Harjoittelijan mietteitä museotyöstä

Kuva: Tanja Härmä

Aloitin museologian opinnot vuonna 2013 ajatuksenani ja haaveenani mahdollinen ura museokentällä. Ensimmäisistä luennoista lähtien oli selvää, että tämä on intohimon ala. Innostavana luennoitsijanamme toimi nyttemmin jo eläkkeelle jäänyt pitkän linjan museoammattilainen, joka opasti meitä läpi museon idean historian kehityksen – kuriositeettikabineteista yksityisine keräilijöineen, järjestäytyneeseen esineiden typologisointiin ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen, museon sivistävään luonteeseen, sekä sen nykyaikaiseen historian esittämiseen, nykydokumentointiin ja ammatilliseen työn tekemiseen.

Museoissa tehdään kulttuuriperintötyötä ammattitaidolla ja suurella sydämellä. Kulissien taakse kätkeytyy kokonainen uusi maailma, jonne on ollut etuoikeus päästä kurkistamaan Forssan museossa korkeakouluharjoittelijana viettämäni 3 kuukauden aikana. Suurelle yleisölle museo ilmenee vanhojen esineiden säilyttäjänä ja esittelijänä, eräänlaisena stabiilin tiedon paikkana. Museon esineet eivät kuitenkaan koskaan rajoitu vain siihen, mitä vitriineihin kulloisessakin näyttelyssä asetetaan esille.

Erikoinen piipun pesä. Kuva: Tanja Härmä

Silitysrauta. Kuva: Tanja Härmä

Forssan museon harjoitteluni alkajaiseksi sain sukeltaa keskelle juuri tätä esineiden hallitsemaa maailmaa. Ja kuinka laaja ja rikas se maailma onkaan! Tämä oma ulottuvuutensa, josta tavara ei lopu koskaan on museoiden toiminnan ydin. Tiloihin on tallennettuna meidän historiamme materiaalisia jäänteitä, joita ei välttämättä muualla ole enää olemassa. Vaikka tilan voisi ajatella museotyön näkökulmasta käytännön työmaaksi, itselleni tämä maailma tuntui aarreaitalta – joka hyllyllä ja laatikossa oli uutta ihmeteltävää, toinen toistaan hienompia tarinanoita kertovia esineitä.

Tarinoiden kautta esineet heräävät henkiin. Työskennellessäni Forssan museossa koin olevani osa näiden esineiden jatkuvaa tarinaa. Pääsin tarinoiden mukana kosketuksiin menneen maailman kanssa ja sain tuoda sitä omalta osaltani osaksi nykyisyyttä, tekemäni kokoelmatyön kautta. Museon kokoelmia viedään jatkuvalla tahdilla kaikkien nähtäville nettiin. Forssan museon kokoelmia pääsee ihastelemaan osoitteessa www.piipunjuurella.fi. Tälle sivustolle olen saanut antaa myös oman panokseni.

Täällä Forssan museossa työskenteleminen on ollut todella palkitseva kokemus. Pienen museon luonteeseen sopien työtä tehdään aina yhdessä, porukalla. Vaikka voisi vaikuttaa siltä, että museon kassalla istuva henkilö tosiaan on ”museon kassa” ei tämä olettamus pidä lainkaan paikkaansa. Lipunmyynti ja avoinnapito on vain pienen pieni osa museotyöstä. Kenelläkään ei ole museossa vain yhtä tehtävää, vaan työyhteisön yhdessä tekeminen ja työvastuun jakaminen mahdollistavat monipuolisen työnkuvan, myös harjoittelijalle. Harjoittelijana sain olla mukana kokoelma- ja esinetyössä, asiakaspalvelussa, opastuksissa, valokuvauksessa ja kokouksissa. Kaiken tämän lisäksi sain osallistua kokoelmatyötä koskevaan seminaariin, olla mukana aulagallerian näyttelyn avajaisissa ja avustaa lapsille suunnitelluilla opettavilla nukkekierroksilla.

Olen kolmen kuukauden aikana oppinut museosta ja työelämästä enemmän, kuin kahden vuoden aikana luennoilla yhteensä. Samoin olen vasta alueelle muuttaneena oppinut Forssasta ja Lounais-Hämeestä enemmän tänä aikana, kuin koko kahtena vuotena, jonka olen alueella viettänyt. Seutu tuntuu yhä enemmän omalta - kodilta. Tekijä tuntee työnsä ja kuka olisikaan parempi opas museotyöhön, kuin museoammattilainen. Tätä etua toivoisi hyödynnettävän opinnoissa  vielä rohkeammin.

Harjoittelija kiittää!
Tuuli