PILVIPALVELINTEN TUOLLA PUOLEN:

Forssan museo ja avoin data

Forssan kaupunginkirjastolla pidettiin viime keskiviikkona Avoin GLAM-työpaja, johon oli kutsuttu väkeä alueen kirjastoista, arkistoista ja museoista. Sanna Marttila Aalto-yliopistosta ja Mariana Salgado Laurean ammattikorkeakoulusta pistivät tilaisuuden 13 osallistujaa pohtimaan avoimuuden toteutumista työssään.



Kuva Tanja Härmä



Omaksuttua: Avoin tieto on läpinäkyvää, se sisältää osallistumisen mahdollisuuden, ja siihen on esteetön pääsy. Avoimen tiedon tuottajat ovat ottaneet käyttöön Creative Commons –lisenssin, joka takaa jaetun materiaalin vapaan käytön, vastakohtanaan Copyright –merkintä, joka kiinnittää materiaalin käyttöoikeuden tiukasti oikeudenomistajalle.

Museoissa, kirjastoissa ja arkistoissa on pitkään panostettu kokoelmien digitointiin. Pahvisten kokoelmakorttien ja kellastuneiden pääluetteloiden tilalle ovat tulleet sähköiset tietokannat ja niiden asiakasliittymät. Forssan museolle hankittiin kaksi vuotta sitten selainpohjainen kokoelmanhallintajärjestelmä, jonka asiakasliittymä on määrä avata tänä keväänä. Kistuksi ristityssä järjestelmässä on nyt noin 17 000 kuvaa ja 7000 esinettä. Avoin GLAM –keskustelu auttaa meitä hahmottamaan, mitä haluamme asiakasliittymällämme tehtävän. Miten joukkoistaa eli saada ihmisiä osallistumaan kokoelmatyöhömme? Aineiston avaaminen nähtäville on vasta avoimuuden ensimmäinen askel. Miten saada aineisto jakaantumaan ja rikastumaan katsojien tiedoilla? Entä miten aineistomme pääsisi luovan uudelleenkäsittelyn materiaaliksi. Haluammeko, uskallammeko?



Kuva Tanja Härmä



Kysymys on kiperä. Haltuumme on uskottu säilytettäväksi aineistoa, johon liittyy tekijänoikeuksia ja henkilötietokysymyksiä. Lahjoittajat ovat siirtyneet pilvipalvelinten tuolle puolen, emmekä voi kysyä.

Mitä teemme: Ennen kuin avaamme liittymän, käymme läpi selaimella jo löytyvien kokonaisuuksien omistajuudet ja sopimukset. Onneksi digitointia on tehty kokonaisuus kerrallaan, ja uudesta materiaalista on tehty verkkokäytön huomioivat sopimukset. Jätämme pois kuvien katselua häiritsevän vesileiman. Lisäämme esinetietoihin kertovaa lisämateriaalia ja linkkejä. Sommittelemme etusivusta helposti lähestyttävän. Kehitämme tapoja, joilla kokoelmatietoja voisi hyödyntää vaikkapa historian opetuksessa. Jaamme itse kuvia facebookissa ja toivomme, että niistä viriää keskustelua kuten Vorssankiälisillä uutissivuilla.

GLAM-työpajassa heräsi esiin kysymys myös avoimen tiedon laadusta. Mitä me opimme kulttuuriperinnöstä, jos löydämme Europeanasta kärpäsenkokoisen kokemäkeläisen juustokehän sekä joukon mittoja, materiaalitietoja ja asiasanoja? Mitä meidän pitää tehdä, että juustomuottiin tutustuminen avaisi kokonaisen universumin, niin kuin se parhaimmillaan voi tehdä? Mitä voimme oppia sosiaalisen median käytännöistä, miten hyödyntää niitä?



Kuva Tanja Härmä



Avoimuus herättää ainakin Forssan museon kahvipöydässä aina vilkasta keskustelua. Tuleeko museon tarjota kokoelmansa avoimeen käyttöön oikeuksien kolhimisen uhalla, vai onko parempi olla varmuuden vuoksi varovainen? Kärsiikö uskottavuutemme, jos kokoelmatiedoista löytyy korjattavaa, vai tarjoaako puutteellisin tiedoin varustetut valokuvat yleisölle hauskan mahdollisuuden osallistua yhteisen historian kirjoittamiseen? Museokollega, museokävijä – mitä mieltä Sinä olet tästä aiheesta?

