Aamusella astelin laivaani Tukhoman satamassa. Satamakonkilla minulle heiluttivat kättään isä ja usea muukin sukulaiseni. Lähdimme Tukhoman satamasta lounaistuulen puhaltaessa. Lämmin syystuuli heilautti lievetakkini helmoja ja tuuli tarttui kaljaasin purjeisiin. Sydämeni täyttyi ilosta & riemusta. Maailma! Täältä tullaan! *
Edellisessä blogikirjoituksessa Sanna mietti omien tarinoiden rakentumista satunnaisten esineiden inspiroimien assosiaatioiden avulla. Tällä viikolla blogissa jatketaan samoilla linjoilla.
Forssan tehtaiden perustaja, A.W Wahren vietti nuoruutensa oppipoikana Tukholman Kungsholmenissa sijaitsevassa värjärilaitoksessa. Oppipoika-ajan päätyttyä hän lähti kisällinvaellukselle Eurooppaan. Kisällivaelluksellaan nuori Wahren piti päiväkirjaa.
Autenttiset kisällinpäiväkirjat ovat kadoksissa. Forssa-yhtiön papereita hallinnoivien arkistojen arkistoluettelot eivät tunne niitä. Museomme säilytystilat "Iäisyys" ja "Helvetti" eivät ole pullauttaneet niitä vielä sisuksistaan. Referaatteja, varsin tarkkojakin, päiväkirjoista kyllä löytyy. Niiden perusteella retkeily Euroopassa avarsi nuorukaista varsin paljon. Kisällivuosien aikana Wahren solmi kontakteja, joiden hyödyllisyys todentui Forssan puuvillatehtaita perustettaessa.
Mitä jos näyttelyyn tehtäisiin referaattien pohjalta kuvitteellinen kisällipäiväkirja päiväkirjamerkintöineen?
Autenttiset kisällinpäiväkirjat ovat kadoksissa. Forssa-yhtiön papereita hallinnoivien arkistojen arkistoluettelot eivät tunne niitä. Museomme säilytystilat "Iäisyys" ja "Helvetti" eivät ole pullauttaneet niitä vielä sisuksistaan. Referaatteja, varsin tarkkojakin, päiväkirjoista kyllä löytyy. Niiden perusteella retkeily Euroopassa avarsi nuorukaista varsin paljon. Kisällivuosien aikana Wahren solmi kontakteja, joiden hyödyllisyys todentui Forssan puuvillatehtaita perustettaessa.
Mitä jos näyttelyyn tehtäisiin referaattien pohjalta kuvitteellinen kisällipäiväkirja päiväkirjamerkintöineen?
Kun kuvittellista sisältöä esitetään museonäyttelyssä, on tietenkin huolehdittava siitä, että kuvitteellisuus on lukijalle selvää eikä sekoitu faktatietoon. Wahrenin kuvittelliset päiväkirjat eivät kuitenkaanole ainoa uuteen perusnäyttelyyn suunniteltu elämysteksti. Mutta voiko härpäkkeitä ja elämyssisältöjä olla liikaa? Ja toimivatko ne? Kuka niitä tarvitsee?
Erään näkökulman asiaan antaa Tampereen taidemuseo, joka vietti viime vuonna juhlavuottaan näyttelyn "Onko totta" - merkeissä. Näyttelyn teokset olivat peräisin taidemuseon omista kokoelmista. Taideteoksia toisiinsa liittävät tarinat kutoi kokoon kirjailija Johanna Sinisalo. Taidemuseossa mielikuvituksen ja assosiaatoiden käyttö toimi hienosti: kuvitteellista tarinaa vasten faktiset näyttelyesineet - taideteokset - alkoivat elää aivan uudella tavalla. Kulttuurihistoriallisessa museossa kehys on eri. Vai onko? Sitä voi pohtia vaikka tutustumalla Jyväskylän yliopistomuseon verkkonäyttelyyn "Unon ja Wolmarin matkassa".
Mitä mieltä sinä olet?
Mitä mieltä sinä olet?
Thinking of weaving together imagination and historical facts. The founder of Forssa textile industry, A.W Wahren, kept a diary when travelling around Europe as a young journeyman. The diary is missing. Could we make up "a diary" for educational purposes - based on information we know about happenings and dates during his yourneyman years? Does the mixing of imagined content and historical facts work?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti