Kun markalla ostaa ja kahrella myy, saa rosentin voittoa!

Huomasitteko maanantain Hesarissa Wulff-Morgenthalerin museostripin?  Kuva esitti tulevaisuuden museon. Keskellä kohosi korkea moderni rakennus, jonka julkisivussa, näyteikkunan ja kaksoisoven yllä luki uljaasti MUSEOKAUPPA. Joukko ihmisiä jonottaa kauppaan ja vain yksi suuntaa katseensa nurkan taakse. Sieltä pilkottaa laudoista kyhätty avoin sisäänkäynti, jonka yllä pieni kyltti MUSEO. Vieressä letkottaa vanhanaikainen kolmiostandi.

Forssalaista vapunviettoa vanhalla torilla 1950-luvulla. Kuva Esko Aaltonen.

Kaupan perusjuttuhan on, että joku myy ja joku ostaa. Etevä myyjä myy paljon ja kerää voittoa. Vaan onko Suomessa olemassa museokauppa, joka oikeasti tuottaisi voittoa? Siis rahaa enemmän kuin tuotteiden sisään osto, tilavuokra, kalusteet, myymälänhoitajan palkka ja mainonta maksavat? En usko! Kyseessähän on yleensä erikoiskirjakaupan, käsityömyymälän ja  lahjatavaraliikkeen risteytys. Tuotteet ovat kalliita sekä myyjälle että ostajalle.

Onko Museokauppa siis vain salanimi e-r-i-t-t-ä-i-n ovelalle ja kylmäveriselle kulttuuriperintökasvatukselle. Kun laitamme markan likoamaan, saamme takaisin hyvällä tuurilla markan ja kolme kävijää, kirjan sohvapöydälle, hiirimaton toimistoon, esiliinan mökkituliaisiksi… ja muutaman twiitin ja facebook-päivityksen. Museokauppoja kas pidetäänkin imagosyistä ja siksi, että halutaan museokävijän vievän kotiinsa muistoja museosta.  Välttämättä ei tarvitse käydä itse museossa ollenkaan. Kauppa on meidän angrybirdimme!

Vuosia sitten Raumalla kutsuin paikallisen AMKin kansainvälisen liiketalouden kurssin opiskelijat miettimään museokaupalle brändiä.  Mitä myydään, kuka valmistaa, miltä se näyttäisi, miten se liittyisi museon toimintaan.  Kansainvälisessä opiskelijajoukossa kulttuurierot kirkastuivat. Kiinalaiset opiskelijat konseptoivat massatuotantoon perustuvan rihkamamyymälän, hollantilaiset ideoivat yhteisöllisen kulttuuripalvelupisteen, suomalaiset visioivat luomuhenkistä käsityöliikettä…

Forssan museon kaupasta saa ensi vappuna viiden euron ilmapalloja museokuvilla – hyvää vappua!

Forssalaista vapunviettoa vuonna 1974.

Monday’s Helsingin Sanomat showed the Future Museum on a strip by Wulff-Morgenthaler.  (Museokauppa = Museum Shop)

The clue of trade is that someone buys and the other one sells. A clever seller sells a lot and wins. But really - is any museum shop in Finland profitable? Perhaps Museum Shop is just a pseudonym to a 

v-e-r-y cunning culture heritage education. When we invest one euro, we may get it back - plus three visitors, book on coffee table, mousepad in office, apron to summer cottage… Shop is our angrybird - it makes us wanted.

Happy 1^st of May – next year we promise you can buy 5 euro balloons with museum pictures!