Museotyöntekijä supersankarina!

Säällä kuin säällä museotyöntekijänä mennään ja toimitaan! Keskiviikkona jokin aika ennen luentoani dendrokronologiasta Ronttismäen tehtaalaismuseossa sadepisarat koskettivat maata, mitä lähemmäksi kello tuli kuutta, sitä uhoavammin taivas jymisi ja kumisi, ukkonen teki tuloaan. Sadepisarat suurenivat ja piiskasivat maata tihenevään tahtiin. Oli luentoni aika ja en ollut yksin. Jyrinän pauhatessa taustalla keskustellessani ajoittamisesta, olo tuli kuin olisi Wonder Women. Oman alansa supersankari. Niin suuren taustatehon ukkonen antoi.

Wonder Women
(kuvalähde: http://media.comicbook.com/wp-content/uploads/2013/12/wonder-woman-2.jpg)

 

Kuulijakunta ei ollut suuri, mutta se tehosti olotilan efektiä, eihän sitä tarvita kuin yksi teko ja maailma pelastuu.

Mitä dendrokronologia siis on? Dendrokronologia on puun ajoitusmenetelmä, jolla esineelle tai rakkennukselle saadaan ajoitus vuoden tarkkuudella.

Puun kasvuvuosirenkaat. Kuva Minna Lehtola

 

Tiivistettynä ajoittamisen idea on seuraava: eri alueilla kasvuympäristö ja ilmasto vaihtelee, nämä vaikuttavat puun kasvuun ja jättävät siihen jäljen. Samalta alueelta olevilla ja samaa lajia edustavilla puilla on yhtäläiset kasvuvuosirenkaat. Vertailemalla vähintään puunäytteen 50 lustoa toisiinsa, se voidaan ajoittaa ja paikallistaa tietylle ajanjaksolle ja alueelle. Näyte voi olla kairauslastu, poikkileikkauskiekko, hiilen pala tai jopa rautakuonan pintaan valostunut vuosilustorakenne. Näyte otetaan kohteesta kairaamalla tai sahaamalla. Tärkeää on, että näytteenoton jälkeen se säilytetään kosteassa.

Kuvassa vuosilustot mikroskoopin kautta. Kuva Minna Lehtola

 

Valmis näyte ajoitetaan Suomessa Joensuun yliopiston dendrokronologian laboratoriossa. Sieltä minäkin olen saanut oman tietämykseni ja siellä tietokannassa lustosarjaa löytyy 7600 vuodelta.

 

Yleisön pyynnöstä huolimatta luentoani ei striimattu nettiin ja vaikka kuinka olo on kuin supersankarilla, ääneni olisi hävinnyt ukkosen jylinään.

Teksti: Minna Lehtola