Linkkejä avoimeen tietoon:

www.finna.fi

www.europeana.eu

www.digitalkoot.fi

www.hamewiki.fi/wiki/

http://fi.okfn.org/

http://openglam.org/open-collections/

Sanna Marttila from Aalto University and Mariana Salgado from Laurea AMK gave an enlightening workshop about Open Knowledge in GLAM Organisations (Galleries, Libraries, Archives and Museums). We learned about Creative Commons and that open knowledge is transparent, accessible and contains an option to participate. And we had reflective discussions: Are we open? What can we do to be more open? Do we dare to be more open? What do we need to take into account?

Bertta kurkistaa ikkunasta

Tällä viikolla Vorssammuseo 3.0 -projektilaisilla oli mahdollisuus vierailla Forssan työväentalossa *, jossa meitä eskorteerasi Eino Järvinen, paikallisen työväenyhdistyksen nokkamies ja historiatietäjä. Nykyinen työväentalo on Forssan kolmas, kahden ensimmäisen tuhouduttua tulipaloissa vuosina 1908 ja 1929.

Tulipalot ovat ankaria tavaranraivaajia. Esineistöä työväenyhdistyksen alkuvuosikymmeniltä on Forssassa jäljellä vain rippeet. Joitain jäljelle jääneitä on sittemmin lahjoitettu Työväenarkistoon ja Työväenmuseo Werstaaseen. 

Ne blogin lukijat, jotka ovat tutustuneet blogin sivupalkin linkistä löytyvään uuden perusnäyttelyn käsikirjoitukseen, ehkä muistavat tarinan kahdeksanvuotiaasta pikkutytöstä, Bertta Vahterasta, jonka ”Koittoska” pyysi keittiöapulaiseksi vuonna Forssassa vuonna 1903 pidettyyn työväenpuolueen puoluekokoukseen.  

”Se oli arvokas tehtävä, kun pääsi kuivamaan ja tiskaamaan sellaiseen suureen juhlaan. Koko Forssa oli siitä lieheillään, kun sellaista hienoo väkee tuli, ja mekin olimme niin uteliaita, että menimme sinne kattelemaan.”

Lainauksen lähteenä on Suomen Sosialidemokraatti-lehden artikkeli Forssan puoluekokouksesta vuodelta 1973, Työväenyhdistystä Tyykikylässä-historiikin**  välittämänä. Esineitä liittyen Berttaan tai kokoukseen ei luonnollisesti ole. Ei Bertasta kuvaakaan.

Kuvasuurennos työväentalon toimistohuoneessa. Blogin kuvat: Kati Kivimäki, Forssan museo.

Tai niin me luulimme.

Eino Järvinen näytti meille jotain kiinnostavaa. Kun kokousosallistujista otettiin "torpan", Forssan ensimmäisen työväenyhdistyksen, ulkopuolella ryhmäkuva, sisälle jääneet apulaiset ja muonitushenkilöt kerääntyivät uteliaina torpan ikkunoihin. Itse valokuva oli meille tuttu, mutta näimme sen ensimmäisen kerran näin suurena kopioina.  Kuvan vasemmanpuoleisimmassa ikkunassa näkyy kolme lasta. Lapsista keskimmäinen voisi olla tarkkaavainen pikkutyttö.  Olisiko hän Bertta? 

Kuva: Kati Kivimäki, Forssan museo

Bertan näkökulmaa käytetään tulevassa perusnäyttelyssä tuomaan inhimillistä, lapsia ja nuoria puhuttelevaa kosketuspintaa käänteentekevään, historalliseen aikakauteen ja forssalaisen työväenliikkeen alkuaikoihin. Mutta miten Bertan kävi sittemmin? Ainakin vuonna 1973 hän oli yhä Forssassa kahvia kaatelemassa.

* Työväentalossa tapahtuu yhä harrastuspiirien ja konserttien merkeissä. Kohta pärähtää jazzit!
** Forssan työväenyhdistyksen satavuotishistoriikista (1989, Forssan työväenyhdistys) löytyy tiukkaa asiaa. Tietoja löytyy vaikkapa täältä ja täältä. 




This week we have been seeking of a picture of a very specific little girl.

The Finnish Labour Party had a party conference at Forssa in 1903. In that conference the Labour Party changed it´s name to Social Democratic Party of Finland. Also in the conference  important social reforms as right to vote and right to education were demanded. A young girl, eight-year-old Bertta Vahtera was asked to help in the kitchen of the old Labour House during the conference. We have some oral history of Bertta´s  experiences during the conference but nothing more. No objects, no photographs. At least we thought so. At the visit in Forssa Labour House we were shown a photograph from Forssa Conference. The photograph itself was familiar to us. But now we saw the picture first time in a large size. And - there she is! In the window, inside the house, between two other kids. Do you see her?

