|
Täältä lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Yksityiskohta Kehräämöä esittävästä taulusta Todella suurikokoinen akvarelliteos löytyy Tyykihovin palvelukeskuksen seinältä Kutomoa esittävän teoksen rinnalta. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. |
Ja
tapahtui niin, että kevät toi tullessaan kaupungin taidekokoelmien
inventoinnin. Herra H, Herra Y ja Liisa lähtivät matkalle, hetken heidän
kanssaan kulki myös Neiti N. Heillä oli mukanaan utelias mieli, valkoisia
hansikkaita, 500 luettelointipaperia (joita matkan edetessä kopioitiin lisää),
kynä, mitta, kamera, studiovalot, maalausteline ja valkoinen levy.
|
Kaupungintalon 1. kerros muuttui hetkeksi paikaksi, jossa neljä matkalaista tutkivat patsaat edestä, sivuilta ja takaa. Paikalta löytyy joukko Aukusti Veuron (1886-1954; kuolemasta tänä vuonna 60 vuotta) tuotoksia. |
|
Teoksista kerättiin tietoon kaikki mahdollinen: Tässä tapauksessa: pituus, korkeus, leveys, merkinnät, tekniikka, tekijä, teoksen nimi, vuosiluku, sijaintipaikka. |
Ja
niin he taittoivat matkaa halki kaupungin jokaisen kiinteistön, työpisteen ja
varastotilan. Valtasivat hetkeksi kiireettömän tilan kaupungintalon jokaisesta
kerroksesta, ja he löysivät kaupungintalon tauluvaraston, josta kukaan ei
tiennyt missä se on, vain että se on, ja he nimesivät sen ruotsinlaivan
konehuoneeksi. Ja he jatkoivat Kehräämön uumeniin, kouluihin, päiväkoteihin,
vanhusten palvelukeskuksiin, A-klinikalle, Teatteritalolle… hetken Tehtaankouluinspiroi akustiikallaan laulun pyörteisiin. Ja he olivat kovasti sitä mieltä,
että matkanteko oli mielenkiintoista ja että matkailu avartaa. Ja kaikkialla työyhteisöjen jäsenet suhtautuivat heihin uteliaasti ja ystävällisesti ja he saivat hetken kuin sivusta katsoa, mitä he tekevät (ja toisinpäin).
|
Tehtaankoulun lauluun virittänyt teos. Teoksen tekstiosuudessa esiintyy:
Me Aleksanteri II, Me Aleksanteri III, Me Nikoilai I ja Me Nikolai II. |
Matkan
aikana Liisa tuli siihen johtopäätökseen, että ihminen tottuu ympäristöönsä.
Hän luuli lopulta ymmärtäneensä sanonnan; ei näe metsää puilta. Kärjistetysti:
Jos sinulta kysytään onko työhuoneessasi tauluja, joka toinen muistaa jos
huoneessa on yksi taulu. Mitä enemmän tauluja on, sen vähemmän ne muistetaan.
Opettajanhuoneessa tehtiin kysely; onko liikuntasalin aulan käytävän seinällä
tauluja, ja kaikkien mielestä siellä ei ole kolmea Väinö Merilää laisin. Taulut
muuttuvat siis helposti tapetiksi, Liisa ajatteli; katse maastouttaa ne
seinäksi.
Ja
niin he taidematkallaan oppivat tarkistamaan jokaisen huoneen ja varastojen
kätköt, hyllyjen takuset ja seinänvieret. Ja pyysivät avaamaan jokaisen oven,
vaikka juuri olivat kuulleet, ettei huoneessa olisi yhtään taideteokseksi
luokiteltavaa tai kaupungin kokoelmaan kuuluvaa.
|
Teoksista kuvattiin aina myös tausta. |
Eli jos
kaikki mikä ei olisi totta, on totta, ja jos kaikki mikä ei olisi, olisi, Liisa
mietti ja ajatteli Olavi Vaarulaa. Hän oli matkan edetessä päässyt todistamaan
miten ”tikku-ukoista” aikojen kuluessa jalostuu egyptiläisiä ortodokseja. Miten
ympäröivä miljöömme on hyvin ”veuroitettu”. Miten teoksiin voi taas rakastua,
Aaltosen Kallea koskaan unohtamatta. Ja jos viipurinhirven jokaista sorkkaa
koskemalla saa onnen, voiko Axelin nenää koskettamalla nähdä tulevaisuuteen?
|
A.W.Wahrenin patsas kaupungintalon 4. kerroksessa, josta löytyy myös aivan ihastuttava öljymaalaus kaupunkimme perustajasta sekä Olavi Vaarulan upea työ Kultaa ja hopeaa. Käykääpä ihastelemassa. |
Liisan mielestä matkan aikana mieleenjäävin; Yksityiskohta Väinö Merilän taulusta nimeltä Juoru (kuva puhukoon puolestaan):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti