Mitä kuuluu, Forssan museo?

Forssan museo piilotteli paketissa koko kesän. Saimme uuden vesikaton.

Kesä. Aika hidastaa ja ladata akkuja. Vorssammuseo –blogi lomaili koko heinäkuun, nästuuki taskussa ja mummola mielessä. Muutoinkin blogimme on tänä vuonna keskittynyt kokoelmien parissa tehtävään työhön ja myös yhteisestä päätöksestä ollut hiljaisempi kuin aiemmin. Kokoelmatyön rinnalla ovat asemiaan vahvistaneet museodraama ja kansainvälisyys.

Minna Tiirikainen Iita ja langan tarinassa.

Titi Lillqvistin ohjaamilla Iita ja langan tarina –nukkekierroksilla Minna Tiirikainen johdatti nukkeoppaan roolissa 15 eskari- ja alakouluryhmää 1800-luvun tehtaantytön  elämään. Keväällä ”ohjelmistoon” tulleita esityksiä saa tilata lapsiryhmille edelleenkin. Draamatyö jatkuu ja kehittyy syksyllä, kun Titi alkaa ohjata yhteisöllistä Wahrenin kapsäkki -näytelmää esitettäväksi yläkoululaisille ensi vuonna.

Raine Immonen, Jarmo Pynnönen, Sami Sulkko ja Kati Kivimäki Mikhail Gnedovskyn (toinen oik.) tentattavana Glasgow'ssa.

Kansainvälisen toukokuun huipputapahtuma oli eurooppalainen museokilpa Glasgow’ssa. Saimme erinomaisen tilaisuuden nostaa Forssaa maailmankartalle sekä oppia ja verrata toimintaamme muihin eurooppalaisiin museoihin. Olisi ollut mahtavaa tuoda pokaali tuliaisina, mutta ei ainakaan huonoille hävitty. Upea Rijkmuseum kaappasi ensimmäisen palkinnon, ja suomalainen luontokeskus Haltia sai erikoismaininnan kestävän kehityksen linjastaan. Muut seitsemän palkittua loistivat kirkkaina kukin omalla tyylillään.

Joukko tekstiiliperinnön vaalijoita Forssasta matkusti Puolan Bialystokiin toukokuussa. Terveisiä!

Heti Glasgow’n perään oli ohjelmassa saksalais-puolalais-suomalaisen Re3 –projektin matka Puolan Bialystokiin. Re3-projektista on kirjoitettu tässä blogissa aiemminkin. Projektin puitteissa on muisteltu, elvytetty tekstiiliperintöä ja luotu uutta. Ja mikä parasta, on luotu pohjaa Forssan tekstiilimuseon tulevaisuudelle pohtimalla yhdessä, mitä kaikkea toimintaa tekstiilimuseossa voisi olla. Re3-projektin, Glasgow’ssa saadun kannustavan palautteen ja Finlaysonin yhteistyökumppanuuden myötä on vahvistunut usko tekstiiliperinnön merkitykseen tulevaisuuden rakennusaineena.

Kesätyöntekijä Julia Malvikko erottelee kuosikorttien kaksoiskappaleita. 

Haastava kysymys on, miten museo voi luontevasti toimia tulevaisuuden rakentajana. Riittääkö historiasta puhuminen ja sen arvostamiseen kasvattaminen? Pitääkö tuoda esiin enemmän käytännön taitoja vrt. moron-tossukurssi? Voisiko museotoiminta generoida esim käsityöläisille työpaikkoja, joista joku saisi elantonsa? Mikä ilmassa surisevista ideoista ja visioista lähtee vetämään?

Nyt on elokuu ja Kokoelmat kuntoon yhteisin voimin –projekti alkaa ensi viikolla. Sen myötä olemme saaneet museon uudistusprojektissa mukana olleen Huttusen Kristiinan takaisin Forssan museolle. Tervetuloa takaisin Kristiina!