaan konkretiaksi eli Forssan museon uudeksi perusnäyttelyksi.

Ensi vaikutelma suunnitelmaluonnokseen liittyen oli tilan tuntu. Miksihän olemme valittaneet pitkin vuotta että "on niin vähän tilaa"? Arkkitehti sai vähän vaikuttamaan paljolta. Toinen vaikutelma: rytmitys. Joitain käsikirjoituksen osa-alueita oli nostettu esiin toisten kustannuksella, ja yllättäen se näytti näyttelyn kokonaisrytmissä hyvältä.

Moni asia hakee vielä muotoaan liittyen sekä konkreettisiin keinovalintoihin sekä aihealueiden painoarvoihin. Mihin asettuu tärkeä vuosi 1918? Minne näyttelyn lopetukseen suunnitellut tulevaisuuslaatikot? Forssassa suunnitellut ja painetut Forssa-yhtiön ja Finlaysonin tekstiilitehtaan kuosit tulevat olemaan isossa roolissa tulevassa perusnäyttelyssä - mutta millä tavalla? Ehkä jopa näyttelyrakenteissa?

Olemme myös pohtineet, mitä digitaalisia sovelluksia tarvitsemme näyttelyyn ja mihin meillä on  varaa. Paljon avoimia kysymyksiä, mutta ratkaisut luuraavat tuolla jossakin. Sitä ennen: pienoisgallup blogin lukijalle sivupalkissa. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Last Thursday was a very important day for Vorssammuseo 3.0 -project. We had a visitor. The visitor was exhibition architect Taina Väisänen, who is going to make the architectural design for the forthcoming exhibition.  She presented us a rough drafts of  exhibition space. The first impression: feel of space. The second:  the marvellous rythm of different spaces and themes.  There are still a lot of questions open. What contents do we present digitally, what not? How the textile designs of Forssa textile company and Finlayson-Forssa Ltd will be shown in the exhibition? We will have our answers in time. Before that, we have a question for blog readers. How do you prefer texts in museum exhibition? Do you like to read them from exhibition catalogue, from the wall, from touch screens? Or do you like most digital voice guidance? We are glad for all kinds of answers! 

ESINEEN MAGIIKKA

Kesäkeleistä huolimatta museolla on huhkittu jo jonkin aikaa hihat käärittyinä syysasioita. Vorssammuseo 3.0. - projektiin linkittyy kouluille suunnattu ohjelma, johon sisältyy opastuksia, Ronttismäen tehtaalaismuseoon tutustumista, museokerhoa, kenties jopa kummittelua Mennään museoon-viikon merkeissä - lisätietoja täältä.

Sitä ennen olemme hikoilleet ( sananmukaisesti ) parisen viikkoa puuvillamakasiinin kerroksissa tallentaen ja inventoiden nykyistä perusnäyttelyä, joka on esillä vuoden loppuun saakka. Hikoilu ei niinkään johdu työn raskaudesta vaan siitä, että vanhan tiilirakennuksen yläkerroksissa oli helteillä lähes kolmenkymmenen asteen lämpötila. Tänä kesänä siitäkään ei tosin ole saanut liikaa nauttia, että sikäli.

Esinevitriinien aukaisu on vienyt paradoksin äärelle. Esineen magiikka toimii parhaiten ilman vitriinilaseja ja muita suojakerroksia  - "kädestä katsottuna".  Mutta laseja, pleksejä ja suojavyöhykkeitä tarvitaan esineiden säilyvyyden ja turvallisuuden takia.

Kuinka siis välittää esineen läsnäolo, se taianomainen materiaalin tuntu asiakkaalle, joka ei, parhaalla tahdollakaan, voi nuuhkaista siitä huokuvaa vanhaa imelää sikarinkäryä tai nähdä se murtuneen nahan värien kirjoa aivan, aivan lähietäisyydeltä?

Puupohjasaappaat suutarin verstaasta

Täydellistä keinoa ei lie vielä keksittykään. Vaihtoehtoja ja kädenojennuksia aidon esineen lähelle pääsemiseksi onneksi on. Kuten museoesineen lähelle sijoitetut käteen otettavat jäljennökset. Tai ympärikierrettävät, ajanmukaiset ja hyvin valaistut vitriinit, runsauden karsiminen, valittujen museoesineiden esteettinen esillepano. Tai joidenkin museoesineiden kosketusmahdollisuus suojahansikkaat kädessä,  tuoksulaatikot ...  Tuleeko mieleen muita keinoja, joita ei tullut tässä lueteltua?

Sillä niin monta maagista hetkeä ja kaukaista menneisyyden kuiskausta koimme inventointikierroksen aikana jo ihan vain ottamalla esineitä yksitellen esiin valokuvausta varten, että ne kokemukset mielellään haluaisimme jollain tapaa jakaa tulevan näyttelyn museovieraiden kanssa.

Past two weeks Vorssammuseo 3.0 -project  has focused on cataloguing the old exhibition, which in some parts is over 30 years old. We have found out how very magic every museum object is - seen outside its protective glass case.  How could we share the magic of museum object and feeling of its unique presence, when we have to protect the objects as well - by shutting them ( at least some of them ) behind glass walls?

SAMBAKARNEVAALIT FORSSALAISITTAIN

Vuodenkierrossa kesä on museoissa vilkasta aikaa – niin myös Forssassa. Sen sijaan Vorssammuseo 3.0 – projekti jää kesätauolle projektin työntekijöiden kerätessä voimia innostavaa mutta työteliästä syksyä varten. Luvassa on museokerhon suunnittelua ja osavetämistä, näyttelysuunnittelun tiivistymistä yhteistyössä näyttelyarkkitehdin kanssa, nykyisen näyttelyn dokumentointia ennen lopullista purkamista, esineinventointia, päätöksiä, selvityksiä...

Wahrenin mitalit ova poikineet kaikenlaisia kiinnostavia lisäselvityksiä, joten tähän loppuun lainaus K.V Kaukovallan Forssan Puuvillatehtaan historian kuvauksesta kulkueesta, joka kulki Forssan läpi melkein päivälleen satakolmenkymmentäkolme vuotta sitten.

” Noin kello puoli seitsemän jono alkoi liikkua. Etunenässä kulki arvokkain askelin jättiläismäinen juhlamarsalkka.[...] Sitten seurasi muutamia jättiläistiiliä ja tiilitorvia Wiksbergin tiilitehtaan edustajina. Sen jälkeen pyörillä oleva purjelaiva reippaine merimiehineen ja näiden jäljessä, ikään kuin viittailuna oluttehtaaseen, olutkuningas Gambrinus ratsastaen tynnyrillä. Sen jälkeen tulivat kirjavasti puetut värjäämön työmiehet kaikenlaisia väritilkkuja mukanaan, [jaloilla] kulkevia pyramidimaisia värisärmiöitä j.n.e. Öljytehtaan edustajana oli kulkeva suuri öljykannu ja kutomateollisuuden edustajana 4-pyöräisissä vaunuissa kutomakone, joka oli pantu käyntiin vaunun ja koneen pyörän väliin sovitetulla hihnavanteella. Teollisuusedustuksen lomassa nähtiin eräissä vaunuissa iloisia merimiehiä soittamassa sydämensä pohjasta porilaisten marssia; edelleen parvi amatsoneja puettuna sinisiin ja valkoisiin vaatteisiin. Heidän perässään nähtiin suunnaton puhelin siihen kuuluvine lankoineen ja venäläinen jäätelökauppias. Kulkue päättyi lystikkäästi puettuun ratsastajaan, joka kantoi selässään kahvisäkkiä, sokerikekoa, karamellilaatikkoa tarkoittaen kauppapuotia. Vielä oli kulkueessa eräs amerikkalainen hauskasti puettu puuvillaplantaashin omistaja kuskeineen…” *

* Kyseessä oli Forssa-yhtiön 20-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty juhlallisuus 5.7.1879, jonka yhteydessä Forssassa järjestettiin  Suomen kolmas maanlaajuinen maatalousnäyttely. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloisia kesäkarnevaaleja kaikille blogin lukijoille!

Karnevaalitunnelmaa Ehtootorilla kesällä 2012

PS: Forssan museolla ja Ronttismäen tehtaalaismuseossa tapahtuu kesän aikana kaikenlaista! Ronttismäen ohjelmatiedot tästä linkistä - muistiin kannattaa laittaa Kehräämön perinteiset torstaiset Ehtootorit! Museo "isännöi" toria 26.7 teemalla Antiikki ja Wanha tavara - paikalla silloin sydämellinen antiikkitietäjä, Heinolan kaupunginmuseon johtaja Kari-Paavo Kokki sekä Someron oma lupsakka Veikko Iivonen arvioimassa yleisön antiikkiesineitä. Tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät!

IDEAKUVIA KERÄÄMÄSSÄ

Tuleeko sinulle mieleen jokin hyvä hetki tai kokemus, johon voi liittää tietyn kuvan? Olemme keränneet porukalla ideakuvia näyttelysuunnittelijaa varten. Kuvien tarkoitus on herättää ajatus tai tuntemus, millainen tunnelma asiakkaalle näyttelystä välittyy. Kuvallisen materiaalin avulla on ehkä helpompi pukea ajatuksensa sanoiksi, fiilistä voi kuvata monin eri tavoin.

