PILVIPALVELINTEN TUOLLA PUOLEN:

Forssan museo ja avoin data

Forssan kaupunginkirjastolla pidettiin viime keskiviikkona Avoin GLAM-työpaja, johon oli kutsuttu väkeä alueen kirjastoista, arkistoista ja museoista. Sanna Marttila Aalto-yliopistosta ja Mariana Salgado Laurean ammattikorkeakoulusta pistivät tilaisuuden 13 osallistujaa pohtimaan avoimuuden toteutumista työssään.



Kuva Tanja Härmä



Omaksuttua: Avoin tieto on läpinäkyvää, se sisältää osallistumisen mahdollisuuden, ja siihen on esteetön pääsy. Avoimen tiedon tuottajat ovat ottaneet käyttöön Creative Commons –lisenssin, joka takaa jaetun materiaalin vapaan käytön, vastakohtanaan Copyright –merkintä, joka kiinnittää materiaalin käyttöoikeuden tiukasti oikeudenomistajalle.

Museoissa, kirjastoissa ja arkistoissa on pitkään panostettu kokoelmien digitointiin. Pahvisten kokoelmakorttien ja kellastuneiden pääluetteloiden tilalle ovat tulleet sähköiset tietokannat ja niiden asiakasliittymät. Forssan museolle hankittiin kaksi vuotta sitten selainpohjainen kokoelmanhallintajärjestelmä, jonka asiakasliittymä on määrä avata tänä keväänä. Kistuksi ristityssä järjestelmässä on nyt noin 17 000 kuvaa ja 7000 esinettä. Avoin GLAM –keskustelu auttaa meitä hahmottamaan, mitä haluamme asiakasliittymällämme tehtävän. Miten joukkoistaa eli saada ihmisiä osallistumaan kokoelmatyöhömme? Aineiston avaaminen nähtäville on vasta avoimuuden ensimmäinen askel. Miten saada aineisto jakaantumaan ja rikastumaan katsojien tiedoilla? Entä miten aineistomme pääsisi luovan uudelleenkäsittelyn materiaaliksi. Haluammeko, uskallammeko?



Kuva Tanja Härmä



Kysymys on kiperä. Haltuumme on uskottu säilytettäväksi aineistoa, johon liittyy tekijänoikeuksia ja henkilötietokysymyksiä. Lahjoittajat ovat siirtyneet pilvipalvelinten tuolle puolen, emmekä voi kysyä.

Mitä teemme: Ennen kuin avaamme liittymän, käymme läpi selaimella jo löytyvien kokonaisuuksien omistajuudet ja sopimukset. Onneksi digitointia on tehty kokonaisuus kerrallaan, ja uudesta materiaalista on tehty verkkokäytön huomioivat sopimukset. Jätämme pois kuvien katselua häiritsevän vesileiman. Lisäämme esinetietoihin kertovaa lisämateriaalia ja linkkejä. Sommittelemme etusivusta helposti lähestyttävän. Kehitämme tapoja, joilla kokoelmatietoja voisi hyödyntää vaikkapa historian opetuksessa. Jaamme itse kuvia facebookissa ja toivomme, että niistä viriää keskustelua kuten Vorssankiälisillä uutissivuilla.

GLAM-työpajassa heräsi esiin kysymys myös avoimen tiedon laadusta. Mitä me opimme kulttuuriperinnöstä, jos löydämme Europeanasta kärpäsenkokoisen kokemäkeläisen juustokehän sekä joukon mittoja, materiaalitietoja ja asiasanoja? Mitä meidän pitää tehdä, että juustomuottiin tutustuminen avaisi kokonaisen universumin, niin kuin se parhaimmillaan voi tehdä? Mitä voimme oppia sosiaalisen median käytännöistä, miten hyödyntää niitä?



Kuva Tanja Härmä



Avoimuus herättää ainakin Forssan museon kahvipöydässä aina vilkasta keskustelua. Tuleeko museon tarjota kokoelmansa avoimeen käyttöön oikeuksien kolhimisen uhalla, vai onko parempi olla varmuuden vuoksi varovainen? Kärsiikö uskottavuutemme, jos kokoelmatiedoista löytyy korjattavaa, vai tarjoaako puutteellisin tiedoin varustetut valokuvat yleisölle hauskan mahdollisuuden osallistua yhteisen historian kirjoittamiseen? Museokollega, museokävijä – mitä mieltä Sinä olet tästä aiheesta?

Linkkejä avoimeen tietoon:

www.finna.fi

www.europeana.eu

www.digitalkoot.fi

www.hamewiki.fi/wiki/

http://fi.okfn.org/

http://openglam.org/open-collections/

Sanna Marttila from Aalto University and Mariana Salgado from Laurea AMK gave an enlightening workshop about Open Knowledge in GLAM Organisations (Galleries, Libraries, Archives and Museums). We learned about Creative Commons and that open knowledge is transparent, accessible and contains an option to participate. And we had reflective discussions: Are we open? What can we do to be more open? Do we dare to be more open? What do we need to take into account?