SAMBAKARNEVAALIT FORSSALAISITTAIN

Vuodenkierrossa kesä on museoissa vilkasta aikaa – niin myös Forssassa. Sen sijaan Vorssammuseo 3.0 – projekti jää kesätauolle projektin työntekijöiden kerätessä voimia innostavaa mutta työteliästä syksyä varten. Luvassa on museokerhon suunnittelua ja osavetämistä, näyttelysuunnittelun tiivistymistä yhteistyössä näyttelyarkkitehdin kanssa, nykyisen näyttelyn dokumentointia ennen lopullista purkamista, esineinventointia, päätöksiä, selvityksiä...

Wahrenin mitalit ova poikineet kaikenlaisia kiinnostavia lisäselvityksiä, joten tähän loppuun lainaus K.V Kaukovallan Forssan Puuvillatehtaan historian kuvauksesta kulkueesta, joka kulki Forssan läpi melkein päivälleen satakolmenkymmentäkolme vuotta sitten.

” Noin kello puoli seitsemän jono alkoi liikkua. Etunenässä kulki arvokkain askelin jättiläismäinen juhlamarsalkka.[...] Sitten seurasi muutamia jättiläistiiliä ja tiilitorvia Wiksbergin tiilitehtaan edustajina. Sen jälkeen pyörillä oleva purjelaiva reippaine merimiehineen ja näiden jäljessä, ikään kuin viittailuna oluttehtaaseen, olutkuningas Gambrinus ratsastaen tynnyrillä. Sen jälkeen tulivat kirjavasti puetut värjäämön työmiehet kaikenlaisia väritilkkuja mukanaan, [jaloilla] kulkevia pyramidimaisia värisärmiöitä j.n.e. Öljytehtaan edustajana oli kulkeva suuri öljykannu ja kutomateollisuuden edustajana 4-pyöräisissä vaunuissa kutomakone, joka oli pantu käyntiin vaunun ja koneen pyörän väliin sovitetulla hihnavanteella. Teollisuusedustuksen lomassa nähtiin eräissä vaunuissa iloisia merimiehiä soittamassa sydämensä pohjasta porilaisten marssia; edelleen parvi amatsoneja puettuna sinisiin ja valkoisiin vaatteisiin. Heidän perässään nähtiin suunnaton puhelin siihen kuuluvine lankoineen ja venäläinen jäätelökauppias. Kulkue päättyi lystikkäästi puettuun ratsastajaan, joka kantoi selässään kahvisäkkiä, sokerikekoa, karamellilaatikkoa tarkoittaen kauppapuotia. Vielä oli kulkueessa eräs amerikkalainen hauskasti puettu puuvillaplantaashin omistaja kuskeineen…” *

* Kyseessä oli Forssa-yhtiön 20-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty juhlallisuus 5.7.1879, jonka yhteydessä Forssassa järjestettiin  Suomen kolmas maanlaajuinen maatalousnäyttely. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloisia kesäkarnevaaleja kaikille blogin lukijoille!

Karnevaalitunnelmaa Ehtootorilla kesällä 2012

PS: Forssan museolla ja Ronttismäen tehtaalaismuseossa tapahtuu kesän aikana kaikenlaista! Ronttismäen ohjelmatiedot tästä linkistä - muistiin kannattaa laittaa Kehräämön perinteiset torstaiset Ehtootorit! Museo "isännöi" toria 26.7 teemalla Antiikki ja Wanha tavara - paikalla silloin sydämellinen antiikkitietäjä, Heinolan kaupunginmuseon johtaja Kari-Paavo Kokki sekä Someron oma lupsakka Veikko Iivonen arvioimassa yleisön antiikkiesineitä. Tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät!

IDEAKUVIA KERÄÄMÄSSÄ

Tuleeko sinulle mieleen jokin hyvä hetki tai kokemus, johon voi liittää tietyn kuvan? Olemme keränneet porukalla ideakuvia näyttelysuunnittelijaa varten. Kuvien tarkoitus on herättää ajatus tai tuntemus, millainen tunnelma asiakkaalle näyttelystä välittyy. Kuvallisen materiaalin avulla on ehkä helpompi pukea ajatuksensa sanoiksi, fiilistä voi kuvata monin eri tavoin.

Näyttelykäsikirjoituksen rinnalla kelkee kuvakertomus, jossa ei välttämättä ole suoraan aiheeseen liittyvää kuvastoa, mutta idea, ajatus tai aavistus siitä, millaiselta tuleva näyttely saattaa aikanaan näyttää. Jos sinulla käsikirjoitusta lukiessasi herää voimakas mielikuva, etsi sopiva kuva ja postaa se meille!

Ideakuviimme voit käydä tutustumassa Pinterest-palvelun verkkosivuilla hakusanalla Vorssa (www.pinterest.com/vorssa). Jos innostut tekemään oman pinnaustaulun, niin linkitä se meille vaikkapa kommenttiosion kautta! Ideat syntyvät yllättävissäkin paikoissa, bussipysäkillä, näyttelyissä tai aamupalapöydässä. Oheinen Mary Kellyn installaatio löytyi Kaapelitehtaalta, jossa oli Lapuan Taidemuseon irlantilaisen nykytaiteen pop-up näyttely. Saisiko tästä ajatusta näyttelyn esillepanoon tai kiertäviin matkalaukkunäyttelyihin?

MITTUMAARIN VIETTOON

Vorssammuseo 3.0 -projektissa on aika nauttia kesäisestä auringonpaisteesta ja museon edustalla kukkivien juhannusruusujen tuoksusta. Kohta alkaa Mittumaarin vietto. Onkohan forssalaisilla jotain erityisiä juhannusperinteitä, se jää nähtäväksi ja kuultavaksi.

Laitamme esinelistaukset ja kässärit viikonlopuksi syrjään ja sukellamme keskikesään. Rattoisaa juhannusta kaikille!

HUNAJAA VAI TERVAA? AINAKIN KRUUNUNJALOKIVIÄ!

Lauantaina 9.6 Vorssammuseo 3.0- projekti osallistui Hämeenlinnan museomarkkinoille, joilla juhlistettiin Hämeenlinnan kaupunginmuseon satavuotista taivalta. Onnea sinnepäin rutkasti vielä näin jälkikäteen! Forssan museon kojulla yleisölle tarjottiin varimakkeeta. Tätä vanhaa forssalaista torijuomaa kului korikaupalla, enkä melkein edes narraa. Juomaa sai maistaa haluamansa määrän. Jotkut pyysivät vain tilkan epäillen, että tarjolla oli holipompelia, kananmunalla ja konjakilla ryyditettyä krapulajuomaa, mutta kyllä se varimakkee oli lämmintä siirappivettä. Kun pyysimme ihmisiä arvailemaan juoman tekoaineita, yleisin arvaus oli "hunaja", toinen "terva", kolmas "mustaherukka". Makuaistia lie sekoittanut toiselta puolen toripihaa leijaileva myyntitervan tuoksu. 

Forssan museon kojulla Vorssammuseo 3.0-arpajaiset, varimakkeeta sekä  Rimppa Soi-opasta . Jostain syystä yhtään  museolaista ei osunut tällä kertaa kuvaan! 

Vorssammuseo 3.0:n puitteissa pidimme myös arpajaiset, jossa palkintona oli Rimppa Soi -opaskirja Kehräämölle sekö VIP-kierros Forssan museolla. Kierroksen voitti Päivi Hämeenlinnasta. Päivi, jos näet tämän, niin voit odottaa postia lähipäivinä! 

Forssan museon käsikirjoitusta on latailtu runsaasti, kiitoksia lukijoille! Kässäri on edelleen vapaasti tutustuttavissa. Käsikirjoitus muuttuu hienoisesti erään mahtavan sattuman johdosta: Forssan museo sai keväällä haltuunsa A.W Wahrenille kuuluneita maailmannäyttelymitaleita sekä henkilökohtaisia ansiomitaleita, joita myöskin "Forssan kruununjalokiviksi" kutsutaan. Mitalien myötä alkoi tutkimusmatka 1800- luvun maailmannäyttelyiden maailmaan ja sen ajan teollisuusyritysten tapoihin rakentaa brändiä. Matka ei ole vielä ohi - tulokset nähdään tulevassa perusnäyttelyssä. Sillä välin mietimme säilyketölkeistä koottavia messupyramideja, vuoden 1851 maailmannäyttelyn Kristallipalatsia & Prinssi Albertia sekä Forssan ihania viinarypäleitä. Miettikää tekin - ja jakaa mietteenne meidän kanssamme! 

ONKS PAKKO OSALLISTUA?

Miksi museon pitäisi osallistaa? Riittäähän se, että kesäisin ovi käy tiuhaan. Vorssammuseo 3.0 projektin aikana  pyrimme innostamaan ihmisiä mukaan museon arkeen ja kertomaan ajatuksiaan millaisena asiakkaamme uudistetun museon näkevät. Haastavaa on saada mukaan sellaisia ihmisiä, joita museon asiakaskunnassa ei muuten näy.

Taannoisessa kolumnissaan Katja Kettu pohti osallistumisen dilemmaa. Hän, kuten ei moni muukaan, pidä väkisinosallistumisesta. Siitä, että revitään mukaan leikkiin, kun haluaisi olla tarkkailijana taustalla. Tämän tunteen  jokainen varmasti tunnistaa. Osallistumisen paloa olemme miettineet myös tämän projektin aikana.

Mitkä sitten ovat niitä tapoja, joilla museo osallistaa? Ensimmäinen lähtökohtamme on ollut vapaaehtoisuus. Toinen lähtökohtamme on helppous, osallistuminen ei vaadi akrobaatin lahjoja taikka verbaalista tykitystä. Osallistamisella tarkoiteaan enemmänkin positiivista aktivoitumista asiakaskunnan suhteen, mahdollisuutta vaikuttaa tai olla vaikuttamatta.

Osallistuvien ihmisten avulla olemme saaneet tietoa asiakkaita kiinnostavista näyttelysisällöistä, ideoineet tapahtumia ja tapaamisia. Olemme miettineet, mikä osallistumisen määrä ja laatu on hyvää, onko parempi luoda spontaaneja tilanteita kuin järjestää varta vasten tilaisuuksia. Molemmille on paikkansa, tärkeintä on, että museo sitoutuu osaksi yhteisöänsä. Museon tekevät ihmiset.

KÄSIKIRJOITTAJA PULASSA!

Tällä viikolla tuskailemme käsikirjoituksen kanssa. Sanovat, että tuska on hyvästä ja edistää lopputulosta. Toivottavasti näin on.

Käsikirjoituksen punaisena lankana on ihmisten elämä ja painokankaan tarina. Pyrimme iholle. Löytämään samaistumiskohtia entiseilisen ja tämänpäivän välille. Vaatii työtä, mutta onnistuu ( kop kop!) Sen sijaan aihepiirien valinta ja käsittely on käsikirjoitustyössä se tämänhetkisen tuskan ydin. 

Forssassa puhumme mielellämme Suomen ensimmäisestä maaseutuelokuvateatterista, ensimmäisten joukossa olleesta puhelinlinjasta, jopa Suomen ensimmäisestä sähköraitiotievaunusta, sähköpässistä. ”Ensimmäiset asiat”  ovat jo historiakirjoituksen tradition mukaan tärkeitä solmukohtia. Ne ovat yleensä itsestään selvästi mukana historiallisissa näyttelyissä. Niin meilläkin. 

Entäpä aihe tai aikakausi, joka on tärkeä, mutta jonka aikana tapahtumat ovat olleet suurin piirtein samat kuin muillakin paikkakunnilla? Tai entä paikallishistorian osa-alue, joka taatusti on tärkeä kokijoilleen, mutta joka painii muiden yhtä tärkeiden aiheiden kanssa samassa sarjassa? Tässä vaiheessa näyttelykäsikirjoitus ei ole enää pelkästään tietojen kokoamista ja tulkitsemista. Se on myös terävöittämistä ja karsintaa.

Tällä hetkellä pohdimme, miten voisimme esimerkiksi erottua muiden kaupunginmuseoiden sota-aikakuvauksista ja tuoda palettiin jotain omaperäistä.  Korostammeko Finlayson-Forssan armeijalle suunnattua tuotantoa (jalkarätit, lumipuvut, reppukankaat) vai  Puistolinnan rakentumista naisvoimin? Muolaalaisten evakoiden asettuminen Lounais-Hämeeseen kuuluu lähtökohtaisesti tulevaan perusnäyttelyyn, koska museon tallennusvastuuseen kuuluu Muolaan evakoiden historia. Käsikirjoituksessa ei ole erillistä teemaa esimerkiksi paikalliselle musiikin historialle  tai urheiluseuroille. Toisaalta näyttelyn loppuun on tulossa Forssaan linkittyvää musiikkia soittava jukeboksi, urheilun historia tulee esiin 70-luvulle sijoittuvassa interiöörissä esinevalintojen ja  tekstien kautta. Iso ja tärkeä aihepiiiri, mikä käsikirjoituksesta tällä hetkellä vielä puuttuu, on Forssan alueellinen rakentuminen 1800-luvulta tähän päivään. Tulossa sinne se kyllä on. 

Haluaisitko itse todeta, mitä käsikirjoituksessa nyt on ja mitä siellä mielestäsi pitäisi vielä olla? Haluatko kuulla työryhmän kootut selitykset, miksi tärkeänä pitämäsi aihepiiri joko on tai ei ole kässärissä mukana?  

Käsikirjoituksen työversion voit lukea tästä. Blogin sivupalkista löytyy sama linkki. Kommentit Kristiinalle tai Sannalle. Otamme ne mielenkiinnolla vastaan! 

Käsikirjoittaja on jättänyt konseptit levälleen ja lähtenyt kahville. Mitä työmoraalia tämä oikein on???

OPAS OPAS, ONKO RÄKSÄ SAMA KUIN MUSTARASTAS??

Tiistaina 22.5 museolla otettiin tuntumaa alueen nuorisoon: Keskuskoulun seiskaluokat tekivät Kehräämölle vierailun osana keväistä virkistyspäiväänsä. Rimppa soi- julkaisun hengessä kiersimme ympäri kehräämöä kertoen anekdootteja Forssan sinisestä ( lankavärjäämössä kehitetty sinisen sävy, jota varten kerättiin työntekijöiden virtsaa ) pumpulienkeleiden krinoliineistä, paskahärästä, pytinkien asuntoloista, Kuhalankosken alajuoksulta löytyvistä ruumiista, Tehtaankoulun kovakouraisesta opettajasta ja siitä, että 13-vuotias tehtaankoululainen toimi 1870-l alussa  ”apuopettajana” pienimmilleen lankasterilaisen opetussysteemin mukaan. 

Oppaan huomioita: mitä aikaisempi päivän aika, sitä virkeämpi seiskaluokkalainen. Ryhmä, jonka mukana on oma opettaja, on enemmän ”kuosissa”  kuin opettajavapaa luokka. Anekdootit ovat kiinnostavampia kuin vuosiluvut. Jokeen on ihana työntää jalat. Tytöt eivät istu maassa vaikka saisivat luvan, pojat lakoavat istumaan heti kun on pieninkin mahdollisuus. Monet harrastavat kalastusta, kokeilevat oppaan huumorintajua  ja kolikoiden onkimista Forssan puiston suihkulähteestä. Siitä huolimatta ja siksikin: ihania, ihania seiskoja! Kiitos opettajat, että mahdutitte meidät mukaan ohjelmaanne! Me museolaiset olemme nyt viisaampia sen suhteen, minkälaisia museopalveluja Vorssammuseo 3.0:n puitteissa suunnittelemme ja suuntaamme yläkoululaisille. Nähdään taas! 

Kierrosten jälkeen seiskat laittoivat nimet museon asfaltille piirrettyyn vieraskirjaan. Eivät kirjan ääriviivat riittäneet , kun luovuus pääsi valloilleen. Hyvä niin!