Joulukirje Forssan museolta

On aika rauhoittua jouluun, katsoa taaksepäin ja kiittää työtovereita ja yhteistyökumppaneita. Vuoden aikana Forssan museossa tapahtui paljon. Kahden vakinaisen työntekijän museo oli yli 40 ihmisen työn ja toimeliaisuuden keskus, ja noin 10 000 kävijän vierailukohde. Toimintamme tekivät mahdolliseksi Forssan kaupunki, Opetus- ja Kulttuuriministeriö, Museovirasto, Pohjoismainen kulttuuripiste ja Finlayson Oy turvatessaan perus- ja projektirahoituksen.

Ronttismäen tehtaalaismuseo kauneimmassa talviasussaan sunnuntaina 18.12., Kalliomäen joulurauhan julistuksen aikaan.

Museolla olivat töissä Asta, Kati, Kristiina, Tanja ja Tuuli sekä kesätyöntekijät Aleksanteri, Ensio, Mairon ja Juulia. Työtoiminnassa tai –harjoittelussa olivat Alina, Raimo, Svetlana, Pinja, Pirjo, Janika, Niklas, Katri, Timo ja Toni. Vapaaehtoistyötä tekivät Anni, Annika, Irmeli, Leena, Maija, Matti, Minja, Tetta, Olli, Outi, Ulla ja Terttu. Ronttismäen tehtaalaismuseon kesään toivat ohjelmaa Elina, Eira, Mieskuoro, Eläkeliitto ja villiyrttiharrastajat. Museon toimintaa oli myös Axelin kapsäkki, jonka tiimissä olivat Titi, Make, Minna, Taruanna, Kirsi, Johannes ja Jukka sekä museon Tuuli. Jokaisella teistä - meistä - oli oma merkityksellinen roolinsa vuoden kulussa.

Kaiken museon toiminnan perusta on kokoelmat ja niihin liittyvää tietämys. Forssan museolla tämä kiteytyy Asta Louheloon, joka viettää tänä vuonna 20-vuotismuseojuhlaansa, ja jonka varassa on moni museon toiminta. Missä ja mikä on ”jouluvalko”, onko sairaalasta kivoja vanhoja kuvia, mikä osa kokoelmasta on järkevä digitoida seuraavaksi, mistä löytyy tietoa paikannimistä… Ilman Astan aivoihin tallentunutta hiljaista tietoa moni museohomma tyssäisi tyystin.

Joulunviettoa Esko Aaltosen, museomme perustajan, kotona Mikonkadulla 1920-luvun puolivälissä. Kuva Esko Aaltonen.

Piipunjuurella –kokoelmatietokantamme on yhä tärkeämpi portti museon kokoelmiin. Vuoden aikana järjestelmään luetteloitiin 143 esinettä, 1158 valokuvaa ja 459 taideteosta. Kokoelmatietokannan upeiden esinekuvien takana on Tanja Härmä, samoin kuin museon verkkopalveluissa löytyvien kuvien (pinterest, facebook). Vanhojen valokuvien luettelointi on ollut Astan, esineet ja taideteokset Tanjan heiniä, ja luetteloinnin työvaiheisiin on osallistunut vapaaehtoisia ja työkokeilijoita. Jokainen luettelointi vaatii tutkimuksensa – pienen tai tarkemman – ja oman paneutumisensa. Parhaimmillaan tietokantaan luetteloitu esine avaa ikkunan kokonaiseen aikakauteen, kuten tämä Muolaan viinisihti.

Kokoelmat kuntoon yhteisin voimin –projekti alkoi syksyllä 2015 ja päättyi syksyllä 2016. Ratin takana istui Kristiina Huttunen, mutta toimintaan sitoutui oikeasti koko museon väki. Projektin tarkoitus oli kokeilla, miten museotyö luontuu vapaaehtoisten tai työkuntoutujien toiminnaksi, ja mitä sellaista työssämme on, johon ei tarvita vuosien harjaantumista tai viiden vuoden yliopisto-opintoja.

Projekti toi museolle kohtaamisia, polveilevia keskusteluja, jaettuja elämänkohtaloita, tavallista tiuhempaa kahvinjuontia, läsnäoloa, päivittäistä työnsuunnittelua ja iloista yhdessä tekemistä. Saatiin kuvattua ja luetteloitua museon karttakokoelmat, kuosikokoelmat, Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen taidekokoelmat. Kokoelmatiloja saatiin tiivistettyä tavoitteen mukaisesti, pääkirjaa ajantasaistettua ja loputtomalta tuntunut kuosikorttisouvi päätökseensä. Käynnistettiin vapaaehtoistoiminta, jonka menestystuotteena syntyi Värityskirja ja sen lisäksi järjestyi nipuittain kuosikorttia, syntyi opastuksia, pidettiin syystalkoota, skannattiin ja tunnistettiin valokuvia ja ideoitiin tilkkutuotteita. Projekti toteutui Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella.

Syksyllä Kristiina siirtyi Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC-projektiin, museoiden yhteiseen hankkeeseen, jossa luodaan ohjeistusta museoiden ja yritysten yhteistoimintaan kulttuuriperinnön tallentamisessa. Tämän projektin rahoitus saatiin Museovirastolta.

Kuvassa meneillään Finlayson-Forssan järjestämä henkilökunnan joulujuhla Kerholassa 1950-luvulla.
Kerhola rakennettiin kokoontumispaikaksi ja kirjastotaloksi vuonna 1900. Tehtaankirjasto sai alkunsa v. 1866.  

Jokioisten ylpeys Miina Sillanpää vietti juhlavuottaan ja hänen nimikkoseuransa tilasi museolta Miina Sillanpään 150-vuotisnäyttelyn kiertämään kantahämäläisiä ja pääkaupunkiseudun kirjastoja vuosina 2016 ja 2017. Näyttelyä alkoi valmistaa Tuuli Ravantti, ja kesäkuussa 2016 Miina Sillanpää 150 v. Täytyy tahtoa, täytyy uskoa, täytyy uskaltaa –näyttely avattiin ensimmäisenä Jokioisten kirjastolla. Näyttelyn rahoittivat Tradeka, HOK-Elanto ja Kansan Sivistysrahasto. Monipuolinen Tuuli ehti vuoden aikana paketoida myös Tehtaankirjaston 150v.-näyttelyn ja näytellä kahdessa draamassa.

Syksyllä alkoi Tanjan ohjauksessa Wear & Share –tekstiiliperintöprojekti, jonka tarkoitus on opettaa museon digitointityötä nuorille ja toisaalta jakaa tekstiiliperintöä erilaisten oppijoiden kanssa. Projekti jatkaa Kokoelmat kuntoon -jäljillä, mutta aiheenaan tekstiiliperintö ja kohderyhmänään nuoret tai harrastajat. Vaikeasti suomentuva nimi johtuu siitä, että hanke suunniteltiin englanniksi yhdessä ystävyyskaupunkien Södertäljen ja Struerin kanssa.  Projekti sai avustusta Pohjoismaisen kulttuuripisteen Osaamisen kehittämisvaroista, ja se huipentuu keskinäisiin vierailuihin ja näyttelyyn tulevana vuonna.

Tanjan hoidossa olivat myös Aulagallerian näyttelyt ja leijonanosa FB-viestinnästä, josta on tullut tärkeä asiakasrajapinta.

Titi Lillqvistin ohjaama Axelin kapsäkki toi museolle draamaa ja noin 1200 (!) yläkoululaista katsojaa. Forssan perustajan Axel Wahrenin tarina muuntui 1,5 tunnin teatteriesitykseksi, jossa yleisöä haastettiin mukaan pohtimaan nuoren tehtaanjohtajan valintoja 1800-luvulla. Näytelmä tarjosi elämyksellisen tavan ymmärtää menneisyyttä. Näytelmän teki mahdolliseksi Museoviraston innovatiivisten hankkeiden avustus,

Allekirjoittaneen työvuodesta reilu viipale kului Museopoliittisen ohjelmatyöhön ja Kulttuurialan rahoitusjärjestelmän uudistamista pohtivan asiantuntijaryhmän työskentelyyn. Näiden kahden asiantuntijaryhmän tavoitteena on luoda suuntaviivat museoalan tulevaisuuteen ja kulttuurialan laitosten rahoitukseen. On ollut hieno tilaisuus päästä osallistumaan molempiin työryhmiin, ja tuoda niihin käytännön kokemusta Forssan museosta ja sen toimintaympäristöstä – kaikista teistä hyvistä ihmisistä. Vaikka museomme on monien numeroiden valossa pieni, ei painoarvomme ole mitätön. Kun nyt katson vuotta taaksepäin, voin huomata, että moni toimintatapamme on jo nyt sellainen, jota museopoliittinen ohjelmaryhmä vasta luonnostelee. Forssan museossa yhteisönä on sellaista kokemusta tulevaisuutta varten, jota monessa museossa ei ole. Ja sen tuottamiseen olette osallistuneet te kaikki.

Hyvät naiset ja jokunen herra. Kiitos tästä vuodesta. 

Jouluvalko kiersi joulupäivänä kodista toiseen, lausuen jouluntoivotuksia ja onnea uuteen vuoteen. Palkkioksi kuului antaa viinaryyppy.  Matti Perttulan lahjoittama Jouluvalko-asu on nähtävänä museon Aulagalleriassa loppiaiseen saakka.
Tähän lounaishämäläiseen perinteeseen voi tutustua Yle:n Elävässä arkistossa.