Sinne ja takaisin

Keskusteluja esineiden kanssa

eli miten aikaa käsitellään

-          Valkoisilla hanskoilla, sanoo kirjoittamaton ohjesääntö.

-          Varovasti, etteivät laatikot luiskahda sisäkkäin. Käsitellään kaikkea kuin kaikki olisivat esihistoriallisia esineitä.

-          Nostimella; ylhäältä alas.

-          Sinne ja takaisin; osa esineistä palaa, osa ei.

Onko aika hyllytettävä oikealta vasemmalle vai vasemmalta oikealla? Etenemmekö suoraviivaisesti, ilman tyhjiä aukkoja? Alkaako kaikki aina tietystä pisteestä ja etenee kohti loppua? Vai liikkuvatko tapahtumat sittenkin aina ensin kohti menneisyyttä? Pääsemmekö koskaan tilaan, jossa ei ole aikaa? Onko pistemäinen aikakäsitys mahdollinen? Aika jossa ei ole menneisyyttä, eikä tulevaisuutta. Missä silloin on muisti?

Augustinus sanoo: Menneen nykyisyys on muisti, nykyisen nykyisyys havainto, tulevan nykyisyys odotus.

Museo vastaa: Menneen nykyisyys on pakkaaminen, nykyisen nykyisyys esineen löytyminen ja tulevan nykyisyys uusi museaalinen kokemus.

Eurooppalainen kuvataide on kuvannut tätä nykyhetken, menneisyyden ja tulevaisuuden kolmijakoa kolmella kohtalottarella; naiset pitelevät käsissään ihmisen elämänlankaa; yksi kehrää lankaa, toinen päättää sen kulusta ja kolmas katkaisee langan. Löysin yhden naisen Kehräämön opastaulusta. Ja sen punaisen langan.

Muistot eivät siirry geeneissä. Miten me kerromme lapsille ajasta, muistoista, historiasta?

Minkä esineen sinä otat kertomaan lapsuutesi muiston? Miettiikö lapsena aikaa?

Aikaa ei ole, käkikello on teljetty yöksi koloonsa. Päivissä ei ole numeroita, ei kellossakaan. Silloin on ehkä aamu, jolloin tehdään pesään valkea. Ja aamu on juuri silloin kun mummu alkaa laulaa. Ja sitten on kohta lämmin, että voi nousta peiton alta pystyyn.

Ja silloin tulee ehkä ilta, kun hiihtoladulla hämärtyy ja näkee juuri ja juuri hiihtää mummulaan. Ja me menemme käen kanssa nukkumaan. Niin minä muistan. Ja näen unta. Ja unessa kaikki tapahtuu juuri nyt. Tulevaisuutta ei ole. Menneisyyskin muuttuu. Etkä ehkä tiedä kunnolla kuka olet, sillä et välttämättä tiedä historiaasi.

Ja unikirja sanoo:

”Museossa käyminen viestii, että ikävyydet häipyvät kohdaltasi ennen vuoden vaihtumista ja ne muuntuvat pelkäksi iloksi.”

Sitä ennen vietän ainutlaatuisia hetkiä keskustellen esineiden kanssa. Pysähdyn keskelle museota ja vaikka mitä tapahtuisi, palaan taas eräänä kesänä Ronttismäen museon pihalla havaittuun kokemukseen, että museo rauhoittaa. Ja historia puhuu kun olet tarpeeksi vanha kuuntelemaan.

Kuvat Tanja Härmä

Back and forth

How to deal with the time:

With white gloves

Carefully, as if everything was ancient and precious

Downwards by elevator

Back and forth: some of the objects will return, others do not.

Questions in storage:

Do you need to arrange time from right to left or left to right?

Are we proceeding straight and continuously forward, leaving no empty holes?

Does everything start from certain point and proceed till the end?

Or, is development actually going backwards?

Do we ever reach the state without time?

Is it possible to understand time as a point, with no past, no presence?

In that case. where will be the memory?

Me muuttajat

Kuka vei ruuvimeisselin? Ruuvit pitää poistaa vitriinilaatikoista, ettei kukaan telo jalkojaan! Tämän laatikon päälle ei saa laittaa mitään! Muistakaa kantaa VAROVASTI! Lasi pitää nostaa pystyasennossa! Onko toi rahavitriini OIKEESTI pultattu seinän LÄPI? Kukahan tämänkin on suunnitellut? Onksnää arvokkaita?

Valkoisia puuvillahanskoja, silkkipaperin kahinaa, muuttolaatikoita, excel-taulukoita, värikkäitä kangassuikaleita koodittamassa esineitä, uudet varastohyllyt ja 13 opiskelijaa ammatti-instituutin logistiikkalinjalta.

Jotta remontti ja perusnäyttelyn uudistaminen pääsee alkamaan, on museo ensin tyhjennettävä. Välivarastona toimii tekstiilimuseo Tyyki, johon on pystytetty kolme komeata varastohyllykköä. Muuttoa on suunniteltu viime keväästä alkaen. Ensin omalla porukalla, sitten suunnittelutalkoisiin kutsuttiin HAMKin opiskelijat. Logistiikan insinööriopiskelijat suunnittelivat harjoitustyönään muuttoprosessia ja kestävän kehityksen opiskelijat sitä, miten näyttelystä poistettavia materiaaleja voisi kierrättää. Homma etenee niin, että museon oma väki pakkaa esineet ja Forssan Ammatti-instituutin opiskelijat hoitavat kuljettamisen, jonka jälkeen esineet heti puretaan hyllyihin. Kaikkiaan opiskelijoita on sitoutunut museon muuttoon yli 30. Kiitos heidän, päästiin hienosti liikkeelle!

Kuvat: Tanja Härmä 2013

Has anybody seen the screwdriver? You must not place anything on this crate! Be careful with the glass! Are these valuable?

To be able to renovate and renew, we first need to empty the museum. The things will be temporarily store in the Textile museum Tyyki. Planning of how to do it started last spring. First by museum people ourselves, then we invited students from HAMK University of Applied Sciences and and FAI Institute. Alltogether 30 students have been involved in the process – some of them planned how to reuse the removed exhibition constructions, others planned the logistic process and the third group does the actual work. Thanks to them, the museum is in the move!

Vieraita Moskovasta

Forssan museon vuosi 2013 alkoi venäläisellä puheensorinalla, vilinällä ja vilskeellä. Moskovasta saapui 80 lapsivierasta, jotka tutustuivat Forssan Kehräämöalueeseen ja sen museoihin kolmen paikallisen venäläissyntyisen oppaan avulla. Natalia Tuomola opasti luonnonhistoriallisessa museossa, Olga Vuorinen Kehräämön alueella ja Forssan museon näyttelyn esitteli Olga Melianitckaia, Viipurista Forssaan vuosi sitten muuttanut museopedagogi. Olga on koulutukseltaan historian ja lakitiedon opettaja, mutta tullissa tapahtuvan leipätyönsä ohella, mielenvirkistykseksi, hän harrasti jo Viipurissa museopedagogiaa. Ei luennoiden, vaan haluten innostaa historian pariin elämykseen ja kokemukseen perustuvalla tavalla.

Forssan opastuksen tueksi Olga kirjoitti runon Forssan historiasta ja suunnitteli lankatonttupajan, jossa lapset saattoivat häthätää valmistaa pienen matkamuiston itselleen ja samalla saada tuntuman lankaan, kehruun tuotteeseen.

Гельсингфорс и Таммерфорс...

Что мы видим? Слово “форс”.

(- - - )

Корень слова Форсса “форс”

Кто придумал, произнес?

Слово - шведского значенья

Значит - бурное теченье.

**

Helsingfors ja Tammerfors

mitä näemme? - Sanan ”fors”!

(- - -)

”Fors” on Forssan sisässä

kuka keksii, mitä mielessä?

Sana ruotsiksi tarkoittaa

hyvin voimakasta virtaa.

Moskovalaisilta vierailta saatiin hyvää palautetta ja tietoa siitä, millaisista asioista venäläinen museovieras on kiinnostunut. Miksi museosta löytyy on Aleksanteri II:n nimi, miksi venäläistä rahaa, miksi miekka? Miten niin sota päättyi 1944 eikä 1945 kuten Neuvostoliitossa? Venäläinen palvelupaketti alkoi muodostua!

Vieraiden lähdettyä museo sulkeutui, ja esineiden pakkaaminen remontin alta alkoi... siitä lisää seuraavassa blogitekstissä.

Всем понятно - почему

Создан памятник ему?

Kaikki jo ymmärtää miksi,

hänet tehtiin monumentiksi!

The Forssa museum year 2013 started in Russian spirit. A lively group of 80 children from Moscow visited the Spinning Mill area and its museums in guidance of three Russian-born, local guides – Olga Vuorinen, Natalia Tuomola and Olga Melianitckaia. Olga M., who is a museum pedagogue from Viborg, now settled in Forssa, guided inside the Forssa museum. Olga’s passion is to make history understandable in other ways than lecturing. So she composed a poem of Forssa history, dressed herself in a Carelian national costume and planned a yarn-goblin (tonttu) workshop.