Vanha polkupyörä paljastui arvokkaaksi velosipediksi

Forssan museon uuteen perusnäyttelyyn nostettiin tehtaanjohtaja August Borgströmille* (1844-1899) kuulunut vanha polkupyörä. Borgström luovutti pyörän 1800-luvun lopussa hevosajurilleen Oskar Koskiselle, jonka poika Harald opetteli sillä ajamaan. Pyörä muistuttaa nykypyörää jonkin verran, mutta on valmistettu puusta ja raudasta, eikä siinä ole ketjuja, vaan sitä poljetaan etupyörästä. Pyörästä on kirjoitettu blogissamme aiemminkin, katso: Telineillä Harald.

Forssan "sukkelajalka". Kuva Tanja Härmä.

Pyörä on saanut seistä sijoillaan sen suurempaa huomiota herättämättä, kunnes viime viikolla museoon osui perättäisinä päivinä kaksi pyörätuntijaa. Velomania –kirjan (julk. 2007) toimittanut Kimmo Antila Postimuseosta bongasi pyörän ja tunnisti sen 1860-luvulla valmistettu ns. Michaux-tyyppiseksi velosipediksi. Pariisilainen vaunuseppä Michaux kehitti kyseisen pyörätyypin 1860-luvulla, ja se sai pian lempinimen boneshaker, luuntäristin. Ajaminen jousettomalla ja kovapyöräisellä pyörällä tuon ajan mukulakivikaduilla oli tärisyttävä kokemus!  

Seuraavana päivän paikalle osui Jussi Muotiala Espoon Automuseosta, ja hän puolestaan vahvisti edellisen tiedon löytäessään Tukholman Arkitektur- och designcentrumista  lähes yksi yhteen samanlaisen pyörän. Sen oli valmistanut Brunkebergstorgin vaunuseppä J.W. Östberg syksyllä 1869. Tukholman pyörä eroaa Forssan pyörästä vain satulansa kiinnityksen puolesta. Tuotekehittelyä, otaksun, sillä Tukholman pyörästä löytyy No 27, ja Forssan pyörä on No 47. Östbergin pyöriä tiedetään tuodun myös Suomeen.

Tukholman "boneshaker". Kuva Jussi Muotiala. 

Tunnistus herättää uusia kysymyksiä: koska Borgström hankki pyörän? Ketkä hankkivat Östbergin pyöriä? Pääkaupungin lehdet kertoivat 19.4.1869 Jokioisten ruukin johtajan Casimir Bremerin teettäneen itselleen velosipedin. Voisiko olla kyseessä juuri tämä sama yksilö?

Lähteenä:

Mikko Kylliäinen, ”Pikakulkuri saapuu Suomeen”. Kirjassa Velomania, pyörällä halki aikojen. Tampereen museoiden julkaisuja 98. Tampere 2007.

  

* August Borgström oli Forssa-yhtiön tärkeän rahoittajan Henrik Borgströmin poika, joka opiskeli insinööriksi Stuttgartissa, Zürichissä, Karlsruhessa ja Berliinissä, sekä työskenteli jonkin aikaa puuvillakehräämössä Manchesterissä. Borgström valittiin Forssaan 1870-luvulla ensin insinööriksi, sitten apulaisjohtajaksi. Hän jatkoi tehtaan johdossa Wahrenin kuoltua 1885.

***
Korjausta tekstin tietoihin, 4.8.2014:

Pyörän historiasta kirjoittanut Mikko Kylliäinen tutustui tapaukseemme. Taisinpa innokkaana hieman liian nopeasti, heiveröisin perustein, päätellä pyörän ruotsalaiseksi. Kylliäisen mukaan pyörä voi nimittäin olla yhtä hyvin saksalaista tai kotimaista tekoa, sillä satulan lisäksi varmasti tunnistetut ruotsalaiset "östbergaret" eroavat tästä yksilöstä etuhaarukan asennon ja pituuden sekä pyörien etäisyyden puolesta. Numerointi ei vahvista mitään, sillä kaikki valmistajat numeroivat pyöränsä. Eri valmistajien pyörät myös muistuttivat kovasti toisiaan, sillä kaikkien mallina oli ranskalaisen Michaux'n kehittelemä velosipedi. Varmuudella pyörä kuitenkaan ei ole ranskalainen, eikä se voi olla valmistettu ennen vuotta 1869, koska vasta tuolloin mallin runkoputki kehittyi diagonaaliksi ja takapyörä pieneni.

Mysteeri ei avautunutkaan ihan näin helposti. Tarvitaan lisää johtolankoja.