Pölyinen vintti. Kaksi
työvaatteisiin pukeutunutta naista hengityssuojaimet kasvoillaan, taskulamput.
Khöh.
”Hei täällä on jotain
metallisia pyöreitä, kaiverrettuja, nää on jotain työvälineitä. ”
”Olisko ne nyt ne
työpiirtämössä olleet, hukkuneet kaivertimet? Ulla on niistä monta
kertaa puhunut.”
”Yäk nää on likaisia.
Otetaan mukaan ja kysytään joltain.”
”Outi vois tietää, tai
Jorma.”
”Täällä on kauheen
pölyistä. Silmiä kirveltää.”
Kaukalo ja kaappeja. Kuva Kati K. |
Helsingissä järjestettiin juuri kaksipäiväinen
TAKO-seminaari museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyön aiheista.
Tammikuisesta seminaarista on tullut jo tapa aloittaa museovuotta. Tänä vuonna paikalle oli ilmoittautunut
190 museoihmistä kuulemaan, oppimaan ja pohtimaan yhteistä haastettamme: miten
tehdä kokoelmatyötä ajanmukaisesti ja viisaasti, voimia yhdistäen. Forssan
museolta paikalla olivat amanuenssimme Asta Suominen ja yo-harjoittelija Tuuli
Ravantti.
Asta ja Tuuli, mikä oli seminaarin anti pähkinänkuoressa?
”Ilman kokoelmia ei
ole näyttelyitä, ilman näyttelyitä ei ole museoita eikä ilman museoita ole
tahoa, joka vaalii kirjavaa kulttuuriperintöämme. Ja kaikkein tärkeimpänä – ei
ole kulttuuria ilman muistia. Kokoelma on näin ollen se kivijalka, jolle museo,
nyky-yhteiskunnan muistilaitos, edelleen tänä päivänä toimintansa rakentaa.
Mitä tapahtuu talolle jos kivijalka murenee? Arviomme mukaan ei kovinkaan
hyvin. Niinpä on selvää, että kokoelmat ja kokoelmatyö ovat museotyön yksi
tärkeimmistä aktiivisen toiminnan ja keskustelun kohteista. Samainen näkökulma
tuli TAKO – seminaarin aikana esille lukuisissa puheenvuoroissa, joista
vastasivat muun muassa Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä sekä Jyväskylän yliopiston
professori Janne Vilkuna. Kokoelmatyötä ei ole unohdettu ja sen tärkeydestä
uskalletaan nyt puhua ääneen, entistä avoimemmalla otteella. Kokoelmien
merkitys ja niiden parissa tehtävän työn vastuullisuus on tiedostettu ja
julkilausuttu. TAKO pyrkii jakamaan museoihin kohdistuvaa tallennusvastuuta
valtakunnallisesti maamme museoiden välillä, sekä koordinoimaan jatkuvasti
käynnissä olevaa nykydokumentointia. Näillä toimilla ideaalitilanteessa
kyettäisiin jakamaan maamme kulttuuriaineistojen ylläpito verkoston museoiden
välillä niin, että kukin museo vastaisi omasta erityisalueestaan ja
erityisosaamisestaan . Tätä kohti ollaankin matkalla, vaikkakin vasta matkan
alkutaipaleella. Seminaari kuitenkin osoitti, ettei matkaa tehdä yksin vaan
kuulemassa, vaikuttamassa ja osallistumassa on vähintään, ainakin lähes
kaksisatapäinen seminaariyleisö.”
Hahtuvakannuja ja kaikenlaista. Kuva Kati K. |
Samalla kun Asta ja Tuuli viisastuivat Kansallismuseon auditoriossa,
Forssassa käytännön kokoelmatyö eteni kahden työharjoittelijan voimin. Kahteen
paikkaan varastoitujen kuosikorttien vertailu vuosilta 1962-1971 tuli valmiiksi
ja kaksoiskappaleet jätettiin työpajamateriaaliksi. Julkaisuvaraston
ylimmäisetkin kirjalaatikot vuodelta 1976 saatiin heivattua nostokorkeudelle ja
poistettavaksi sovitut painotuotteet nakattiin LHJ:n pärinäpalvelun kyytiin.
Työväenarkiston partio kävi hakemassa Osuuskauppa Tammen muutaman hyllymetrin arkistot. Forssan naisvoimistelijoiden työryhmä käy läpi
omaa arkistoaan, joka selvittelyn jälkeen siirretään Kaupungintalon
kotiseutuarkiston yhteyteen, kuten jo on siirretty Nuorkauppakamarin, Rotareiden ja Lions Club Kuhan arkistot. Kiitos yhdistysväelle yhteistyöstä!
Pulpetti ja polkupyörä. |
Tämän vuoden haasteeksemme olemme ottaneet kokoelmatilojen
järkeistämisen ja kokoelmien läpikäynnin. Vieläpä niin, että työhön
houkutellaan mukaan vapaaehtoisia, harjoittelijoita ja työllisyyspalveluiden
asiakkaita. Jokaisen museotyöntekijän toimenkuvaan on lisätty ohjausvastuu.
Kiitos Opetus- ja kulttuuriministeriö, että saimme tähän myös avustusta, jolla saamme lisää käsiä tekemään, aivoja ajattelemaan.
Jaa että mitä oikein teemme? Museolle kertyneitä yhdistysten
arkistoja järjestetään ja siirretään paikkoihin, jossa ne ovat paremmin
tutkijoiden saavutettavissa. Julkaisuvarastoja pienennetään. Esineitä käydään
läpi, luetteloidaan ja viedään piipunjuurella.fi -tietokantaan, jossa niihin voi kuka
tahansa tutustua. Järjestämättömiä aineistoja selvitellään, että saadaan turha
poistettua tai siirrettyä työpajakäyttöön. Hyllyjärjestelmiä ja niiden
sijoittelua parannetaan. Museon kokoelmia on seitsemässä säilytystilassa, joita ei tosiaankaan ole palvelumuotoiltu. Tavoite on, että ensi
vuonna kokoelmien esineet olisivat paremmin saavutettavissa, ja että ainakin siitä yhdestä navetan ylisestä varastotilana päästäisiin eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti