Museon self-help!

Vuosi on lähellä vaihtumista ja Forssan museossa pohdimme kulunutta vuotta ja mitä kaikkea se on pitänyt sisällään. Museon Facebook ja www-sivuilla voi huomata, kuinka museo on vastaanottanut vuoden museo palkinnon, vieraina on ollut, mitä arvovaltaisimpia henkilöitä ja olemme esillä, mitä erilaisimmissa hienoissa tapahtumissa sekä teemme yhteistyötä ulkomaita myöden.

 

Tämän vuoden perusteella olemmeko "Kyllin hyviä" ja onko meillä tarjota "Paranemisen avain" muille museoille?

 

1. Panosta kohtaamiseen ja olemaan läsnä.

Mitkä ovat museoiden self-help ohjeet? Millä neuvoille voimme toimia paremmin? Ehkä ensimmäisenä listalla on tiedostamalla, kuinka tärkeitä meille ovat myös ne kohtaamiset, jotka eivät päädy Facebookin kuvagalleriaan tai uutisiin. Ne ihmiset, joille museoon saapuminen ja toimintaan osallistuminen on heidän self-help toimintaa. Ne massat, jotka näkyvät ansiokkaana numerona vuoden lopussa kävijämääränä ja museona voimme todeta: "Tänä vuonna räjäytimme stadionin ja vuosi on ollut timantti toiminta-aikanamme". Sitä vuosi 2014 on ollut Forssan museolle.

2. Seikkaile joko mielessä tai maailmalla.

Toisena ohjelankana voisi olla, että pidämme mielemme auki toiminnalle, seikkailuille ja maailmalle sekä ennen kaikkea mielikuvitukselle. Museoina meidän tulee karistaa pölyt imagostamme ja saada ihmiset toteamaan vierailun jälkeen: "Tänään museossa oli hauskaa!". Ei paikallishistoria, taide tai kulttuuriperintö ole tylsää, se tulee vain osata kertoa oikein, mielenkiintoisena tarinana ja seikkailuna sekä jos ei muuta, pyyhi pölyt museossa edes kerran viikossa.

 

3. Anna arvoa annetuille tiedonjyville ja opi uutta.

Kolmanneksi, jokaisen vierailijan sisältä voi löytyä tietoarkisto asioista, joita sinä et tiedä tai museo ei ole tiedostanut tai ehtinyt aikaisemmin tutkimaan. Näin saatatte löytää aarteen! Kuuntele ja innostu, asiakaspalvelu ei ole ainoastaan opettamista ja puhumista. Yhdessä innostuminen tiedosta ja tekeminen on hauskaa!

Lisäksi yllättävää kyllä, ihmisten heitot keskusteluissa teknisistä parannuksista ja vinkeistä ovat kuluneena vuonna vieneet toimintaamme positiivisesti eteenpäin. Huom. Joulukuusta 2014 lähtien meillä, pienellä Forssan museolla on iZettle -maksupääte. Voit siis maksaa museokaupassamme kortilla!


4. Unelmoi!

 

Neljänneksi on tärkeä muistaa, salli tilaa unelmille, unelmille miljoonasta kävijästä. Älä lannistu,

vaikka kirjoitusvirheesi katumainoksessa päätyy ohikulkijan korjaamaksi tussilla. Muuta pieni kompastus eduksenne ja mieti mitä haluatte tavoittaa? Mistä te unelmoitte? Forssan museon Pumpulienkeli unelmoi tällä hetkellä ja joululomalla EMYA 2015:stä.

 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!

 

Teksti: Minna Lehtola

Ystävyydessä luotettava - Axel Wilhelm Wahren (1814-1885)

Ensi keskiviikkona, joulukuun 10. päivänä, tulee 200 vuotta Axel Wilhelm Wahrenin (1814-1885) syntymästä. Wahren oli Forssan puuvillatehtaiden ja sitä kautta koko tehdaskylän perustaja, Kymi Osakeyhtiön ja Tampereen Verkatehtaan perustaja, suomalaisen teollistumisen ajan suurmies. Hän oli tarmokas visionääri, taitava verkostoituja ja rohkea riskinottaja: kelpo esikuva nykyajallekin.

Wahrenin muistomerkki paljastettiin 1887.

Syntymäpäivän kunniaksi Forssan Työväentalolla järjestetään kaikille avoin Wahren-juhlailta, jossa Juho Silvennoisen säveltämä Wahren-alkusoitto saa ensiesityksensä Lounais-Hämeen musiikkiopiston oppilaiden esittämänä. FT Jouni Yrjänä tulee puhumaan 1800-luvun puolivälin suomalaisesta talouselämästä ja teollisuudesta ja Wahrenin roolista niiden kehittäjänä. Yrjänän esitelmä toimii lähtölaukauksena Wahrenin elämäkertatutkimukselle.

Wahren tuli Suomeen 24-vuotiaana tyhjätaskuna, mutta kuollessaan 71-vuotiaana hän oli laajalti arvostettu ja varakas aatelismies. Olemme saaneet lukea hänen saavutuksistaan ja perheestäänkin, mutta millainen mies Wahren oli eläessään? Jotain kertoo Wahrenin sukuvaakunaan otettu tunnuslause "Vänfast" - ystävyydessä luotettava. Ja se, että hän oli tunnettu kärsivällisenä johtajana, joka tuntui itse osaavan mitä vain. Jos jokin homma ei heti luontunut, neuvona oli: "Sylkäise kouriisi ja koeta uudestaan!"

Corps de Logie, Forssa Yhtiön pääkonttori ja Wahrenin asuinrakennus Yhtiönpuistossa.

Forssaa ei olisi ilman Wahrenia, ja hänen kättensä jälki näkyy kaupunkikuvassa yhä. Kulkisimmeko edes keskellä kaupunkia, jos Wahrenia ei olisi ollut? Forssan tunnuskuvaksi ovat vakiintuneet kehräämön ja kutomon profiilit. Kerrotaan, että Wahren oli mukana lyömässä tiiliä, joista rakennettiin Forssan kehräämö. Wahrenin aikana paistettiin tiilet myös lankavärjäämöön, karhekehräämöön ja kutomoon, kahteen puuvillavarastoon, kasvihuoneeseen, meijeriin ja vesivoimalaan.

Forssan puisto perustettiin Wahrenin aikana. Sitä käytiin ihailemassa kaukaa - "kuin paradisi se on". Puiston alueelle rakennettiin kasvihuoneet, pääkonttori (paloi 1960-luvulla), nykyään Forssan klubina tunnettu rakennus, tehtaanlääkärin talo, insinöörin talo, tehtaankoulu ja ns. Meyerin talo. Puinen keilarata seisoi puiston nurkalla. 

Kehräämölle vievän tien varrelle Wahren rakennutti työväelleen joukon kaksikerroksisia puisia asuintaloja, 'pytinkejä'. 1870-luvulla hän kaavoitti Ronttismäen (Kalliomäen) työväestölleen asuinalueeksi.

Ronttismäki, Forssan kirkon tornista otettu maisemakuva. Valokuvaamo Hellas.

Mistä jouluntaika on tehty?

Mistä jouluntaika on tehty? 

Onko se tehty hyvästä tahdosta, 

antamisen ilosta ja toisten huomioimisesta? 

Onko se tehty yhteisistä hetkistä, 

yhdessä ahertamisesta ja vanhoista perinteistä? 

Vai onko se tehty 

joulutortuista, joulukuusista ja joululauluista?

Forssan museo on yhteistyössä kuvataidekoulun perheiden ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa heilauttanut taikasauvaansa ja loihtinut museon Aulagalleriaan joulutaian. Miten museo teki sen?

Forssan museo aukaisi ovet jo perinteiselle tapahtumalle ja antoi tilat yhden viikonlopun ajan Mannerheimin Lastensuojeluliiton tapahtumalle. Tapahtumassa myydään kahvia, torttuja ja äänestyslippuja. Äänestyslipuilla kannattaa MLL:n toimintaa ja saa sanoa oman kantansa sille, mikä kuvataidekoulun perheiden koristamista kuusista on kaunein.

Kuusiäänestyksessä on yhteensä kahdeksan kuusta ja somistajina ovat olleet sekä vanhemmat, lapset että nuoret. Osa on koristeltu perinteisesti, mutta osassa on myös veikeitä yllätyksiä ja ideoita. Tohinaa museolla on riittänyt oikean kuusen ja sopivan paikan valinnasta koristeluun sekä joulumarkkinoiden järjestämiseen.

Museolla on possu, sammakkoprinsessa, pipari, joulukortti... koristeita kuusissa. Luovuutta on käytetty ja perinteitä höystetty uusilla ideoilla. Koristelijat ovat olleet vilkkaita ja äänestäjienkin kenkien kopinaa kaikuu museon tiloissa.

Meno jatkuu koko viikonlopun ajan sunnuntaihin asti. Forssa Eläväksi ja Kauniiksi ry näkyy myös museolla. Tervetuloa tapaamaan heitä ja koittamaan arpaonnea! Jos joulumieli on kateissa, täältä se on löydettävissä! 

Teksti ja kuvat: Minna Lehtola

Olkien havinasta joulukuusen havuihin!

Millaisena sinä muistat lapsuuden joulun? Syventyessä muistoihisi, kuuletko heleän naurun, tunnetko piparien tuoksun ja maistatko makoisan kinkun maun suussa? Kertoivatko vanhempasi tai isovanhempasi, miten heidän lapsuudessaan joulua vietettiin?

 

Perinteinen joulukausi alkaa Tuomaan päivästä 21.12. ja kestää Nuutin päivään 13.1. Joulurauhaa on kunnioitettu jo satoja vuosia. Ennen jouluksi tuotiin tupaan kuten myös kirkkoonkin oljet. Oljilla oli miellyttävää oleskella valvoessa jouluyötä ja perheen leikkiessä joululeikkejä. Oljet edustivat myös uuden satovuoden turvaamista ja Vapahtajan syntysijan pehmikkeitä.

 

Olkien lisäksi asuinhuoneiden seinät ja katto verhottiin puhtailla päreillä ja kattoon ripustettiin himmeli. Paloturvallisuus syistä 1700-luvulla kiellettiin jouluolkien käyttö, mutta osa jatkoi olkien käyttöä kielloista huolimatta. 1800-luvulla olkien sijaan tupaan tuotiin joulukuusi ja joulupukin vierailut ovat vielä nuorempaa perinnettä, joka juontaa Tapanin päivän leikeistä. Ennen joululahjat heitettiin raolleen avatusta ovesta.

 

Lauantaina 29.11. Forssan museossa on joulun tunnelmaa ja joulukuusen havujen havinaa. Tervetuloa ottamaan osaa Forssan museon ja Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämään joulukuusinäyttelyyn!

 

Kurkistus entisajan jouluun Piipunjuurella -tietokannan Esko Aaltosen valokuvien kautta:

Hykkilän Joululeikki esittely kansantieteen keräilijöille 1928. Leikin nimi on Leiskuuminen.

Kuvassa kaksi miestä leikkii joululeikkiä nimeltä leiskuuminen. Leikissä kaksi henkilöä asettuu vastakkain istumaan olkien päälle ja vuorotellen kumpikin heittäytyy taaksepäin, vetäen toisen perässään jalkojensa varaan.

Joululeikki suutarin sohiminen, joululeikki esittely vuonna 1928.

 

Kuvan leikillä on useita nimityksiä: "suutarin silmän puhkaiseminen", sohiminen ja suutarin sohiminen. Kuvan oljista punottu kolmijalkainen ukko on suutari, jonka pistäjä yrittää seipäällä kaataa ja jota varjelija yritti estää suistamalla pistelijän työnnöt nipun ohi.

Humppilan Nuuttiputin (nuuttipukki) esittely 1947.

 

Joululeikkiesittely nuuttipukista vuonna 1928.

"Nuttiputti" eli nuuttipukki on vanhaa perinnettä eli ennen Nuutinpäivänä joulurauhan päättyessä naamioituneet lapset/miehet kiersivät talosta taloon mm. laulamassa. Nuutin päivää on kutsuttu myös hiivanuutiksi, jolloin käytiin naapureitten sahtitynnyreillä. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi".
 

Vuoden 1928 jouluesittely kansantieteen keräilijöille.

 

Hiljainen hetki jouluaattona. Jouluaterian jälkeen perheen pää alkoi lukea jouluevankeliumia Raamatusta. Raskas Raamattu on nostettu telineelle, ja luvun välissä isäntä vetää sauhun pitkästä piipustaan. Osa seinästä on peitetty päreillä osoitukseksi siitä, miten ennen mustat seinät jouluksi kokonaisuudessaa valkaistiin.

Hyvää joulun odotusta!


Kuvat: Esko Aaltonen
Teksti: Minna Lehtola
Lähde: Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri

URDIMBRES -Soivat loimilangat

Sanna Mansikkaniemi toimii konsertin tuottajana ja kertoo projektin taustoista.
 
1.       Urdimbres, Soivat loimilangat, kitaramusiikkia 1700-luvulta nykypäivään. Mistä konsertin nimi ja aihe kumpuavat?
 
Konsertin nimellä halutaan tuoda esiin sitä, miten monista erilaisista langoista Perun kitaramusiikki on kudottu. Kitara rantautui Amerikan mantereelle eurooppalaisten mukana 1500-luvulla ja ennen pitkää se saavutti suuren suosion. Jokainen Latinalaisen Amerikan kansakunta räätälöi sekä soittimesta että sillä soitettavasta musiikista omat variaationsa.
 
Soivat loimilangat –konsertin tarkoituksena on tuoda valokeilaan perulaisen kitaramusiikin rikkaus: miten eurooppalaisten siirtolaisten ja alkuperäisväestöön kuuluvien intiaanien musiikilliset vaikutteet ovat sulautuneet toisiinsa. Kuultavissa on jopa häivähdys esikolumbiaaniselta ajalta. Tuloksena on jännittävä ja monisäikeinen kudelma tuttua ja tuntematonta.
 
2.       Keitä ovat konsertin esiintyjät?
 
Kaksi loistavaa muusikkoa yhdistää voimansa tässä konsertissa. Sekä Camilo Pajuelo että Luis Malca ovat perulaissyntyisiä kitaristeja jotka ovat tulleet Eurooppaan jatko-opintojen takia. Camilo asuu nykyisin Helsingissä ja hän on perehtynyt erityisesti Andien alueen kitaramusiikkiin sekä kotimaansa populaarimusiikkiin. Madridissa asuva Luis on tutkinut Perun kitaramusiikkia nimenomaan historiallisista lähtökohdista.
 

Camilo Pajuelo ja Luis Malca

3.       Mikä johdatti perulaiset kitaristit Forssaan?
 
Camilo ja Luis esittivät Urdimbres-ohjelmansa ensimmäistä kertaa Madridissa lokakuun puolivälissä. Luis tulee Suomeen Perun suurlähetystön kutsumana ja heillä on konsertti Helsingissä tällä viikolla. Ohjelman valmistelu on ollut iso työ ja ajattelimme, että olisi mukavaa jos se kuultaisiin myös muualla päin Suomea. Meillä on täällä Forssan seudulla paljon ystäviä ja tuttavia, siksi ajattelimme, että olisi mukavaa järjestää kolmas konsertti juuri tänne.
 
4.       Mikä johdatti erityisesti Forssan museoon?
 
Se oli Camilon idea. Hän on vieraillut museossa aiemmin ja tykkäsi paikan tunnelmasta. Olemme suunnitelleet mahdollista yhteistyötä museon kanssa tangoprojektiimme liittyen ensi vuodelle. Monet langat yhdistyivät tässä konsertissa kuin itsestään: konsertin espanjankielinen nimi ”Urdimbres” tarkoittaa nimenomaan loimilankoja ja mikä olisikaan sopivampi konserttipaikka kuin Loimijoen varrella sijaitsevan tekstiilikaupungin museo. Samoihin teemoihin liittyy sopivasti myös Jenni Kalsolan näyttely ”Langoilla” joka on nähtävillä vielä tämän viikon ajan.
 

Camilo Pajuelo

5.       Mitä konsertilla halutaan sanoa yleisölle ja mikä on innoittaja?
 
Toivomme, että yleisö nauttii ohjelmasta ja saa uusia musiikillisia kokemuksia. Kitara on suosikkisoitin myös täällä meillä ja haluamme esitellä sen rikasta sointimaailmaa. Haluamme myös tuoda tuulahduksen etelän lämpöä ja valoa marraskuun harmauteen!
 
6.       Mitkä langat johdattivat sinut järjestämään konserttia?
 
Camilo Pajuelolla ja minulla on duo nimeltä ”Sininen Tuli” ja teemme paljon yhteistyötä. Minulla oli viime viikolla jälleen vuotuinen 22-vuotispäiväni, mutta juhlat jäivät järjestämättä matkan takia. Mikäpä sen mukavampaa, kuin juhlia hämäläisittäin näin jälkikäteen perulaisen kitaramusiikin tahdissa! En siis tällä kertaa itse esiinny, mutta esittelen ohjelman yleisölle sekä tarjoilen suklaakakkua väliajalla.

Vuosia takana virkeänä arjessa!

Tällä viikolla vietetään senioriviikkoa ja Forssan museo on mukana senioriviikon ohjelmassa esittelemässä kehittämäänsä Siromuistot – viriketuokiomateriaalia. Virikeaineisto on suunnattu senioreille ja heille suunnatun toimintatuokion pitämiseen, tuokion tavoitteena on tuoda paikallinen kulttuuri ja historia lähelle ihmistä, voimaannutta ja luoda hyvää oloa, virkistäen arjessa.
 

Forssan museon virikeaineisto sisältää erilaisia vanhoja Finlayson Forssan kankaita, niitä voi tunnustella ja samalla muistella, onko niitä aikoinaan käytetty oman tai tuttujen kodin sisustuksessa tai vaatetuksessa. Herättävätkö ne muistoja makuuhuoneen liinavaatteista, nuoruusajan mekosta tai tuoko kuosit mieleen, jonkun itselleen tärkeän henkilön? Onko perheeseen haettu aikoinaan Siropussi kaupasta?

Taustalle tuokioon voi laittaa kassin mukana tulleen musiikin soimaan ja sen tahdissa voi jammailla ja jumppailla fiiliksen mukaan. Jos arkeen kaivataan uusia tanssi- ja jumppaliikkeitä niitä voi kehitellä yhdessä materiaalin mukana tulleita työkaluja hyödyntäen. Yhdessä voi miettiä, mikä työkalu on ollut ja miten sitä on käytetty sekä suurentaa työkalun käytössä käytetyn liikkeen jumppaliikkeeksi.

Siromuistot – kassista löytyy materiaali useaan ohjattuun tuokioon, hyvä pituus tuokiolle on noin 30–45 minuuttia. Kankaiden ja työkalujen lisäksi materiaalista löytyy tuoksupurkkeja, valo- ja mainoskuvia sekä seniorit voivat kokoontua yhteen pelaamaan kuoseista tehdyillä muistipelikorteilla. Tavoitteena on herätellä kaikkia aisteja.

Yhdessä tekeminen, koskettaminen ja muisteleminen rikastuttavat arkea. Aineisto on monipuolinen ja mielikuvitus on rajana, miten ja kuka sitä voi hyödyntää. Tärkeintä viriketuokion pitämisessä on, että sen jälkeen osallistujalla on hyvä olla. Materiaalia luodessa, ajatuksena oli, että se on suunnattu senioreille, mutta emme näe estettä, että sitä ei voisi hyödyntää eri-ikäisten toimintatuokioiden materiaalina. Siromuistot – viriketuokiomateriaalin voi pyytä ensi viikosta lähtien lainaan maksuttomasti Forssan kirjastosta ja viriketuokiomateriaalia esitellään perjantaina klo 10–15 Ystävän Kammarin seniorimessuilla, tervetuloa tutustumaan ja juttelemaan.

Teksti ja kuvat: Minna Lehtola

Vihdoin se on täällä! www.piipunjuurella.fi

Forssan, Valkeakosken ja Varkauden museoiden yhteinen kokoelmatietokanta avautui yleisölle tänään perjantaina 10.10.2014 klo 10 osoitteessa www.piipunjuurella.fi

Tätä hetkeä on odotettu. 

Tavoitteenamme on edistää pienten teollisuuskaupunkien museokokoelmien saatavuutta. Kolmen museon hallussa on merkittävä määrä Suomen teollisuusperintöaineistoa. Kokoelmamme kertovat kolmen teollisuuskaupungin tehtaiden ympärille rakentuneita tarinoita ihmisistä, yhteisöistä, tehdastyöstä ja vapaa-ajasta. Varkauden erityispiirre on yksi Suomen suurimmista valokuvakokoelmista, Forssalla 90-vuotisen kotiseututyön tuloksena syntyneet tietovarannot ja Valkeakoskella Visavuoren museosäätiön Kari Suomalaisen pilapiirrosten kokoelma.

Julkaisuhetkellä piipunjuurella.fi –tietokannassa on 22966 kuvaa, 13359 esinettä ja 12700 taideteosta. Digitoitu kokoelma karttuu ja tarkentuu koko ajan kokoelmatyön edetessä - yhteensä museoillamme on yli miljoona kuvaa, yli satatuhatta esinettä ja taideteosta. Nyt käynnissä oleva yhteishanke tuo lisää aineistoja tietokantaan runsaasti vielä tämän kuluvan vuoden aikana.

Tietokannan kuvia ja tietoja saa käyttää vapaasti koulutuksessa, tutkimuksessa ja yksityisessä käytössä. Julkisen tietokannan kuvat ovat verkkoympäristöön hyvin soveltuvia pieniresoluutiokuvia. Tulosteen tai painokuvan haluava voi tilata kuvia tai valmiita julisteita helposti käyttöönsä tietokannan koritoiminnan avulla. Koritoiminnon avulla kuviin tai esineisiin voi myös antaa lisätietoja tai palautetta, jotka välittyvät suoraan tallentavaan museoon.

Aikaisemmin tapahtunutta...

Forssan museo otti käyttöön selainpohjaisen E-kuva –kokoelmanhallintajärjestelmän alkuvuodesta 2011. Siitä lähtien ovat skannerit surisseet, salamavalot välähdelleet, kuva- ja esinetiedot tallentuneet objekti toisensa jälkeen. Hitaasti mutta varmasti kokoelma täydentyi. Tavoitteena on siintänyt tulevaisuus - tämä päivä - jossa yleisö, tutkijat, harrastajat ja opiskelijat voisivat vapaasti tutustua digitoituun aineistoon ja käyttää sitä omiin projekteihinsa.

Alkuvuodesta 2013 Museoalan yhteistyöverkosto TAKOn seminaarissa istuin Varkauden museoiden Hanna-Kaisa Melarannan vieressä ja supattelimme kokoelmajärjestelmistä. Alkoi hahmottua idea pienten teollisuuskaupunkien museoiden kokoelmayhteistyöstä. Toukokuussa mukaan oli tullut myös Valkeakosken museot, ja teimme yhteenliittymisestä sopimuksen E-kuvapalvelun tarjoavan Eduix Oy:n kanssa.

Yhteenliittymästä seurasi työntäyteinen vuosi konvertointeja. Siirtyminen yhdestä järjestelmästä toiseen ei aina suju kuin Strömsössä. Museoväki ja koodaajat puhuvat samasta asiasta eri sanoin.

Asiakasliittymän  ulkomuodon suunnittelun tilasimme Mainossynergialta. Esikuvana hyödynsimme Vatikaanin ja Finnan ratkaisuja. Lopputulokseen haettiin selkeyttä, visuaalisuutta ja toimivuutta.

Voilá! Tässä se on. www.piipunjuurella.fi Pienten teollisuuskaupunkien museokokoelmia internetissä. Kaikkien nähtävillä. Kaikkien kommentoitavana.