Museotyöntekijä lukee
aamulla lehdestä, että paikkakunnalla toimiva yritys on mennyt konkurssiin. Huolestunut
yrityksen johtaja tai työntekijä ottaa yhteyttä museoon. Tuletteko tänne,
otatteko jotain, ennen kuin kaikki kannetaan roskalavalle, tilojen täytyy olla
tyhjänä mieluummin heti kuin kohta. Kulttuuriperinnön pelastustyöntekijät pitävät
kokouksen ja toteavat, että yrityksen toiminta on parasta tallentaa – vastaavia
sisältöjä museon kokoelmassa ei vielä ole. He jalkautuvat yritykseen
sovitusti, haastattelevat ja
havainnoivat, valikoivat kokoelmiin olennaisimman tai erityislaatuisimman, myötätuntoisina
irtisanottujen työntekijöiden
ahdistukselle, silti kulttuuriperintöalan ammattilaisen fokuksen säilyttäen. Kerätyt aineistot liitetään hallitusti
museokokoelmaan. Aineiston huolellinen arkistointi ja luettelointi
kokoelmatietokantaan sujuu nopeasti ja vaivatta, koska työvaiheelle on antaa
sekä aikaa, tilat että tekijät. Pullonkaulaa
ei synny mihinkään työvaiheeseen.
Tätä on
pelastusdokumentointi. Joskus…
Suomalaiset museot tekevät aktiivista kulttuuriperinnön pelastustyötä tallentaen kokoelmiinsa oman toiminta-alueensa tai toiminta-alansa esineellistä
ja kuvallista historiaa sekä etenkin nykyhetkeä. Museot ovat jo useamman vuoden ajan
tehneet tallennusyhteistyötä Tako-verkoston puitteissa. Sopimalla yhteistyöstä ja omista sektoreista
pystytään yhdessä tallentamaan koko ajan katoavaa menneisyyttä ja nykyhetkeä entistä
laajemmin, kattavammin ja laadukkaammin.
Suomen museoiden tallennusyhteistyö on ollut menestys.
Äkilliset pelastusdokumentoinnit ovat osa museoiden arkea. Ravintoloita, myymälöitä, pesuloita,
polkupyörätehtaita, tekstiilitehtaita, paperitehtaita nousee, mutta näinä
taantuman ja jälkiteollisen yhteiskunnan aikana etenkin kaatuu. Mikäli sekä
yrityksissä että museoissa ei olla valppaita, paikallista työn historiaa katoaa
kuin pölyhiukkasia myrskytuuleen.
Museoissa on tiukka, käytännön tulessa takoutunut työn tekemisen eetos
ja sovitut käytännöt. Mutta resurssit ja ympäröivät olosuhteet vaihtelevat.
Siksi myös pelastusdokumentoinnin käytännöt sekä eri museoissa että erilaisissa
pelastusdokumentointitapauksissa vaihtelevat. Mikä olisi riittävää?
Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC ( lyhennettynä Pela ABC) nostaa esiin museoiden pela-kokemuksia , niiden kipupisteitä ja
yksilöllisiä ratkaisuja. Sen lisäksi se kehittää niiden avulla pelastusdokumentoinnin
vähimmäismallin avuksi museoille. Projektin aikana koordinaattori jalkautuu museoihin ja kerää
nauhurin, muistivihon ja kannettavan tietokoneen avulla kokoelmatyöntekijöiltä
pelastusdokumentointitapauksia. Erilaiset tapaukset sekä niiden pohjalta
uutettu pelastusdokumentoinnin vähimmäismalli esitellään hankkeessa julkaistavassa
e-ohjekirjassa.
Yritystoimijoita kannustetaan oman työn tallennukseen ja yhteistyöhön museoiden kanssa hankkeessa niin ikään laadittavalla e-manuaalilla, jonka perusviesti on perustella pitävästi väittämä ”Tämä päivä on huomenna historiaa. Tallenna kulttuuriperintösi - se kannattaa! ”.
Haluaako edustamasi museo mukaan? Vai oletko yritystoimija, ja haluat kunnon
perustelut sille, miksi työajasta osa pitäisi käyttää kulttuuriperinnön tallennustyöhön? Vai onko yrityksessäsi
kaikki kunnossa – yrityksen brändi, työviihtyvyys ja tulos kohentunut hyvän
oman työn historian dokumentoinnin ja arvostuksen kautta? Haluaisitko
olla esimerkki? Vai – haluatko muuten
vain tietää hankkeen vaiheista, ja toivot, että tiedotus jatkossa varmasti
tavoittaa sinut?
Ota yhteyttä: projektikoordinaattori Kristiina Huttunen,
Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC, kristiina.huttunen@forssa.fi ,
03-4141 5101
Tervetuloa mukaan
hankkeeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti