Forssan, Södertäljen (Ruotsi) ja Struerin (Tanska) museoilla on käynnissä yhteinen tekstiiliperintöön liittyvä museoprojekti Wear & Share. Projektin aikana ystävyyskaupunkimuseot innostavat, kannustavat ja ohjaavat kokoelmiinsa ja tekstiiliperintöön yleisemmin liittyvää toimintaa. Projektin idea syntyi ystävyyskaupunkien kulttuuriväen tapaamisessa Södertäljessä keväällä 2015, jatkui skype-palavereissa kesän yli ja alkoi toimintana syksyllä 2016.
Yksityiskohta Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulun Amanda Hakalan (11v.) työstä. Kuva: Teija Lauronen. |
Wear & Share –projektiin liittyvä toiminta rihmastoituu moneen
suuntaan. Toiminnan keskiössä museolla on ollut Tanja Härmä kertoo:
Tekstiiliperintöprojekti
on Forssan museolla sisältänyt kaksi suurempaa kokonaisuutta, joista toinen on Ulla Nummikosken lahjoittamien kankaiden
digitointi ja toisena sirosäkkimuistojen kerääminen. ”Ulla-projektiin” on
sisältynyt kankaiden läpikäynti lajittelusta, mittauksesta, raportin
hahmottamisesta, merkinnästä, valokuvauksesta luettelointiin asti. Kankaat
tulevat luetteloinnin jälkeen esille Piipun juurella –tietokantaan. Tästä
valokuvausosuuden ovat tehneet ahkerat viestinnän työssäoppijat Alina Rämö ja Pinja Heinilä.
Kuvakaappaus Piipunjuurella -tietokannasta. http://bit.ly/2jTtuPc |
Toinen tehtävä on ollut sirosäkkeihin liittyvien
muistojen kerääminen. Sirosäkki oli Finlaysonin tehtaanmyymälän poistokangassäkki,
joita sai ostaa edullisesti tehtaanmyymälästä 1990-luvun alkuun saakka. Sirosäkkimuistoja on kuka tahansa saanut lähettää museolle. Pääosin muistot on
kerätty ryhmistä tai otettu ihmisiin yhteyttä saatujen vinkkien kautta. Kerätyt
muistot ovat luettavissa Puuvillapäiväkirjat-näyttelyssä 28.2. -26.3.2017 Vinkkelissä, jossa on myös esillä muutamia sirosäkkimateriaalista tehtyjä tekstiilejä.
Osa projektia oli myös mallitilkkuarkkien, toiselta
nimeltään kuosikorttien, hyödyntäminen luovissa työpajoissa. Kuosikorttien lajittelu
museokokoelmissa säilytettäviin kappaleisiin ja työpajoissa tai
museokauppatuotteissa hyödynnettäviin käyttökappaleisiin kesti kaikkiaan kaksi
vuotta. Keskittymistä vaativaa lajittelutyötä tehtiin sysäyksittäin, monen
ihmisen voimin. Mallitilkkuarkit ovat omanlaisensa tiivistelmä Finlaysonin tuotannosta Forssassa, sillä arkeissa on mallit kaikista kankaista, joita
Forssassa valmistettiin 1960-80-lukujen aikana. Värikkäiden mallitilkkujen innostamaa
toimintaa syntyi Forssan kuvataidekoululla ja Wahren-opistolla.
Yksityiskohta Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulun oppilaan työstä. Kuva: Teija Lauronen. |
Työn äärellä: kalligrafiaa kankaista. Kuva: Vivian Majevski. |
Myös Forssan Ammatti-instituutin Tekstiili- ja
vaatetuspuolen opiskelijat osallistuvat projektiin opintojensa yhteydessä. Opettaja Karita Stenfors-Selkälä kertoo:
Härmän Tanja kävi
alustamassa tekstiiliperintöprojektin alkuun. Pohdimme kymmenen oppilaan
ryhmässä yleisesti pukeutumista ja muotia. Mietimme, että ostamme nuorille
suunnatun muotivaatteen jonkin kansainvälisen vaateketjun myymälästä. Pyrimme
yhteistyössä vaateketjun kanssa selvittämään tuotteen alkuperän; missä tuote on
tehty, mitä materiaaleja on käytetty, millaisia värjäysprosesseja on käytetty
ja miten tuote on kulkenut Suomeen. Pyrimme myös selvittämään tuotteen käytön
elinkaaren sekä sen, mihin tuote matkaa käytön jälkeen Suomessa. Tämän kaiken
yritämme esittää elävästi kuvakertomuksen avulla.
Entä mitä tapahtuu kevään aikana monikulttuurisessa Södertäljessä ja Bang&Olufsenin
kotipaikassa Struerissa? Siitä kerromme myöhemmin.
Projekti sai Osaamisen
kehittämiseen suunnatun avustuksen Pohjoismaiselta Kulttuuripisteeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti