Forssan tehtaankylän ensimmäisen kaupan perusti A.W Wahren 1860-luvulla.
Pian tehtaankauppa vakiintui Forssa-yhtiön omistamaksi sekatavarakaupaksi,
jossa myytiin tehtaiden tuotteiden lisäksi kaikkea sitä, mitä pienen tehdaskylän
asukkaat saattaisivat tarvita. 1900-luvun myötä tehtaanmyymälä muuntui Forssa-yhtiön
tuotteiden myymäläksi, josta sai niin sorsettia kuin vistramusliiniakin. Ja
tehtaalaisille tarjolla oli ikisuosittuja sirosäkkejä.
Forssalainen tekstiiliteollisuus on historiaa, mutta paljon
eläviä ja toimivia muistoja siitä on yhä jäljellä. Myös Finlaysonin Forssan tehtaanmyymälän
juuret voidaan johtaa ensimmäiseen Forssassa ikinä perustettuun tehtaankauppaan. Vanhan ajan "sekatavaraa", nauloja, neuloja, jauhoja, mustetta, ei ole myyty aikoihin. Kauppa on silti vahvasti toiminnassa – Finlaysonin tehtaanmyymälänä.
Tehtaanmyymälän oma lähihistoria on monivaiheinen ja
kartoittaa vanhaa ja uutta Forssaa, siitä on tässäkin blogissa kirjoitettu useasti.1800-luvun kauppatalosta 1960-luvulla
torinlaidan Puistolinnaan, Puistolinnasta vanhan yhtiönsaunan yläkertaan, josta
vuonna 1979 Kehräämön ja Koskisillan liepeille. Ja siitä muutto Kutomon
alueelle vuonna 1984. Kutomolla toimipiste on vaihtunut useampaan otteeseen. Viimeisten vuosikymmenten muutoksia on ollut todistamassa myyjä Sirkka
Kujanpää.
Myyjän työasu kesällä 2017 |
”Olin 16-vuotias, kun tulin töihin tänne Forssaan - kutomolle
siinä vaiheessa. Asuin Karkkilassa
silloin. Sain sen idean, että pyrin Finlaysonille töihin, ystävien perässä. Perjantaina
soitin työnjohtajalle ja maanantaina olin jo töissä.”
Kutomon työura päättyi vuonna 1992.
”Olin neljä kuukautta vailla työtä. Sitten tulin tuuraamaan
äitiyslomansijaisuutta tehtaanmyymälään. Työkaveri tuli takaisin ja minä
jäin tänne myös.”
1990-luvun iso juttu oli tietokoneiden vakiintuminen osaksi
työtä.
”Ennen sitä meillä oli vanhanaikainen vaaka, jossa oli
punnukset ja vanhanaikainen kirjoituskone, jota myymälänhoitaja hoiti. Sitten
kun tuli uudet koneet, herranjumala, sanottiin, opetelkaa. Sitten kun oppi sen,
niin uudet ohjeet. Koko ajan muuttuu. Inventaarien laskeminen oli työlästä,
pakkoja oli hirveästi! ”
Mutta tietokoneet eivät olleet ylivoimaisia - kiitos työkaverien.
”Vuoronperään opeteltiin, asiakastyön lomassa.”
Sirkan syntymäpaikka on Jäppilä. Sieltä
elämä heitti Karkkilaan, ja sieltä Forssaan. Ja tänne hän on jäänyt.
” Ei minulla täältä ole minnekään kiire ollut,
tämä on hyvä
työpaikka, mukava työmatka, Kalliomäkeen silloin 16-vuotiaana tulin yhden
omakotitalon yläkertaan asumaan ja samassa kaupunginosassa asun yhä.”
Työ on muuttunut, mutta paljon on pysynyt samana: kankaat ja
asiakaspalvelu. Vielä yhden muiston Sirkka heittää, ennen kuin rientää
palvelemaan bussikyydillistä matkailijoita:
”70-luvulla, nuorena tyttönä, kun tänne Kutomolle oli korkeat
aidat, niin portinvartija aina pysäytti mut ja kysyi että minne oot menossa. Vastasin
aina, että ihan töihin oon kuule tulossa. Joka aamu katoin että minkä väristä
kangasta värjätään tänään. Isosta putkesta tuli jokeen milloin vihreää, milloin
sinistä, milloin punasta. Se on jäänyt mieleen, se joen väri.”
...ja huhtikuussa 1979. Kuva on otettu tehtaanmyymälän Koskisillan pielen myymälän avajaisissa. Kuva: Forssan museo/ Piipunjuurella.fi. |
Sirkan kuva ja teksti: Kristiina Huttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti