Miksi kaikkea ei nähdä eli kätkettyjen kuvien salaisuudet ja oikeudet

Taideteosmatkalla 2014 HAMKin tiloissa; kuvaaja, kamera ja
 teos, josta ympäröivä todellisuus heijastuu.

  - Hei missä ne kuvat on? Tehän kävitte kuvaamassa ne taideteokset?!

Se mitä Piipunjuurella-tietokanta näyttää Forssan kaupungin taidekokoelmien osalta, näyttää tältä:

Piipun juurella -tietokannan sivunäkymä, jossa Forssan kaupungin taidekokoelman teoksia. 

Tietokannassa on tällä hetkellä 419 Forssan kaupungin taidekokoelmaan kuuluvaa teosta, joista kuvina julkisesti näkyy vain aivan muutama, esimerkkeinä: A.W. Wahrenin muotokuvapatsas ja muotokuvamaalaus, Magnus Enckell’ in värikynäteos Purjehtija ja W. Orellin merimaisema. 

Eli tässä kohtaa ’kuvaan mukaan’ tulee meille kaikille automaattisesti kuuluva tekijänoikeus, joka nurkan takaa peittoaa yllättävästi nykyisin jo niin jokapäiväiseksi muodostuneen kuvitelman siitä, että me voimme ja meillä on oikeus nähdä kaikki ja missä ja milloin tahansa, kuvata missä tahansa ja esittää ottamamme kuva missä tahansa kuin itselle kuuluvana.

Ei-julkinen näkymä luetteloijan silmin.

Syksyllä 2014 taideteoksia luetteloitaessa edessä olevalla paperilapulle on kirjoitettu vuosiluku 1944. Tekijänoikeustietokohtaan etsittiin taiteilijan syntymä- ja kuolinvuosi ja mikäli kuolinvuosi oli ennen vuotta 1944 taideteoksen kuva oli oikeus julkaista. Tämä 70 vuotta tekijän kuolemasta on tekijänoikeuslaissa määritelty ajaksi jonka jälkeen teoksen suoja-aika päättyy ja teosta voi käyttää maksutta ja kysymättä lupaa. Tämä suoja-aika takaa taiteilijalle mahdollisuuden toimeentuloon, muuten kuka tahansa voisi hyötyä rahallisesti toisen työn tuloksesta, eikä omaperäistä taidetta ja luomistyötä enää syntyisi.

W. Orell, Merimaisema, 1919, peiteväri kankaalle. Teos löytyy Forssan yhteislyseon seinältä.

Tiedotusvälineissä aika ajoin esiin nousee kysymys siitä mikä on taiteellinen teos, miten omaperäinen, itsenäinen ja toisista teoksista poikkeava sen pitää olla, mitä erityispiirteitä sisältävä, että se kuuluu tekijänoikeuden piiriin.

”Käytännössä teokseksi katsotaan mikä tahansa luovan työn tulos, joka on sen verran omaperäinen, ettei joku toinen tekisi täysin samanlaista,” määrittelee Tekijanoikeus.fi –sivusto. Käytännössä taide on nykyisin, Nyt, todella monimutkainen kulttuuri-ilmiö ja –instituutio, ja taiteen kenttä on monimuotoisempi kuin koskaan ennen. Luovuus on uudelleenajattelua ja vanhojen asioiden uudella tavalla esittämistä, missä aina ei erota mikä on oikeasti uutta, vanhaa, lainattua tai sitä sinistä. Voitko väittää että olet keksinyt pyörän uudestaan aivan itse tai syyttää kollektiivista muistia. Mikä on puhuttelussa olleen plagioinnin ja hyväksyttävän lainaamisen välinen ero ja mitä erityispiirteitä taiteeseen tässä suhteessa liittyy. Kenen kuvia saan jakaa ja mitkä pysyvät vielä muutaman vuosikymmenen piilossa. Kenellä on oikea oikeus rajoittaa ilmaisun- ja sananvapautta.

"Luovuuden salaisuus on se, että tietää, kuinka piilottaa lähteensä." sanoo Einstein ja "Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto”. Taide on luovaa, luetteloinnissa on omat tarkat ohjeistuksensa. Luovaa luetteloinnissa on kuitenkin se, miten taideteosten sanalliset kuvaukset tehdään. Jos kuvauksen perusteella teet teoksen, se tuskin on samanlainen kuin alkuperäinen.

Kokeile: (älä siis vielä vieritä alempana olevaa kuvaa esiin!)

”Fantasiamaisen naivistisella tyylillä toteutettu teos, jossa kolme henkilöä/hahmoa istuvat oranssin pöydän takana. Henkilöillä on punaiset kynnet, yllään erityyppiset valkoiset vaatteet tummat polkkatukkamaiset hiukset, sekä päälaella erityyppiset päähineet. Vasemmanpuoleinen pitää käsiään niin, että niistä muodostuu käänteinen s-kirjain; pöydällä oleva käsi on hänen edessään valkoisen liinan päällä nojaten pöytään, toinen käsi ilmassa pään päälle taitettuna. Keskimmäisellä henkilöllä on pään ympärillä kullanvärinen sädekehä. Hän pitää käsiään vierekkäin niin, että kyynärpäät nojaavat pöytään ja kädet nousevat siitä ylöspäin, kämmenten ollessa erisuuntiin lintua muistuttavasti. Hänen edessään pöydällä on kaksipäinen esine. Oikeanpuoleisella on edestätäytettävän pesukoneen mallinen vartalo, josta kädet tulevat pyykkirummusta ulos. Hänen edessään pöydällä on valkoinen liina. Teoksen tausta on harmahtavan pilvimäinen.”

Aaro Rauhala, Pyhä iltapala, 1992, sekatekniikka. (Yksityiskohta taulusta)
 - Teos, josta jokainen kirjoittaisi erilaisen sanallisen kuvauksen.