Näyttelykäsikirjoituksen rinnalla kelkee kuvakertomus, jossa ei välttämättä ole suoraan aiheeseen liittyvää kuvastoa, mutta idea, ajatus tai aavistus siitä, millaiselta tuleva näyttely saattaa aikanaan näyttää. Jos sinulla käsikirjoitusta lukiessasi herää voimakas mielikuva, etsi sopiva kuva ja postaa se meille!

Ideakuviimme voit käydä tutustumassa Pinterest-palvelun verkkosivuilla hakusanalla Vorssa (www.pinterest.com/vorssa). Jos innostut tekemään oman pinnaustaulun, niin linkitä se meille vaikkapa kommenttiosion kautta! Ideat syntyvät yllättävissäkin paikoissa, bussipysäkillä, näyttelyissä tai aamupalapöydässä. Oheinen Mary Kellyn installaatio löytyi Kaapelitehtaalta, jossa oli Lapuan Taidemuseon irlantilaisen nykytaiteen pop-up näyttely. Saisiko tästä ajatusta näyttelyn esillepanoon tai kiertäviin matkalaukkunäyttelyihin?

MITTUMAARIN VIETTOON

Vorssammuseo 3.0 -projektissa on aika nauttia kesäisestä auringonpaisteesta ja museon edustalla kukkivien juhannusruusujen tuoksusta. Kohta alkaa Mittumaarin vietto. Onkohan forssalaisilla jotain erityisiä juhannusperinteitä, se jää nähtäväksi ja kuultavaksi.

Laitamme esinelistaukset ja kässärit viikonlopuksi syrjään ja sukellamme keskikesään. Rattoisaa juhannusta kaikille!

HUNAJAA VAI TERVAA? AINAKIN KRUUNUNJALOKIVIÄ!

Lauantaina 9.6 Vorssammuseo 3.0- projekti osallistui Hämeenlinnan museomarkkinoille, joilla juhlistettiin Hämeenlinnan kaupunginmuseon satavuotista taivalta. Onnea sinnepäin rutkasti vielä näin jälkikäteen! Forssan museon kojulla yleisölle tarjottiin varimakkeeta. Tätä vanhaa forssalaista torijuomaa kului korikaupalla, enkä melkein edes narraa. Juomaa sai maistaa haluamansa määrän. Jotkut pyysivät vain tilkan epäillen, että tarjolla oli holipompelia, kananmunalla ja konjakilla ryyditettyä krapulajuomaa, mutta kyllä se varimakkee oli lämmintä siirappivettä. Kun pyysimme ihmisiä arvailemaan juoman tekoaineita, yleisin arvaus oli "hunaja", toinen "terva", kolmas "mustaherukka". Makuaistia lie sekoittanut toiselta puolen toripihaa leijaileva myyntitervan tuoksu. 

Forssan museon kojulla Vorssammuseo 3.0-arpajaiset, varimakkeeta sekä  Rimppa Soi-opasta . Jostain syystä yhtään  museolaista ei osunut tällä kertaa kuvaan! 

Vorssammuseo 3.0:n puitteissa pidimme myös arpajaiset, jossa palkintona oli Rimppa Soi -opaskirja Kehräämölle sekö VIP-kierros Forssan museolla. Kierroksen voitti Päivi Hämeenlinnasta. Päivi, jos näet tämän, niin voit odottaa postia lähipäivinä! 

Forssan museon käsikirjoitusta on latailtu runsaasti, kiitoksia lukijoille! Kässäri on edelleen vapaasti tutustuttavissa. Käsikirjoitus muuttuu hienoisesti erään mahtavan sattuman johdosta: Forssan museo sai keväällä haltuunsa A.W Wahrenille kuuluneita maailmannäyttelymitaleita sekä henkilökohtaisia ansiomitaleita, joita myöskin "Forssan kruununjalokiviksi" kutsutaan. Mitalien myötä alkoi tutkimusmatka 1800- luvun maailmannäyttelyiden maailmaan ja sen ajan teollisuusyritysten tapoihin rakentaa brändiä. Matka ei ole vielä ohi - tulokset nähdään tulevassa perusnäyttelyssä. Sillä välin mietimme säilyketölkeistä koottavia messupyramideja, vuoden 1851 maailmannäyttelyn Kristallipalatsia & Prinssi Albertia sekä Forssan ihania viinarypäleitä. Miettikää tekin - ja jakaa mietteenne meidän kanssamme!