Vorssammuseo 3.0

tiistai 8. joulukuuta 2015

Tie Matkusta Forssaan tekee agronomista pianistin eli miten Sibelius liittyy Talsolan kartanoon


Talsolan Herrankartano.

Vuonna 1870 muutti Ruotsista Jokioisille Alfred Paul. Hän vuokrasi Jokioisten kartanoon kuuluvan sivutilan, Talsolan Herrankartanon, 20 vuodeksi. Tilalle rakennettiin uusi päärakennus kallioisen mäen päälle (nykyiseen Talsoilan puistoon). Paikalle antoivat venäläiset kartoittajat myöhemmin nimen Charlottenburg. Mäen korkeimmalle kohdalle nousi puinen päärakennus, alemmas suuri tiilinen navetta. (Kerrotaan, että navetan muuraustyössä apulaisena eli hanslankarina oli nainen: työmiehenvaimo Justiina Korsberg Talsolasta. Hän sai palkkiokseen hamekankaan hyvin suoritetusta työstä.)

Kuva sisältä Talsolan kartanosta.
Paul oli innokas ja ammattitaitoinen maanviljelijä. Lehmiä oli satakunta, työhevosia 15 ja muutama ratsukko vielä isännän käyttöön. Paulin eli Poolen aikaan tinkimaitoa myytiin kyläläisillekin. Vuokra-ajan loppupuolella maanviljelys väheni ja työväkeä siirtyi ajureiksi, mm. ajamaan halkoja Forssan tehtaille. Vanha Paul kuoli vuokra-ajan päättymisen tienoilla ja perhe muutti pois Forssasta. Kaunis päärakennus paloi syksyllä 1896 (1894??) maan tasalle. Jokioisten kartano huolehti tilanhoidosta tämän jälkeen.


Akseli Gallen-Kallelan maalaama
muotokuva Adolf Paulista 1903.
 http://halooakseli.fi/collections/en/adolf-paul


Alfred Paulin poika Adolf Paul (1863-1943) tutustui säveltäjä Jean Sibeliukseen opiskellessaan 1886–1889 Helsingin konservatoriossa pianisti Ferruccio Busonin oppilaana. 
Ajatus pianistiksi ryhtymisestä oli syntynyt matkalla Matkun rautatieasemalta Forssaan. Paulin matkaseuraksi osuneen taiteilijaAlbert Edelfeltin innoittava kertomus värikkäästä elämästä Pariisissa sai Mustialasta agronomiksi valmistuneen nuoren miehen muuttamaan elämänsä suuntaa. 
Pianistia Adolfista ei lopultakaan tullut, vaan kirjallinen ura aukeni Berliinissä. Adolfin on kerrottu suorastaan jumaloineen Sibbeä ja ystävyys jatkuikin läpi vuosikymmenten. 
Ystävyksien railakkaista nuoruusvuosista kertoo Paulin vuonna 1891 julkaisema omaelämäkerrallinen teos En bok om en människa. Kirjan päähenkilöt muistuttavat todellisia esikuviaan niin elävästi, että Sibelius oli valitellut kirjan ”tärvelleen hänen luottonsa”. 
Toinen Paulin tunnettu teos on näytelmä Kuningas Kristian II (1898), johon Sibelius sävelsi musiikin. Paulin puoliso vuodesta 1897 oli Nathalie Brehmer.






Adolf Paulin talousasiat Berliinissä olivat luultavasti samalla tolalla, kuin Sibeliuksenkin. Kerrotaan, että Janne kävi Berliinissä tapaamassa entistä leskoviitti-veljeään 1920-luvun puolivälissä. Adolf ei voinut tällöin esiintyä julkisella paikalla, sillä oli käteisvarojen puutteessa joutunut panttaamaan pitovaatteensa. Sibelius kävi lunastamassa ystävänsä puvun ja iloinen jälleennäkeminen tapahtui Paulin kotona.

Kun Paul kuoli syksyllä 1943, totesi Sibelius päiväkirjassaan olevansa hyvin masentunut, sillä ”Adolf Paul, ystäväni nuoruuden päivistä asti, on kuollut”.





Lähteet

Hannu Lahtonen: Mustialan agronomi Sibeliuksen aseenkantajana (L-H Joulu 1996)

Kotiseutukuvauksia Lounais-Hämeestä XX


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti