Sinne ja takaisin

Keskusteluja esineiden kanssa

eli miten aikaa käsitellään

-          Valkoisilla hanskoilla, sanoo kirjoittamaton ohjesääntö.

-          Varovasti, etteivät laatikot luiskahda sisäkkäin. Käsitellään kaikkea kuin kaikki olisivat esihistoriallisia esineitä.

-          Nostimella; ylhäältä alas.

-          Sinne ja takaisin; osa esineistä palaa, osa ei.

Onko aika hyllytettävä oikealta vasemmalle vai vasemmalta oikealla? Etenemmekö suoraviivaisesti, ilman tyhjiä aukkoja? Alkaako kaikki aina tietystä pisteestä ja etenee kohti loppua? Vai liikkuvatko tapahtumat sittenkin aina ensin kohti menneisyyttä? Pääsemmekö koskaan tilaan, jossa ei ole aikaa? Onko pistemäinen aikakäsitys mahdollinen? Aika jossa ei ole menneisyyttä, eikä tulevaisuutta. Missä silloin on muisti?

Augustinus sanoo: Menneen nykyisyys on muisti, nykyisen nykyisyys havainto, tulevan nykyisyys odotus.

Museo vastaa: Menneen nykyisyys on pakkaaminen, nykyisen nykyisyys esineen löytyminen ja tulevan nykyisyys uusi museaalinen kokemus.

Eurooppalainen kuvataide on kuvannut tätä nykyhetken, menneisyyden ja tulevaisuuden kolmijakoa kolmella kohtalottarella; naiset pitelevät käsissään ihmisen elämänlankaa; yksi kehrää lankaa, toinen päättää sen kulusta ja kolmas katkaisee langan. Löysin yhden naisen Kehräämön opastaulusta. Ja sen punaisen langan.

Muistot eivät siirry geeneissä. Miten me kerromme lapsille ajasta, muistoista, historiasta?

Minkä esineen sinä otat kertomaan lapsuutesi muiston? Miettiikö lapsena aikaa?

Aikaa ei ole, käkikello on teljetty yöksi koloonsa. Päivissä ei ole numeroita, ei kellossakaan. Silloin on ehkä aamu, jolloin tehdään pesään valkea. Ja aamu on juuri silloin kun mummu alkaa laulaa. Ja sitten on kohta lämmin, että voi nousta peiton alta pystyyn.

Ja silloin tulee ehkä ilta, kun hiihtoladulla hämärtyy ja näkee juuri ja juuri hiihtää mummulaan. Ja me menemme käen kanssa nukkumaan. Niin minä muistan. Ja näen unta. Ja unessa kaikki tapahtuu juuri nyt. Tulevaisuutta ei ole. Menneisyyskin muuttuu. Etkä ehkä tiedä kunnolla kuka olet, sillä et välttämättä tiedä historiaasi.

Ja unikirja sanoo:

”Museossa käyminen viestii, että ikävyydet häipyvät kohdaltasi ennen vuoden vaihtumista ja ne muuntuvat pelkäksi iloksi.”

Sitä ennen vietän ainutlaatuisia hetkiä keskustellen esineiden kanssa. Pysähdyn keskelle museota ja vaikka mitä tapahtuisi, palaan taas eräänä kesänä Ronttismäen museon pihalla havaittuun kokemukseen, että museo rauhoittaa. Ja historia puhuu kun olet tarpeeksi vanha kuuntelemaan.

Kuvat Tanja Härmä

Back and forth

How to deal with the time:

With white gloves

Carefully, as if everything was ancient and precious

Downwards by elevator

Back and forth: some of the objects will return, others do not.

Questions in storage:

Do you need to arrange time from right to left or left to right?

Are we proceeding straight and continuously forward, leaving no empty holes?

Does everything start from certain point and proceed till the end?

Or, is development actually going backwards?

Do we ever reach the state without time?

Is it possible to understand time as a point, with no past, no presence?

In that case. where will be the memory?