 |
| Talsolan Herrankartano. |
Vuonna 1870 muutti Ruotsista Jokioisille Alfred Paul. Hän vuokrasi
Jokioisten kartanoon kuuluvan sivutilan, Talsolan Herrankartanon, 20 vuodeksi. Tilalle
rakennettiin uusi päärakennus kallioisen mäen päälle (nykyiseen Talsoilan puistoon). Paikalle antoivat
venäläiset kartoittajat myöhemmin nimen Charlottenburg. Mäen korkeimmalle
kohdalle nousi puinen päärakennus, alemmas suuri tiilinen navetta. (Kerrotaan,
että navetan muuraustyössä apulaisena eli hanslankarina oli nainen:
työmiehenvaimo Justiina Korsberg Talsolasta. Hän sai palkkiokseen hamekankaan
hyvin suoritetusta työstä.)
 |
| Kuva sisältä Talsolan kartanosta. |
Paul oli innokas ja ammattitaitoinen maanviljelijä. Lehmiä
oli satakunta, työhevosia 15 ja muutama ratsukko vielä isännän käyttöön. Paulin
eli Poolen aikaan tinkimaitoa myytiin kyläläisillekin. Vuokra-ajan loppupuolella
maanviljelys väheni ja työväkeä siirtyi ajureiksi, mm. ajamaan halkoja Forssan
tehtaille. Vanha Paul kuoli vuokra-ajan päättymisen tienoilla ja perhe muutti
pois Forssasta. Kaunis päärakennus paloi syksyllä 1896 (1894??) maan tasalle.
Jokioisten kartano huolehti tilanhoidosta tämän jälkeen.
 |
| Akseli Gallen-Kallelan maalaama muotokuva Adolf Paulista 1903. http://halooakseli.fi/collections/en/adolf-paul |
Alfred Paulin poika Adolf Paul (1863-1943) tutustui säveltäjä Jean Sibeliukseen opiskellessaan 1886–1889 Helsingin konservatoriossa pianisti
Ferruccio Busonin oppilaana.
Ajatus pianistiksi ryhtymisestä oli syntynyt
matkalla Matkun rautatieasemalta Forssaan. Paulin matkaseuraksi osuneen taiteilijaAlbert Edelfeltin innoittava kertomus värikkäästä elämästä Pariisissa sai
Mustialasta agronomiksi valmistuneen nuoren miehen muuttamaan elämänsä suuntaa.
Pianistia Adolfista ei lopultakaan tullut, vaan kirjallinen ura aukeni
Berliinissä. Adolfin on kerrottu suorastaan jumaloineen Sibbeä ja ystävyys
jatkuikin läpi vuosikymmenten.
Ystävyksien railakkaista nuoruusvuosista kertoo
Paulin vuonna 1891 julkaisema omaelämäkerrallinen teos En bok om en människa.
Kirjan päähenkilöt muistuttavat todellisia esikuviaan niin elävästi, että
Sibelius oli valitellut kirjan ”tärvelleen hänen luottonsa”.
Toinen Paulin
tunnettu teos on näytelmä Kuningas Kristian II (1898), johon Sibelius sävelsi
musiikin. Paulin puoliso vuodesta 1897 oli Nathalie Brehmer.
Adolf Paulin talousasiat Berliinissä olivat luultavasti
samalla tolalla, kuin Sibeliuksenkin. Kerrotaan, että Janne kävi Berliinissä
tapaamassa entistä leskoviitti-veljeään 1920-luvun puolivälissä. Adolf ei voinut tällöin esiintyä julkisella
paikalla, sillä oli käteisvarojen puutteessa joutunut panttaamaan
pitovaatteensa. Sibelius kävi lunastamassa ystävänsä puvun ja iloinen
jälleennäkeminen tapahtui Paulin kotona.
Kun Paul kuoli syksyllä 1943, totesi Sibelius
päiväkirjassaan olevansa hyvin masentunut, sillä ”Adolf Paul, ystäväni
nuoruuden päivistä asti, on kuollut”.
Lähteet
Hannu Lahtonen: Mustialan agronomi Sibeliuksen
aseenkantajana (L-H Joulu 1996)
Kotiseutukuvauksia Lounais-Hämeestä XX
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti