Kun maan ja taivaan raja on aina sama. Leena Miettinen – salapoliisityötä museon vapaaehtoistyöntekijänä

Viime vuonna Forssan museon kokoelma-amanuenssi Asta Louhelo alkoi saada säännöllisesti sähköpostipalautetta, joka oli lähetetty Forssan, Varkauden ja Valkeakosken museoiden yhteisen kokoelmatietokannan, Piipunjuurella.fi:n, kautta. Palautteiden takana oli forssalainen opettaja Leena Miettinen. Tänään Leena on saapunut tutustumaan Aulagallerian näyttelyyn, joten kysytään häneltä muutama kysymys asiaan liittyen.

Mistä oikein on kysymys, Leena?

Leena Miettinen Loimijoen ylittävällä vanhalla Koskisillalla Kehräämön kupeella,
 paikassa, jossa kuvasi ehkä myös Esko Aaltonen

- Käyn läpi Piipunjuurella.fi:ssä esillä olevia Esko Aaltosen valokuvia. Tarkennan kuvatietoja vertailemalla valokuvia sekä keskenään, muiden kuvaajien töihin että nykymaisemaan. Lähinnä tutkin valokuvia paikoista, joissa olen itse kulkenut: Forssan tehdasympäristöstä, maisemista, vanhoista teistä.

Tarkennat ja etsit siis kuvien aiheita lisättäväksi Piipunjuurella.fi:n välillä hyvinkin niukkoihin kuvakohtaisiin tietoihin. Eikö se ole aikamoista salapoliisityötä? Miten se oikein onnistuu?

-  Maisema muuttuu, mutta toisaalta maan ja taivaan raja on aina sama luonnomuodoistakin

johtuen. Joskus, kun kävelen Forssan kaduilla, minulle tulee tunne, että olen nähnyt juuri tähän kohtaan liittyvän valokuvan. Vanhojen valokuvien avulla löydän ne syyt, miksi joku asia, rakennus tai rakennusryhmä on sellainen kuin se on.Tällä tavalla olen tutkinut mm. Loimijoen rantaa ja Kutomon rakennuksia.

Leena,  museon kannalta on erinomaista, kun joku haluaa sinun laillasi tuoda panoksensa museokokoelmien tutkimukseen ja kuvailutietojen tarkistamiseen. Mitä ohjeita antaisit ihmiselle, jota kiinnostaa joko samantapainen kotona tehtävä kuvatietojen tarkistustyö, tai sitten museolla tehtävä muu vapaaehtoistyö?

- Työn täytyy antaa itselle jotain. Oma kiinnostukseni maisemaan, rakennuksiin ja lähiluontoon heräsi jo lapsuudessa ja jatkuu tällä tavoin. Piipunjuurella.fi:n käytöstä vinkkaisin sen, että etsittävien kuvien tai esineiden hakusanoja kannattaa miettiä. Itse lähestyn asiaa kuvaajan persoonan kautta. Yritän miettiä, kuinka kuvaaja – tässä tapauksessa Esko Aaltonen – näki asioita, mitä kokonaisuuksia kuvasi, kun käveli 1920-30-luvuilla Loimijoen rantaa, tästä tähän…

Esko Aaltosen kuvaamaa Loimijoen rantamaisemaa 

Sinulla on monta rautaa tulessa – valokuvaat myös itse. Kuinka olet löytänyt aikaa valokuvien tutkimiselle?

- Katselen kuvia kolme tuntia kerrallaan, silloin kun mieli tekee. Joskus  useammin. Sitten voi olla pitkä aika, ennen kuin taas jatkan. Kun on se vapaus.

Kiitos Leena!  Sinä lukija, joka ehkä mietit, että haluaisin saada lisää tietoa vapaaehtoistyöstä Forssan museossa, lukaisepa tämä! 


Teksti + kuva : Kristiina Huttunen