Trash Museum

Mikä saa ihmisen kertomaan tarinan? Katoaako keksimisen ilo jonnekin lapsuuden myötä ja muuttuu ajatukseksi, että on parempi pitäytyä faktoissa. Museonäyttelyhän on paikka, jossa ei voi leikitellä kuvitteellisella tarinalla, kertoa yksipuolista totuutta. Vai onko se sittenkään niin?

Habitare-messuilla törmäsin hurmaavaan Trash hotelliin, jonka jokainen huone oli sisustetttu erilaiseksi. Käyttökierrossa olevat esineet olivat muuntuneet toiseksi, oli siis käytetty kierrätysmateriaaleja. Huoneissa aisti tunnelman, joka puuttui mustia ja valkoisia sohvia sisältäviltä näyttelyosastoilta. Se oli varmasti yksi syy miksi hotelli oli täynnä asiakkaita. Jokainen huone kertoi tarinan, ja yksityiskohdat valloittivat idearikkaudellaan.

Kerro itsellesi iltasatu.Seinällä oli yksinkertainen, mutta kutsuva lause. Yläpuolelle oli kiinnitetty tavaroita riviin inspiraation lähteeksi. Silmissäni kuvittelin nääntyneen kaupparatsun rojahtavan hotellihuoneen sängylle ja kertovan itsensä uneen.

Millainen on sinun tarinanlähteesi?

What makes you to tell stories? When does the joy of storytelling disappear and the truth takes the place? You can't play with storytelling in a serious museum exhibition, can you? In a Finnish Habitare fair I saw an interesting hotel, TRASH hotel made of recycled material. Every room tells it's own story. In one room there was a hypnotic text on the wall among the items attached on it: tell your own bed time story. I started to imagine...what is your source of inspiration?

Kuumaa verta

Glyseriini, tärkki, alumiinisulfaatti ja vanadiini ovat Forssan tehtailla 1900-luvun alussa  käytetyn värjäysreseptin ainesosia. Kuten myös värijauhe "indigosolgoltgelb" .

Resepti löytyy Forssan värjäämössä vuonna 1918 käytetystä värireseptikirjasta. Kirjaa säilytetään Forssan museon tekstiiliarkistossa. Reseptisivuja täplittävät värikkäät sormenjäljet. Värjäämön myrkylliset, kuumat höyryt melkein haistaa.

Kirjasta löytyy reseptejä lankojen värjäykseen ja painovärien valmistukseen. Värien raaka-aineet tuotiin ulkomailta. Jotain löytyi myös kotimaasta:  Forssa-yhtiö osti ympäröivältä maaseudulta sianpuolukkaa värjäystarkoitusta varten. Sekä valmisti itse potaskaa, sekä omaan käyttöön että myyntiin.

Ensi lauantaina Forssan Kehräämöllä vietetään Perhelauantaita.  Perhelauantain teemana on Dip Day - kansainvälinen värjäyspäivä. Teeman mukaisesti Forssan museolla voi tutustua värjärimestareiden reseptikirjaan. Kirjan sivuja voi selata digitaalisesti power point- diaesityksen avulla.

Tämän blogikirjoituksen otsikoon aiheen antoi ylläolevan reseptin kolmas rivi.  Värijauheen ja glyseriini jälkeen värireseptin kolmanneksi ainesosaksi on listattu kuuma vesi. Vaiko sittenkin jotain muuta?

Mitä Sinä asiasta ajattelet?




The photo is from old dye handbook from the Dye House of Forssa Cotton Mill. The recipe contains ingredients like water, glycerin, starch, aluminiumsulfate, vanadine - and indigosolgoltgelb. The book is from the year 1918 and smells like poison. There are a lot of colourful fingerprints on the pages. Ingredients of recipes were mainly bought abroad. Some ingredients where collected from forests nearby Forssa.

Visitors can take a look of old recipe book next Saturday at Forssa Museum. Scanned pages of old book are to be seen in a form of Power Point Slide Show. There are also a lot of family activities at Forssa Kehräämö at same day -  in the spirit of  international Dip Day.

TÄRKKI, KONEÖLJY, KANGAS: MUISTOJA PAKETISSA

Tekstiilimuseo Tyyki Kehräämöalueen laidalla näyttää ulkoapäin hiljaiselta mutta työtilassa kankaat kahisevat. Amanuenssi Asta on keskeyttänyt kiireellisen luettelointityönsä ja pinoaa kankaita Vorssammuseo 3.0:n Sannan eteen.

 Mitä te oikein olette tekemässä, Asta ja Sanna?

- Virikepakettia vanhemmalle väelle, kertoo Sanna. - Lainattavaksi palvelukeskuksiin ja muistelupiireihin.
- Aiheena tavallinen arki sekä tehdastyö Finlaysonilla, Asta lisää. 

Paketin toteutus kuuluu Vorssammuseo 3.0:n sisältöihin. Tarkoitus on projektin puitteissa koekäyttää sitä sopivien yhteistyötahojen kanssa.

Virikepaketin ytimenä ovat Finlayson-kuoseista ommellut keittiötekstiilit.  Paketin tekstiileillä voikin kattaa kahvipöydän (mukana tulee yksi kahvikuppi ja kuppeja voi lisätä kattaukseen omasta takaa)  ja nauttia pöydän ääressä muistelukahvit. Materiaaleja ei tarvitse varoa - ne ovat pesunkestäviä.

- Mukaan tulee myös kutomon työvälineitä, kuvia tehdastyöstä ja tietoja esineistä, kertovat suunnittelijat. - Sekä rykkityykistä ommeltu sirosäkki , jonka sisällä on hypisteltäviä kangaspaloja.

Paketti tulee sisältämään myös  tärkin ja koneöljyn hajua. Tarkka toteutus on vielä auki.

Onko paketti tarkoitettu vain Finlaysonin entisille työntekijöille?

- Ei toki, nauraa Sanna. - Ajattelemme, että vanhat kuosit ovat tuttuja monille, myös niille, jotka eivät ole tehneet työuraansa puuvillateollisuudessa.

- Mukaan tulee myös kuvia Forssan vanhasta puukeskustasta, Asta jatkaa. - Se kiinnostaa yleensä vanhoja forssalaisia.

Virikepakkaus valmistuu syksyn aikana ja sitä voi tiedustella museolta. Vielä on auki, minkälaisessa säilyttimessä virikepakettia kuljetetaan paikasta toiseen. Sanna jo virittelee ompelukonetta iskukuntoon. Olisiko sinulla vielä viime hetken vinkkejä tekijöille? 

Curator Asta Suominen from Forssa Museum and Sanna Kattelus from Vorssammuseo 3.0 - project are planning a memory pack. The memory pack is designed for elderly people, who have made their professional career in Forssa cotton industry. Or just lived in Forssa in the past. The package will contain scents of the past:  starch and machine oil.  It will contain cloth samples, model book, textmaterial, tools from textile factory, old photographs, tablecloth, - and a coffee cup(s). 
One can make a whole coffee table setting with the materials of the memory pack, memorize the past - and have a cup of coffee at the same time.  

ENSIMMÄINEN LUONNOS

Tadaa - nyt alkaa tapahtua!

Aini Vaari: Aamutakkikangas, 1967, Tekstiiliarkisto, Forssan Museo

Viime viikon torstai oli jännittävä päivä. Näyttelyarkkitehti Taina Väisänen omisti koko päivänsä Forssan museolle ja saimme projektipäällikkö Sannan kanssa ensi kertaa  käsityksen siitä, kuinka kokenut, pätevä näyttelyarkkitehti työskentelee - miten näyttelykäsikirjoitus alkaa muokkautumaan konkretiaksi eli Forssan museon uudeksi perusnäyttelyksi.

Ensi vaikutelma suunnitelmaluonnokseen liittyen oli tilan tuntu. Miksihän olemme valittaneet pitkin vuotta että "on niin vähän tilaa"? Arkkitehti sai vähän vaikuttamaan paljolta. Toinen vaikutelma: rytmitys. Joitain käsikirjoituksen osa-alueita oli nostettu esiin toisten kustannuksella, ja yllättäen se näytti näyttelyn kokonaisrytmissä hyvältä.

Moni asia hakee vielä muotoaan liittyen sekä konkreettisiin keinovalintoihin sekä aihealueiden painoarvoihin. Mihin asettuu tärkeä vuosi 1918? Minne näyttelyn lopetukseen suunnitellut tulevaisuuslaatikot? Forssassa suunnitellut ja painetut Forssa-yhtiön ja Finlaysonin tekstiilitehtaan kuosit tulevat olemaan isossa roolissa tulevassa perusnäyttelyssä - mutta millä tavalla? Ehkä jopa näyttelyrakenteissa?

Olemme myös pohtineet, mitä digitaalisia sovelluksia tarvitsemme näyttelyyn ja mihin meillä on  varaa. Paljon avoimia kysymyksiä, mutta ratkaisut luuraavat tuolla jossakin. Sitä ennen: pienoisgallup blogin lukijalle sivupalkissa. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Last Thursday was a very important day for Vorssammuseo 3.0 -project. We had a visitor. The visitor was exhibition architect Taina Väisänen, who is going to make the architectural design for the forthcoming exhibition.  She presented us a rough drafts of  exhibition space. The first impression: feel of space. The second:  the marvellous rythm of different spaces and themes.  There are still a lot of questions open. What contents do we present digitally, what not? How the textile designs of Forssa textile company and Finlayson-Forssa Ltd will be shown in the exhibition? We will have our answers in time. Before that, we have a question for blog readers. How do you prefer texts in museum exhibition? Do you like to read them from exhibition catalogue, from the wall, from touch screens? Or do you like most digital voice guidance? We are glad for all kinds of answers! 

ESINEEN MAGIIKKA

Kesäkeleistä huolimatta museolla on huhkittu jo jonkin aikaa hihat käärittyinä syysasioita. Vorssammuseo 3.0. - projektiin linkittyy kouluille suunnattu ohjelma, johon sisältyy opastuksia, Ronttismäen tehtaalaismuseoon tutustumista, museokerhoa, kenties jopa kummittelua Mennään museoon-viikon merkeissä - lisätietoja täältä.

Sitä ennen olemme hikoilleet ( sananmukaisesti ) parisen viikkoa puuvillamakasiinin kerroksissa tallentaen ja inventoiden nykyistä perusnäyttelyä, joka on esillä vuoden loppuun saakka. Hikoilu ei niinkään johdu työn raskaudesta vaan siitä, että vanhan tiilirakennuksen yläkerroksissa oli helteillä lähes kolmenkymmenen asteen lämpötila. Tänä kesänä siitäkään ei tosin ole saanut liikaa nauttia, että sikäli.

Esinevitriinien aukaisu on vienyt paradoksin äärelle. Esineen magiikka toimii parhaiten ilman vitriinilaseja ja muita suojakerroksia  - "kädestä katsottuna".  Mutta laseja, pleksejä ja suojavyöhykkeitä tarvitaan esineiden säilyvyyden ja turvallisuuden takia.

Kuinka siis välittää esineen läsnäolo, se taianomainen materiaalin tuntu asiakkaalle, joka ei, parhaalla tahdollakaan, voi nuuhkaista siitä huokuvaa vanhaa imelää sikarinkäryä tai nähdä se murtuneen nahan värien kirjoa aivan, aivan lähietäisyydeltä?

Puupohjasaappaat suutarin verstaasta

Täydellistä keinoa ei lie vielä keksittykään. Vaihtoehtoja ja kädenojennuksia aidon esineen lähelle pääsemiseksi onneksi on. Kuten museoesineen lähelle sijoitetut käteen otettavat jäljennökset. Tai ympärikierrettävät, ajanmukaiset ja hyvin valaistut vitriinit, runsauden karsiminen, valittujen museoesineiden esteettinen esillepano. Tai joidenkin museoesineiden kosketusmahdollisuus suojahansikkaat kädessä,  tuoksulaatikot ...  Tuleeko mieleen muita keinoja, joita ei tullut tässä lueteltua?

Sillä niin monta maagista hetkeä ja kaukaista menneisyyden kuiskausta koimme inventointikierroksen aikana jo ihan vain ottamalla esineitä yksitellen esiin valokuvausta varten, että ne kokemukset mielellään haluaisimme jollain tapaa jakaa tulevan näyttelyn museovieraiden kanssa.

Past two weeks Vorssammuseo 3.0 -project  has focused on cataloguing the old exhibition, which in some parts is over 30 years old. We have found out how very magic every museum object is - seen outside its protective glass case.  How could we share the magic of museum object and feeling of its unique presence, when we have to protect the objects as well - by shutting them ( at least some of them ) behind glass walls?

SAMBAKARNEVAALIT FORSSALAISITTAIN

Vuodenkierrossa kesä on museoissa vilkasta aikaa – niin myös Forssassa. Sen sijaan Vorssammuseo 3.0 – projekti jää kesätauolle projektin työntekijöiden kerätessä voimia innostavaa mutta työteliästä syksyä varten. Luvassa on museokerhon suunnittelua ja osavetämistä, näyttelysuunnittelun tiivistymistä yhteistyössä näyttelyarkkitehdin kanssa, nykyisen näyttelyn dokumentointia ennen lopullista purkamista, esineinventointia, päätöksiä, selvityksiä...

Wahrenin mitalit ova poikineet kaikenlaisia kiinnostavia lisäselvityksiä, joten tähän loppuun lainaus K.V Kaukovallan Forssan Puuvillatehtaan historian kuvauksesta kulkueesta, joka kulki Forssan läpi melkein päivälleen satakolmenkymmentäkolme vuotta sitten.

” Noin kello puoli seitsemän jono alkoi liikkua. Etunenässä kulki arvokkain askelin jättiläismäinen juhlamarsalkka.[...] Sitten seurasi muutamia jättiläistiiliä ja tiilitorvia Wiksbergin tiilitehtaan edustajina. Sen jälkeen pyörillä oleva purjelaiva reippaine merimiehineen ja näiden jäljessä, ikään kuin viittailuna oluttehtaaseen, olutkuningas Gambrinus ratsastaen tynnyrillä. Sen jälkeen tulivat kirjavasti puetut värjäämön työmiehet kaikenlaisia väritilkkuja mukanaan, [jaloilla] kulkevia pyramidimaisia värisärmiöitä j.n.e. Öljytehtaan edustajana oli kulkeva suuri öljykannu ja kutomateollisuuden edustajana 4-pyöräisissä vaunuissa kutomakone, joka oli pantu käyntiin vaunun ja koneen pyörän väliin sovitetulla hihnavanteella. Teollisuusedustuksen lomassa nähtiin eräissä vaunuissa iloisia merimiehiä soittamassa sydämensä pohjasta porilaisten marssia; edelleen parvi amatsoneja puettuna sinisiin ja valkoisiin vaatteisiin. Heidän perässään nähtiin suunnaton puhelin siihen kuuluvine lankoineen ja venäläinen jäätelökauppias. Kulkue päättyi lystikkäästi puettuun ratsastajaan, joka kantoi selässään kahvisäkkiä, sokerikekoa, karamellilaatikkoa tarkoittaen kauppapuotia. Vielä oli kulkueessa eräs amerikkalainen hauskasti puettu puuvillaplantaashin omistaja kuskeineen…” *

* Kyseessä oli Forssa-yhtiön 20-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty juhlallisuus 5.7.1879, jonka yhteydessä Forssassa järjestettiin  Suomen kolmas maanlaajuinen maatalousnäyttely. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloisia kesäkarnevaaleja kaikille blogin lukijoille!

Karnevaalitunnelmaa Ehtootorilla kesällä 2012

PS: Forssan museolla ja Ronttismäen tehtaalaismuseossa tapahtuu kesän aikana kaikenlaista! Ronttismäen ohjelmatiedot tästä linkistä - muistiin kannattaa laittaa Kehräämön perinteiset torstaiset Ehtootorit! Museo "isännöi" toria 26.7 teemalla Antiikki ja Wanha tavara - paikalla silloin sydämellinen antiikkitietäjä, Heinolan kaupunginmuseon johtaja Kari-Paavo Kokki sekä Someron oma lupsakka Veikko Iivonen arvioimassa yleisön antiikkiesineitä. Tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät!

IDEAKUVIA KERÄÄMÄSSÄ

Tuleeko sinulle mieleen jokin hyvä hetki tai kokemus, johon voi liittää tietyn kuvan? Olemme keränneet porukalla ideakuvia näyttelysuunnittelijaa varten. Kuvien tarkoitus on herättää ajatus tai tuntemus, millainen tunnelma asiakkaalle näyttelystä välittyy. Kuvallisen materiaalin avulla on ehkä helpompi pukea ajatuksensa sanoiksi, fiilistä voi kuvata monin eri tavoin.

Näyttelykäsikirjoituksen rinnalla kelkee kuvakertomus, jossa ei välttämättä ole suoraan aiheeseen liittyvää kuvastoa, mutta idea, ajatus tai aavistus siitä, millaiselta tuleva näyttely saattaa aikanaan näyttää. Jos sinulla käsikirjoitusta lukiessasi herää voimakas mielikuva, etsi sopiva kuva ja postaa se meille!

Ideakuviimme voit käydä tutustumassa Pinterest-palvelun verkkosivuilla hakusanalla Vorssa (www.pinterest.com/vorssa). Jos innostut tekemään oman pinnaustaulun, niin linkitä se meille vaikkapa kommenttiosion kautta! Ideat syntyvät yllättävissäkin paikoissa, bussipysäkillä, näyttelyissä tai aamupalapöydässä. Oheinen Mary Kellyn installaatio löytyi Kaapelitehtaalta, jossa oli Lapuan Taidemuseon irlantilaisen nykytaiteen pop-up näyttely. Saisiko tästä ajatusta näyttelyn esillepanoon tai kiertäviin matkalaukkunäyttelyihin?