Vanha polkupyörä paljastui arvokkaaksi velosipediksi

Forssan museon uuteen perusnäyttelyyn nostettiin tehtaanjohtaja August Borgströmille* (1844-1899) kuulunut vanha polkupyörä. Borgström luovutti pyörän 1800-luvun lopussa hevosajurilleen Oskar Koskiselle, jonka poika Harald opetteli sillä ajamaan. Pyörä muistuttaa nykypyörää jonkin verran, mutta on valmistettu puusta ja raudasta, eikä siinä ole ketjuja, vaan sitä poljetaan etupyörästä. Pyörästä on kirjoitettu blogissamme aiemminkin, katso: Telineillä Harald.

Forssan "sukkelajalka". Kuva Tanja Härmä.

Pyörä on saanut seistä sijoillaan sen suurempaa huomiota herättämättä, kunnes viime viikolla museoon osui perättäisinä päivinä kaksi pyörätuntijaa. Velomania –kirjan (julk. 2007) toimittanut Kimmo Antila Postimuseosta bongasi pyörän ja tunnisti sen 1860-luvulla valmistettu ns. Michaux-tyyppiseksi velosipediksi. Pariisilainen vaunuseppä Michaux kehitti kyseisen pyörätyypin 1860-luvulla, ja se sai pian lempinimen boneshaker, luuntäristin. Ajaminen jousettomalla ja kovapyöräisellä pyörällä tuon ajan mukulakivikaduilla oli tärisyttävä kokemus!  

Seuraavana päivän paikalle osui Jussi Muotiala Espoon Automuseosta, ja hän puolestaan vahvisti edellisen tiedon löytäessään Tukholman Arkitektur- och designcentrumista  lähes yksi yhteen samanlaisen pyörän. Sen oli valmistanut Brunkebergstorgin vaunuseppä J.W. Östberg syksyllä 1869. Tukholman pyörä eroaa Forssan pyörästä vain satulansa kiinnityksen puolesta. Tuotekehittelyä, otaksun, sillä Tukholman pyörästä löytyy No 27, ja Forssan pyörä on No 47. Östbergin pyöriä tiedetään tuodun myös Suomeen.

Tukholman "boneshaker". Kuva Jussi Muotiala. 

Tunnistus herättää uusia kysymyksiä: koska Borgström hankki pyörän? Ketkä hankkivat Östbergin pyöriä? Pääkaupungin lehdet kertoivat 19.4.1869 Jokioisten ruukin johtajan Casimir Bremerin teettäneen itselleen velosipedin. Voisiko olla kyseessä juuri tämä sama yksilö?

Lähteenä:

Mikko Kylliäinen, ”Pikakulkuri saapuu Suomeen”. Kirjassa Velomania, pyörällä halki aikojen. Tampereen museoiden julkaisuja 98. Tampere 2007.

  

* August Borgström oli Forssa-yhtiön tärkeän rahoittajan Henrik Borgströmin poika, joka opiskeli insinööriksi Stuttgartissa, Zürichissä, Karlsruhessa ja Berliinissä, sekä työskenteli jonkin aikaa puuvillakehräämössä Manchesterissä. Borgström valittiin Forssaan 1870-luvulla ensin insinööriksi, sitten apulaisjohtajaksi. Hän jatkoi tehtaan johdossa Wahrenin kuoltua 1885.

***
Korjausta tekstin tietoihin, 4.8.2014:

Pyörän historiasta kirjoittanut Mikko Kylliäinen tutustui tapaukseemme. Taisinpa innokkaana hieman liian nopeasti, heiveröisin perustein, päätellä pyörän ruotsalaiseksi. Kylliäisen mukaan pyörä voi nimittäin olla yhtä hyvin saksalaista tai kotimaista tekoa, sillä satulan lisäksi varmasti tunnistetut ruotsalaiset "östbergaret" eroavat tästä yksilöstä etuhaarukan asennon ja pituuden sekä pyörien etäisyyden puolesta. Numerointi ei vahvista mitään, sillä kaikki valmistajat numeroivat pyöränsä. Eri valmistajien pyörät myös muistuttivat kovasti toisiaan, sillä kaikkien mallina oli ranskalaisen Michaux'n kehittelemä velosipedi. Varmuudella pyörä kuitenkaan ei ole ranskalainen, eikä se voi olla valmistettu ennen vuotta 1869, koska vasta tuolloin mallin runkoputki kehittyi diagonaaliksi ja takapyörä pieneni.

Mysteeri ei avautunutkaan ihan näin helposti. Tarvitaan lisää johtolankoja.

Lähdetkö kanssamme mattopyykille?

Käytimme kauniin kesän hyödyksi ja vietimme viime maanantain kuumimmat hetket mattopyykillä Lamminrannassa. Ronttismäen tehtaalaismuseon räsymatot tarvitsivat pesua, eivätkä kuntonsa puolesta olisi kestäneet konepesua tai ... voiko tätä edes sanoa … painepesuria. Perinteiset kapeat raitamatot saivat juuriharjaa ja mäntysuopaa. Kesätyöntekijä oppi perinteistä kodinhoitoa, amanuenssin hartiat punehtuivat auringossa ja museonjohtaja toteutti kätevän emännän kutsumustaan. 

Sirenin talon matto juuriharjakonservoinnissa. 

Kekseliäs työntekijämme sai tästä hyvän idean: koska matonpesu on hauskaa ja mattoja on paljon, niin miksipä ei kutsuta yleisöä kanssamme niitä pesemään. Tai järjestetä museolla ylipäätään vanhan ajan pyykkipäivää. Kaivohan siellä on, eikä se vesi ennenkään lämmintä ollut. Pyykkilauta soimaan, joukko naisia tekemään töitä yhdessä ja kielenkannattimet irtoavat kuin itsestään. Että miten olisi naiset, koska teille sopisi? Mattoja on paljon, ja pestävää vielä riittää!

Yhteistä puuhaa räsyjen ja sirojen kanssa on tarjolla vielä elokuussa: 16.8. on morontossukurssi, jolla opitaan tekemään aito forssalainen kangasvirsu – juuri sellainen, jollaisia Aleksandra Yrjölä teki puhdetöinään Ronttismäen museon Järvisen talossa asuessaan. ArtSiro-kisaan voi osallistua vielä elokuun 14. päivään mennessä. 

Ronttismäen päivää aamusta iltaan -näytelmän pyykkipäivä.

Tekniikan IQ + matkailijan QR = 24h opastus!

Ei muuta kuin kännykkä kouraan, hyvät kengät jalkaan ja iloisin mielin tutustumaan päivällä tai yöllä Forssan historiaan! 24h QR-opastus Forssassa. Minne ollaan menossa ja mitä etsimässä?

Lähtökohta on tässä:

Kuva 1. Tämä opaste löytyy tekstiilimuseo Tyykin edestä Kehräämöalueelta

Taulu on Forssan kaupungin kaupunkikävelyn opaste nro 1. Yhteensä näitä opasteita on 12 ja ne johdattavat kulkijan 3,5 kilometrin pituiselle kierrokselle Forssan valtakunnallisesti arvokkaaseen teollisuusyhdyskuntaan. Kaupunkikävely on osa Aidosti meidän 90 vuotta -hanketta ja Forssan museon panos opasteisiin on QR-koodit.

Kehräämöalueelta reitti jatkuu Yhtiönpuistoon, torille ja kirkolle.

Kuva 2. Opasteiden oikeaan ylänurkaan on liitetty QR-koodi.

QR-koodeja luetaan erilaisilla kännyköillä ja teknisillä lukulaitteilla. Osaan laitteista pitää ladata lukuohjelma netistä ja osasta ohjelma löytyy jo valmiina. Lukulaite täytyy olla! Mahdollista on myös tulostaa opastus netistä etukäteen.

Reitti jatkuu kirkon ympäristöstä lyseolle ja kutomolle.

Kuva 3. Opasteita on kiinnitetty katuvaloihin ja liikennemerkkeihin.

Kuva 4. Opasteet ja reitin kartalla löydät kaupunkikävelyn tiedostosta netistä.
(Ks. kaupunkikävelyn linkki tekstin alussa)

 

Kuva 5. Kuvat 1-5 antavat vinkkejä siitä, mistä opasteet löytyvät.

 

Kutomolta Uusikylän ja hotellin kautta reitti palaa kehräämöalueelle, jossa innokkaimmat voivat jatkaa kehräämöalueen mobiiliopastuksella! Samasta sovelluksesta löydät myös kymmenien muiden museoiden mobiiliopastuksia.

Kehräämöalueen QR-koodi alueen infotauluissa yhdistää laitteen suoraan alueen mobiiliopastukseen! Myös Kehräämöalueen rakennusten kyltteihin on liitetty QR-koodit ja ne johdattavat käyttäjän kyseisen rakennuksen historiaan.


Kuva 6. Kehräämöalueen rakennusten kylteistä QR-koodi löytyy kyltin oikeasta alanurkasta.

Jotta pää olisi täynnä virtuaali-Forssaa, tutustu vielä virtuaalipolkuihin!

Forssa tutuksi ja päivän jutuksi!

 

Teksti ja kuvat: Minna Lehtola

 

Taiteiden ihmemaassa ja muita kätkettyjä kertomuksia

 Täältä lähdettiin kohti uusia seikkailuja. Yksityiskohta Kehräämöä esittävästä taulusta Todella suurikokoinen akvarelliteos löytyy Tyykihovin palvelukeskuksen seinältä Kutomoa esittävän teoksen rinnalta. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. 

Ja tapahtui niin, että kevät toi tullessaan kaupungin taidekokoelmien inventoinnin. Herra H, Herra Y ja Liisa lähtivät matkalle, hetken heidän kanssaan kulki myös Neiti N. Heillä oli mukanaan utelias mieli, valkoisia hansikkaita, 500 luettelointipaperia (joita matkan edetessä kopioitiin lisää), kynä, mitta, kamera, studiovalot, maalausteline ja valkoinen levy.

Kaupungintalon 1. kerros muuttui hetkeksi paikaksi, jossa neljä matkalaista tutkivat patsaat edestä, sivuilta ja takaa. Paikalta löytyy joukko Aukusti Veuron (1886-1954; kuolemasta tänä vuonna 60 vuotta) tuotoksia.

Teoksista kerättiin tietoon kaikki mahdollinen: Tässä tapauksessa: pituus, korkeus, leveys, merkinnät, tekniikka, tekijä, teoksen nimi, vuosiluku, sijaintipaikka.

Ja niin he taittoivat matkaa halki kaupungin jokaisen kiinteistön, työpisteen ja varastotilan. Valtasivat hetkeksi kiireettömän tilan kaupungintalon jokaisesta kerroksesta, ja he löysivät kaupungintalon tauluvaraston, josta kukaan ei tiennyt missä se on, vain että se on, ja he nimesivät sen ruotsinlaivan konehuoneeksi. Ja he jatkoivat Kehräämön uumeniin, kouluihin, päiväkoteihin, vanhusten palvelukeskuksiin, A-klinikalle, Teatteritalolle… hetken Tehtaankouluinspiroi akustiikallaan laulun pyörteisiin. Ja he olivat kovasti sitä mieltä, että matkanteko oli mielenkiintoista ja että matkailu avartaa. Ja kaikkialla työyhteisöjen jäsenet suhtautuivat heihin uteliaasti ja ystävällisesti ja he saivat hetken kuin sivusta katsoa, mitä he tekevät (ja toisinpäin).

Tehtaankoulun lauluun virittänyt teos. Teoksen tekstiosuudessa esiintyy:
Me Aleksanteri II, Me Aleksanteri III, Me Nikoilai I ja Me Nikolai II.

Matkan aikana Liisa tuli siihen johtopäätökseen, että ihminen tottuu ympäristöönsä. Hän luuli lopulta ymmärtäneensä sanonnan; ei näe metsää puilta. Kärjistetysti: Jos sinulta kysytään onko työhuoneessasi tauluja, joka toinen muistaa jos huoneessa on yksi taulu. Mitä enemmän tauluja on, sen vähemmän ne muistetaan. Opettajanhuoneessa tehtiin kysely; onko liikuntasalin aulan käytävän seinällä tauluja, ja kaikkien mielestä siellä ei ole kolmea Väinö Merilää laisin. Taulut muuttuvat siis helposti tapetiksi, Liisa ajatteli; katse maastouttaa ne seinäksi.

Ja niin he taidematkallaan oppivat tarkistamaan jokaisen huoneen ja varastojen kätköt, hyllyjen takuset ja seinänvieret. Ja pyysivät avaamaan jokaisen oven, vaikka juuri olivat kuulleet, ettei huoneessa olisi yhtään taideteokseksi luokiteltavaa tai kaupungin kokoelmaan kuuluvaa.

Yksityiskohta August Borgströmin muotokuvasta, joka löytyy päiväkoti Augustinan salin seinältä. Augustin muotokuvan rinnalta löytyy hänen puolisonsa Inan muotokuva. August + Ina = Augustina.

Teoksista kuvattiin aina myös tausta.

Eli jos kaikki mikä ei olisi totta, on totta, ja jos kaikki mikä ei olisi, olisi, Liisa mietti ja ajatteli Olavi Vaarulaa. Hän oli matkan edetessä päässyt todistamaan miten ”tikku-ukoista” aikojen kuluessa jalostuu egyptiläisiä ortodokseja. Miten ympäröivä miljöömme on hyvin ”veuroitettu”. Miten teoksiin voi taas rakastua, Aaltosen Kallea koskaan unohtamatta. Ja jos viipurinhirven jokaista sorkkaa koskemalla saa onnen, voiko Axelin nenää koskettamalla nähdä tulevaisuuteen?

A.W.Wahrenin patsas kaupungintalon 4. kerroksessa, josta löytyy myös aivan ihastuttava öljymaalaus kaupunkimme perustajasta sekä Olavi Vaarulan upea työ Kultaa ja hopeaa. Käykääpä ihastelemassa.

Liisan mielestä matkan aikana mieleenjäävin; Yksityiskohta Väinö Merilän taulusta nimeltä Juoru (kuva puhukoon puolestaan): 

Väinö Verner Merilä: Päivän juoru, 1980, akvarelli (yksityiskohta taulusta) Juorutaan sen verran, että teos on mukana  Salomaa, Vaarula, Merilä, Hammarberg. Forssalaisten kokoelmien helmiä Vinkkelissä -näyttelyssä, joka aukeaa elokuun 25. päivä. Järjestäjinä Forssan  museo ja Kuhankosken Kilta ry. Teoksia Forssan kaupungin, Lounaismaan Osuuspankin ja Kuhankosken Killan kokoelmista. 

Metsän tuoksusta ja kuikasta mökkijärvellä

Tammelassa järjestettiin kesäasukaspäivät, yhtenä aiheena seudun museo- ja kotiseututyö. Esittelin tilaisuudessa muutaman kuvan Lounais-Hämeen Museo ja Kotiseutuyhdistyksen 1920-30-luvuilta, kurkistimme pian avautuvaan kokoelmatietokantaamme internetissä, vinkkasin hyviä historiakohteita Tammelassa ja loppuun tuli pari sanaa museomme näyttelystä. Tätä me tarjoamme: viihdettä sadepäiviin, tarinoita oman kesäpaikan historiasta, mielekästä yhteistä tekemistä, tunnetta ja merkityksiä.

Ylioppilasneito syöttää heiniä vasikoille.

Laaja aihe kuitenkin jäi askarruttamaan mieltä. Kun museonpito siirtyi kaupungille Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistykseltä, otettiin etäisyyttä kotiseututoimintaan ja keskityttiin museokokoelmien hoitoon. Yhdistyksen toimialuehan ulottui Forssan lisäksi Tammelaan, Jokioisiin, Ypäjään, Humppilaan, Urjalaan ja välillä Someronkin puolelle. Kokoelmissamme on esineitä, valokuvia ja kansanperinnettä koko Lounais-Hämeen alueelta, ja yhdistyksen hoidossa on ollut myös museoituja rakennuksia ympäri seutukuntaa. Kotiseututyöstä luopuminen helpotti työtaakkaa. Silti se on vankka perustamme, ja sen henki pitää osata tulkita nykytoiminnassa.

Mitä nämä kaksi sanaa - museo ja kotiseututyö ('toiminta' muuten sopisi paremmin nykykieleen) -tarkoittavat? Yleistäen: museo suuntautuu esineisiin ja luo (sisä)tiloja, kotiseututyö luo tilanteita ja yhteyksiä. Museo eristäytyy (esineiden ja valokuvien luettelointi ja hoito voi olla yksinäistä hommaa), kotiseututoiminta on sosiaalista ja ulospäin suuntautuvaa.  Museo kategorisoi ja kitkee, kotiseututyössä kukat saavat kukkia. Museo on ammatillista, kotiseututyötä tekevät myös yhdistykset ja vapaaehtoiset. Eroja on, ja ennakkoluuloja, mutta myös paljon yhteistä. Se on yhteinen on ehdottomasti jotakin, jota Forssan museo yrittää säilyttää.

Purpurin tanssijoita Hykkilässä.

Mistä on kotiseututyö tehty? Kansallisromantiikasta, halusta ihailla kotiseutua (ylhäältäpäin), matkailusta, yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, halusta vaalia ja vahvistaa paikallishenkeä ja rakkautta kotiseutua kohtaan. Kauniista maisemista, metsän tuoksusta, kuikasta mökkijärvellä, näkötorneista, valokuvista, perinnetansseista, kyläjuhlista, tarinoista, paikallisjulkaisuista, historiatapahtumista, historiakohteista, perinneruuasta, ruuhista ja aarteista aitan hämärissä. Niistä on kotiseututyö tehty.

Sisällyksekäs lukuvinkki aiheesta: Marketta Havolan gradu "Kansallisromanttisesta kotiseudusta kohti yhteiskunnallista kotiseututyötä Lounais-Hämeessä." on julkaistu Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjassa 82 (2013).

Ylioppilaat katajalehdossa.

Loppuun kotiseutuhaaste:

Tviitatkaa tai lähettäkää museolle sähköpostitse kuvia lempipaikoistanne tai rakennusperintökohteista. Merkitkää kuvat kuntien mukaan #tammela #forssa #jokioinen #humppila ja liittäkää niihin tiivis selvitys, mitä kuvassa näkyy. Kuvat saavat olla tavallisia, taiteellisia, dokumentoivia tai ihan oman tyylisiä.

Kokoamme näistä kuvista verkkonäyttelyn Art Häme’14 –tapahtuman (28.-31.8.2014) sekä Euroopan kulttuuriympäristöpäivien 12.-14.9.2014 yhteyteen.

Vuonna 1929 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen järjestämä maakuntajuhla pidettiin Forssan Sortohaan puistossa. Juhlan aluksi järjestettiin kansatieteellis-historiallinen juhlakulkue. Kuvassa  kulkueen airut ja suuri radiokone.