Metsän tuoksusta ja kuikasta mökkijärvellä

Tammelassa järjestettiin kesäasukaspäivät, yhtenä aiheena seudun museo- ja kotiseututyö. Esittelin tilaisuudessa muutaman kuvan Lounais-Hämeen Museo ja Kotiseutuyhdistyksen 1920-30-luvuilta, kurkistimme pian avautuvaan kokoelmatietokantaamme internetissä, vinkkasin hyviä historiakohteita Tammelassa ja loppuun tuli pari sanaa museomme näyttelystä. Tätä me tarjoamme: viihdettä sadepäiviin, tarinoita oman kesäpaikan historiasta, mielekästä yhteistä tekemistä, tunnetta ja merkityksiä.

Ylioppilasneito syöttää heiniä vasikoille.

Laaja aihe kuitenkin jäi askarruttamaan mieltä. Kun museonpito siirtyi kaupungille Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistykseltä, otettiin etäisyyttä kotiseututoimintaan ja keskityttiin museokokoelmien hoitoon. Yhdistyksen toimialuehan ulottui Forssan lisäksi Tammelaan, Jokioisiin, Ypäjään, Humppilaan, Urjalaan ja välillä Someronkin puolelle. Kokoelmissamme on esineitä, valokuvia ja kansanperinnettä koko Lounais-Hämeen alueelta, ja yhdistyksen hoidossa on ollut myös museoituja rakennuksia ympäri seutukuntaa. Kotiseututyöstä luopuminen helpotti työtaakkaa. Silti se on vankka perustamme, ja sen henki pitää osata tulkita nykytoiminnassa.

Mitä nämä kaksi sanaa - museo ja kotiseututyö ('toiminta' muuten sopisi paremmin nykykieleen) -tarkoittavat? Yleistäen: museo suuntautuu esineisiin ja luo (sisä)tiloja, kotiseututyö luo tilanteita ja yhteyksiä. Museo eristäytyy (esineiden ja valokuvien luettelointi ja hoito voi olla yksinäistä hommaa), kotiseututoiminta on sosiaalista ja ulospäin suuntautuvaa.  Museo kategorisoi ja kitkee, kotiseututyössä kukat saavat kukkia. Museo on ammatillista, kotiseututyötä tekevät myös yhdistykset ja vapaaehtoiset. Eroja on, ja ennakkoluuloja, mutta myös paljon yhteistä. Se on yhteinen on ehdottomasti jotakin, jota Forssan museo yrittää säilyttää.

Purpurin tanssijoita Hykkilässä.

Mistä on kotiseututyö tehty? Kansallisromantiikasta, halusta ihailla kotiseutua (ylhäältäpäin), matkailusta, yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, halusta vaalia ja vahvistaa paikallishenkeä ja rakkautta kotiseutua kohtaan. Kauniista maisemista, metsän tuoksusta, kuikasta mökkijärvellä, näkötorneista, valokuvista, perinnetansseista, kyläjuhlista, tarinoista, paikallisjulkaisuista, historiatapahtumista, historiakohteista, perinneruuasta, ruuhista ja aarteista aitan hämärissä. Niistä on kotiseututyö tehty.

Sisällyksekäs lukuvinkki aiheesta: Marketta Havolan gradu "Kansallisromanttisesta kotiseudusta kohti yhteiskunnallista kotiseututyötä Lounais-Hämeessä." on julkaistu Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjassa 82 (2013).

Ylioppilaat katajalehdossa.

Loppuun kotiseutuhaaste:

Tviitatkaa tai lähettäkää museolle sähköpostitse kuvia lempipaikoistanne tai rakennusperintökohteista. Merkitkää kuvat kuntien mukaan #tammela #forssa #jokioinen #humppila ja liittäkää niihin tiivis selvitys, mitä kuvassa näkyy. Kuvat saavat olla tavallisia, taiteellisia, dokumentoivia tai ihan oman tyylisiä.

Kokoamme näistä kuvista verkkonäyttelyn Art Häme’14 –tapahtuman (28.-31.8.2014) sekä Euroopan kulttuuriympäristöpäivien 12.-14.9.2014 yhteyteen.

Vuonna 1929 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen järjestämä maakuntajuhla pidettiin Forssan Sortohaan puistossa. Juhlan aluksi järjestettiin kansatieteellis-historiallinen juhlakulkue. Kuvassa  kulkueen airut ja suuri radiokone.