Vastauksia kysymyksiin

Blogikyselyn yhteydessä Forssan museolle esitettiin kommentteja ja kysymyksiä liittyen muun muassa näyttelyyn ja museokauppatoimintaan. Tässä poimintoja vastauksineen:

Forssan museolta kyseltiin Forssan historiaan liittyvien ja näyttelyssä käytettyjen aineistojen, kuten kuvien, karttojen ja rakennuspiirustusten ostomahdollisuuksista museokaupasta, taikka internetistä. Myös Kirjavan kankaan kaupunki -perusnäyttelyn kosketusnäyttöjen sisällöt herättivät kävijöittemme mielenkiinnon.

Museo vastaa: Museon kokoelmatietokannan asiakasliittymä www.piipunjuurella.fi sisältää Forssaan ja Forssan seutuun liittyvää aineistoa, joka täydentyy vähitellen kokoelmatyön edetessä. Sivujen aineistot ovat vapaasti selailtavissa ja Piipunjuurella on myös mahdollisuus ostaa tulosteita osoitteessa http://www.piipunjuurella.fi/imageUsage.php tai tietyin rajoituksin myös digikuvia, joista voi itse toteuttaa haluamansa tuotteen omaan käyttöön. Nettisivun linkin takaa löydät ohjeet tilaamiselle, sekä kuvien ja tuotteiden hinnastot.

Piipunjuurella.fi tietokannasta voit tilata aineistoja digitaalisessa muodossa omaan käyttöösi!

Jotkin sisällöt ovat Forssan museolla lainassa, eikä meillä tällöin ole oikeuksia niiden käyttöön muutoin, kuin näyttelytarkoituksessa. Esimerkiksi yksityishenkilöitä koskevat aineistot tai Elinkeinoelämän keskusarkistosta Elkasta lainatut aineistot eivät ole Forssan museon hallinnassa. Aineistoa voi pyytää Elkasta tai muusta aineistojen alkuperäisestä lähdearkistosta.

Museolla ei valitettavasti ole taloudellisia mahdollisuuksia tuottaa ja pitää laajoja myyntituotevarastoja, joten olemme profiloituneet kotiseutukirjallisuuden ja Forssan perintöön liittyvien käsityötuotteiden jälleenmyyntiin. Postikorttien kysyntä on nykyään vähäistä, joten suurten inventaarioiden tilaaminen ei ole mielekästä. Meillä on kuitenkin myynnissä vaihtuva valikoima Forssasta ja forssalaisista kertovaa kuvamateriaalia korttien, tulosteiden ja kirjojen muodossa aina mahdollisuuksien mukaan.

Toinen kysymyksiä herättänyt aihe, oli museon näyttelytoiminta. Tiedusteluja tuli mm. näyttelyn sisällöstä, johon toivottiin Jokioisten alueen historiaa ja kyläkertomuksia. 

Museo vastaa: Kirjavan kankaan kaupunki –perusnäyttelyssä on tulokulmaksi tällä kertaa valittu Forssan tehdaskylän historia, edellisen näyttelyn esiteltyä Lounais-Hämeen aluetta laajemmin jo 35 vuoden ajan. Jonain päivänä tulevaisuudessa valmistamme uuden näyttelyn, johon taas voi valita laajemman seudullisen näkökulman, jos se tuntuu siinä tilanteessa sopivalta. On myös mahdollista koota yksittäisistä aiheista oma erityisnäyttelynsä. Jokainen näyttely vaatii kuitenkin tekijänsä ja rahoituksensa, joten Jokiois-näyttelyä emme voi tässä hetkessä luvata. Tuleva näyttää millaisia projekteja museossa pyörähtelee käyntiin.

Forssan museon museokaupasta löydät kotiseutukirjallisuutta ja Forssan historiaan liittyviä teoksia.

Kirjoittanut: Tuuli Ravantti

Kaksi viikkoa sukkahousut päässä

 ja muita pimeitä kertomuksia

Forssassa on jo vuonna 1887 ryhdytty toimiin sähkövalon hankkimiseksi. Elokuussa 1888 kaikki Forssan Kehräämön laitokset siirtyivät kaasuvalosta sähkövaloon. Oudosteltiin kovin, kun ”tyhjä paloi”. Aikoinaan suurena ihmeenä pidetty kaasuvalo tuli vanhanaikaiseksi ja kaasumiehet joutuivat muihin töihin. Sähkövalo oli paljon halvempaa kuin kaasu, ja sähkövalo tuli myös Wiksbergin tehtaisiin (Kutomolle) 1889.

Vuonna 1907 yhtiön sähkövaloverkosto ulotettiin hotelliin, puotihuoneistoon, sairaalaan, kirjastoon ja kartanon talousrakennuksiin. Lisäksi sähkövaloa sai saivat kohtuullista maksua vastaan yhtiön virkamiehet ja muut paikkakuntalaiset. 

Kauppakatu yöllä. Kuvaaja Esko Aaltonen. 

Yllättäen 127 vuotta myöhemmin, syksyllä 2015 Forssan museolla Kehräämöllä, sähköt olivat kaksi viikkoa pois. Pyysimme pimeään avuksi esi- ja alakoululaisia taskulamppujen kanssa, sillä museon henkilökunta oli jäänyt perusnäyttelyyn pimeän keskelle.

Sytytetään tasku- ja otsalamput ja kivutaan varovarovasti museon toiseen kerrokseen:

- Löyty, joku huutaa. 

- Täälä se on. 

- Tai ei ookkaan. 

- Tää on nukke. 

- Sillä on jalat ihan väärään suuntaan. 

- No onhan se. 

- Ei oo. Kato ny. 

- Mua vähän pelottaa.

- No täällä se ainakin on. Mä löysin.

Ensimmäinen museotäti on löytynyt Kirjavan kankaan kaupungin kätköistä. Joukko kerääntyy pöydän ympärille kuulemaan mitä tädillä on sanottavaa.

- Haluatteko kuulla tarinan, museotäti kysyy.

Sillä välin kolmannessa kerroksessa on melkein ihan pimeää. Kuunnellaan kun ryhmä siirtyy etsimään toisen kerroksen toista tätiä. Rättäkitti tai Tuulispää tarinat kuuluvat hyvin lattian alta. 

Aikaa kuluu, sitten jostain kauempaa tulee valoa. Taskulamppujoukot lähestyvät. 

Tuvassa kuullaan tarina Mekliinistä, joka johdattaa museotontunkin jäljille. Se on jättänyt jälkeensä syödyn omenan ja viuhahtaa nopeasti luukusta.

Vielä yksi museotäti löydettävänä. Missä se on?

- Mennään yhtenä ryhmänä, kuuluu opettajan ääni.

Täti löytyy joko krinoliinien luota tai välillä kaupasta. Joukko pysähtyy, sammuttaa valot ja kuulee uuden tarinan.

Kaupassa punnitsemme vanhalla vaa´alla paljonko taskulamput painavat. Vaaka menee vaateriin kun toisella puolella on puolen kilon punnus ja toisella puolella viisi taskulamppua. Taskulamppujen kilohinta on kymmenen euroa, joten lamput maksavat vain viisi euroa.

- Mustakin tuli pissijä.

- Mä oon klupu.

Ammattionnenpyörässä on jonoa.

   Pimeässä museo ja esineet näyttävät vähän erilaisilta.

 Kuudesluokkalaisten kanssa kokeillaan valomaalausta:

Kierros kahdessa pimeässä museokerroksessa on koettu. Palataan varovasti portaat ala-aulaan. Esikoululaiset saavat rintaansa roikkumaan Kirjavan kankaan kaupungin pimeyden ritareiden urhoollisuusmitalit. Eskarit kantoivat mitaleitaan monta päivää museossa käynnin jälkeen:

Vihreät saivat vihreäsävyiset urhoollisuusmitalit.

Sähköt palasivat. Pimeät viikot ovat ohi. Valkeus tuli. Mustat säkit kootaan pois peittämästä ikkunoita, museotonttu Wilhelm siivoaa omenanrankansa pois.

- Lapset ovat välillä niin huonoja uskomaan, että jotain todisteita on jätettävä, Wilhelm pohtii.

Mutta jotain jää, vielä hetkeksi, ei niin pimeää, mutta kuorsaavaa; Heteka-Erkki jää vielä hetkeksi alivuokralaiseksi Muolaa-osastolle. Sen villasukan pohjassa on reikä, Wilhelm sanoo ja kutittaa reiästä. Erkin kuorsaus katkeaa hetkeksi.

Ne tarinan sukkahousut:

Pirjon, Timon ja Svetlanan kahvitauko

Vaakatasossa säilytettävät kartat inventoi Pirjo. Svetlana seuraa, Kristiina taustailee. 

Forssan museon kahvihuoneen pöydällä on kahvitermos ja pikkuleipälautasella muutama tuc-keksi rivissä.  Keskustelu porisee, joku nousee kaatamaan muille kahvia. Mitä tapahtuu?

Olemme Kokoelmat Kuntoon* -projektin kahvitauolla. Projektin osallistujat, työkuntoutumisjaksolla museossa olevat Timo, Svetlana ja Pirjo syövät eväsleipiään ja juovat kello yhdentoista kahveja. Tauon jälkeen Timo palaa skannerin ääreen, Pirjo inventoimaan karttoja ja Svetlana järjestämään kuosiluonnoksia.

Kuinka yhdistää pitkäaikaistyöttömien tukeminen ja museon perustehtävät, niin että keskiössä on ihminen ja hänen osaamisensa vahvistaminen? Sitä mietittiin Forssan museon projektissa, jonka ensimmäinen jakso on päätöksessään ihan kohta. On itsereflektion ja palautteen aika. 

Mitä mielipiteitä, Kokoelmat Kuntoon-projektissa mukana olleet Pirjo, Timo ja Svetlana?

Svetlana:  Omasta puolestani voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen.

Pirjo: Kyllä, samaa mieltä.

Timo: Joo, ihan okei.

Timo avaa karttaa Kehräämön väistötilassa. Kohta päivä keskeytyy kahvitaukoon... ja työtehtävä vaihtuu,.

Timo, olet skannannut kuvia, järjestellyt arkistotavaraa, poistanut luetteloimattomia aineistoja ja ollut monenlaisena apuna. Svetlana taas olet ollut kuvausjärjestäjänä, inventoinut karttoja ja järjestellyt luonnoksia. Pirjo, olet  täydentänyt pääkirjaa, inventoinut ja digitoinut asiakirja-aineistoja. Suurin osa töistänne menee otsakkeen ”kokoelmatyö” alle. Mitä mieltä olette työtehtävistänne?

Svetlana: - Hyvä, kun on annettu erilaisia vaihtoehtoja. Tänään tehdään tälläistä keskittymistä vaativaa työtä, huomenna ollaan tilkkupajassa Wirralla – pfiuu – ajatus lentää, voi jutella, ei vaadi keskittymistä.

Pirjo: - Se tuntuu kivalta, kun kysytte [mielipidettä] ,mitä  haluaa tehdä. Yllättävän monipuolisia töitä täällä on ollut. Olen ollut positiivisesti yllättynyt.

Timo: - Joo. Näin on.

Olisiko jotain kehitettävää?

Pirjo: - No ei, hyvä on se, ettei ole tarvinnut tehdä sellaista työtä missä ei ole ollut omimmillaan. Sai vaihtaa, niin kuin se tiskillä oleminen, joka ei ollut minun juttuni.

Oletteko saaneet tänä syksynä työkaluja tulevaisuuden suunnitteluun tai elämään ylipäänsä?

Timo: - Kokemusta on saanut. Se on hyvä asia.  

Pirjo: - En osaa sanoa mitä hyötyä silleen, mutta on ollut tärkeää kun on se tietty työpaikka ja tuttu työkaveri. Ja että käydään kahvilla näin keskellä päivää, jutellaan yhdessä, on yhteishenkeä.  

Svetlana: - Niin, tärkeää on sosiaalinen ympäristö.

Pirjo: - Plus että olen saanut paljon ahaaelämyksiä esimerkiksi rahoihin ja karttoihin liittyvästä esinetutkimuksesta.  

Kiitoksia teille kolmesta kuukaudesta, Svetlana, Pirjo ja Timo, ja onnea uusiin haasteisiin. Tärkeä tavoite  Kokoelmat Kuntoon- hankkeelle on ollut mukanaolijoiden eteenpäin saattaminen työllistymisen ja työllisyystaitojen kehittämisen rintamalla ja tämä asia on ensimmäisen ”kauden” osallistujien osalta toteutunut: uusia haasteita ja portaikon seuraavia askeleita on edessä. Toivottavasti näemme teitä jatkossa myös museolla!

Teksti: Kristiina Huttunen. Kuvat: Tanja Härmä. 

Kokoelmat Kuntoon, osa yksi. Forssan museo. Ken yltää korkeimmalle arkistohuoneessa eli ns. umpiperässä?

*
Kokoelmat Kuntoon on Opetus- ja Kulttuuriministeriön Veikkausvoittovaroilla tukema vuoden kestävä hanke, jossa pitkäaikaistyöttömiä otetaan museon kokoelmatyöhön liittyvälle  kolme kuukautta kestävälle työkokeilujaksolle niin, että jaksolla on kerralla mukana 3-4 työkuntoutujaa. Toiminta on verrattavissa työllisyyskurssitoimintaan, niillä reunaehdoilla, että museossa tehtävät työt edistävät sekä museon kokoelmatoimintaa että mukana olevan työkuntoutujan omia tavotteita.  Työtä museossa ohjaa projektikoordinaattori, tärkeä yhteistyökumppani projektikoordinaattorille on sekä museon kokoelma-amanuenssi ja muut museon työntekijät. Työtehtävät räätälöidään yksilöllisesti ja niitä suoritetaan kolmena päivänä viikossa neljä tuntia per päivä. Tärkeä osa kuntoutumisjaksoa on yhteisöllisyyden luominen, opastus ja ohjaus museosisältöihin.