”Monet ovat tilanteet ja
tapahtumat, joihin valokuvaaja urallaan pääsee”, lausahtaa Jaana Lindfors, joka
on valokuvaaja ja valokuvaamon omistaja kolmannessa polvessa. Jo sadan vuoden ajan forssalaiset ovat
voineet käydä Lindfrosien nykyisin Foto Hellas –nimeä kantavassa valokuvaamossa,
ja yhtä kauan ovat perheenjäsenet Heikki ja Greta Lindfors, Raimo Lindfors sekä
Jaana Lindfors kuvanneet Forssan kauppalan ja kaupungin elämää ja muutosta.
Jaana Lindfors pystyttämässä Foto Hellas 100-vuotta -näyttelyä näyttelytila Vinkkelissä. |
”Monet ovat tilanteet, joihin
museoammattilainen urallaan pääsee”, tokaisen puolestani minä saadessani eteeni
valokuvauksen esineellistä historiaa sadan vuoden ajalta. Olen tullut Forssan museoon käymään läpi Valokuvaamo
Hellaksen käytössä olleita tai siellä kaupan olleita kameroita, lamppuja,
suurennuslaitteita, valotusmittareita ja kaikkea muuta, mitä valokuvaukseen
liittyy. Vanhimmat esineet ovat aivan 1900-luvun alusta, sillä valokuvaamon
perustanut Heikki Lindfors osti liikkeen ja sen myötä myös irtaimistoa Jakob
Ljunqvistiltä, joka oli perustanut Atelier Reginan toimipisteen Forssaan
vuonna 1904. Uudemman ajan aineisto sisältää valokuvausliikkeen
myyntituotteita, muun muassa kertakäyttökameroita, filmipaketteja ja
valokuvapapereita. Arkistoaineisto puolestaan paljastaa kameravälineistön ja
tarvikkeiden matkanneen esimerkiksi Englannista tai Saksasta Forssaan. Esineitä digitoidaan kaikkien saavutettaviksi
museon Piipun juurella – tietokantaan.
Kokoelma sisältää muun muassa kameroita, kemikaalipulloja, valokuvapaperi- ja negatiivipakkauksia. |
Puuvillahansikkaat kädessä
kääntelen puisia kameroita ja kuvittelen, mitä kaikkea varhaisen valokuvan
päätyminen museon tietokantaan on vaatinut. Oheinen kuva Forssan kirkosta ja
pappilasta on noin 1930-luvulta. Sen on ottanut puisella matkakameralla
lasinegatiiville todennäköisesti Heikki Lindfors. Matkakameran, jalustan ja
lasinegatiivilaatikon kantaminen mukana kuvauspaikalle vertautuu kenties
siihen, että nykypäivänä kannettavan tietokoneen tai tabletin sijaan mukaan
otettaisiin pöytätietokone näyttöineen. Matkakameroita ne kuitenkin
nykymittapuulla suuresta koostaan huolimatta olivat, erotuksena paikallaan pysyvistä
suurista studiokameroista. Lasinegatiivit olivat kuivalevyjä, joissa valoherkkä
aine oli valmiina.
Forssan kirkko ja pappila noin 1930. Kuva: Heikki Lindfors. |
Valokuvan ottaminen ei käynyt
sekään käden käänteessä: kamera aseteltiin jalustalle, linssinsuojus otettiin
pois, suoritettiin rajaus ja tarkennus himmeäksi hiotulla tähyslasilla näkyvää
kuvaa tarkastelemalla, tumman kankaan alla palkeita liikutellen, linssinsuojus
laitettiin takaisin, käännettiin etsinlasi syrjään ja asetettiin lasilevykasetti
sen tilalle kameran takaosaan, nostettiin levykasetin suojus pois valoherkän
levyn edestä, linssinsuojus poistettiin valotuksen ajaksi ja valotettu levy
laitettiin takaisin laatikkoonsa. Kun valokuvauskeikka oli kierretty ja
valotettu esimerkiksi kymmenen levyä, kannettiin kaikki takaisin. Alkoi pimeän
huoneen työskentely. Kehitysaineet sekoitettiin apteekista ostetuista
pulvereista veteen. Lasinegatiivit tuli kehittää saman päivän aikana, vedosten
kehittäminen negatiivista onnistui onneksi myöhemminkin (ja edelleen tänä
päivänä). Vasta tällöin selvisi, minkälainen kuva oikeastaan tuli otettua.
Vedos arkistoitiin esimerkiksi valokuva-albumiin, joka on lahjoitettu museon
kokoelmiin. Museon työntekijä on skannannut kuvan ja liittänyt sen tietoineen
museon tietokantaan helmikuussa 2017.
Valokuvia Forssan muutoksesta
sekä valokuvaamon esineistöä on nähtävillä Jaana Lindforsin ja Forssan museon
Foto Hellas 100 –vuotta näyttelyssä näyttelytila Vinkkelissä Forssan kirjaston
2. kerroksessa 29.5-30.6.2017. Kirjasto on
avoinna ma-to 11-19 ja pe 11-17. Näyttely on osa Suomi 100 –vuoden ohjelmistoa.
Sunnuntaina
11.6.2017 näyttely poikkeuksellisesti avoinna 12-15, jolloin Jaana Lindfors on
paikalla esittelemässä näyttelyä.
Näyttely Foto Hellas 100-vuotta näyttelytila Vinkkelissä 29.5.-30.6.2017. |
Lähteet:
E. Piirinen (1924)
Valokuvausopas. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirjan Kirjapaino.
Raimo Lindforsin
haastattelu (1992). Forssan museon arkisto.Teksti ja kuvat: Inka Keränen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti