Teirän kakaroille. Ja meirän. Ja kaikille muillekin.

Tuu museoon, sanoo lapsi ja raahaa vastahakoista äitiä kohti museon korkeaa kynnystä. Ei me ehditä, äiti nurkuu. Mitä me siellä tehdään muutenkaan. Lapsi ei anna periksi, koska on käynyt museossa koulusta päin ja toisessa kerroksessa oli yksi tosikivajuttu ja pimeää. Ei oo rahaa, äiti mutisee vielä mutta kaivaa jo lompakostaan kaksi euroa eli aikuisen kertalipun hinnan. Lapset kun pääsevät museoon ilmaiseksi. 

Tällä viikolla museoväki on kohissut Helsingin Sanomien tiistaiaamun pääkirjoituksesta.

Hesarin toimittaja lapsineen vieraili Helsingin kaupungin Lasten kaupungissa. Vihdoinkin museo, jossa saa koskea, tehdä, telmiä. Miksi museot yleensä suhtautuvat vaivaantuneesti lapsiin, kysyy toimittaja. Kannattaisi ottaa lapset huomioon, koska lapsista kasvaa päättäjiä, jotka sitten aikanaan rahoittavat museoita.

Viisas huomio, vähäinen otanta. Mikä ammattimaisesti hoidettu museo, jolla on resursseja eli näyttely, vessat, vesiposti plus henkilökuntaa ei ota huomioon lapsia? Forssassa otetaan. Syytäkin on. 

Museoissa tiedetään: lapsia kiinnostava sisältö on jotain konkreettista, tekemään ja pohtimaan rohkaisevaa. Aktivoivaa ja osallistavaa.  Ei liene yllätys, että kaikesta tällaisesta tykkäävät aika monet aikuisetkin. Forssan museon uudessa perusnäyttelyssä panostetaan kokeiltavaan, interaktiiviseen sisältöön, salaluukkuihin, leikkipaikkaan, digitaalinen härpäkekin saadaan mukaan. Mutta museosta silti tulee olemaan kysymys. Tulee olemaan vitriineitä ja museoesineitä. Ja niitä vuosilukujakin. Onneksi kaksi museonäkemystä, niin sanottu lapsiystävällinen ja niin sanottu perinteinen, eivät ole ristiriidassa keskenään. 

Yleisesti ottaen lapsiystävällinen museo on helppo tehdä.  Kaikkein helpointa se on, kun on rahaa. Rahalla voi ostaa sisältöjä, multimediaa, näyttelyrakenteita ja niiden suunnittelua, ja ennen kaikkea rahalla voi kustantaa virkeäaivoisia henkilöitä, jotka pystyvät irrottautumaan muusta museotyöstä*, jotka ehtivät suunnittelemaan, tavoittamaan ja vetämään  museosisältöjen pariin  eri-ikäisiä ja eri tavalla oppivia ihmisiä. Lapsista vanhuksiin. 

Forssan museossa lapsiin keskittyttiin mahdollisuuksien mukaan jo ennen Vorssammuseo 3.0-projektia. Projektin tuomien lisäresurssien turvin lasten kanssa tehtyä työtä on voitu lisätä niin että vuoden 2012 aikana museossa vieraili yli 800 eri kouluasteita käyviä lasta edellisen vuoden kahdensadan sijaan. Eikä luvun takana ole edes vielä ollut uusi museonäyttely lapsiystävällisine sisältöineen vaan se vanha. Sekä yhteen hiileen puhaltava henkilökunta sisältäen vakihenkilökunnan, harjoittelijat ja projektityöntekijät. 

Ronttismäki avautuu kevään korvalla. Siitä eteenpäin kuluu aikaa vain puolisen vuotta, kun Forssan museon lapsi- ja aikuisystävällinen perusnäyttely avautuu. Siihen asti. Suomessa on tosi paljon kaikenlaisia hyviä museoita niin lapsille kuin aikuisille. Testatkaa, kokeilkaa. 

Teitä varten ne on tehty. Meitä kaikkia varten.  

 * Laiska töitänsä luettelee? Luettelointi, kokoelmienhoito, hallinto, tiedotus, siivoaminen, asiakaspalvelu, kuvapalvelu, tietopalvelu. Siinä pieni osa siitä kaikesta, jonka keskellä museotyöntekijä päivänsä viettää. Mitä pienempi museo, sitä todennäköisempää on multitaskaus.

Do museums fear children? The debate among museum workers begun from the editorial of Helsingin Sanomat. In Vorssammuseo 3.0 -project we have had a chance to try out different kinds of children centered activities. Last year we reached 800 children of different age groups - a huge contrast to the year 2011, when only 200 pupils attended Forssa museum. What made the change? The ability to concentrate in museum pedagogy in the Vorssammuseo 3.0 -project. When there is only two permanent employees in the Forssa Museum, and lots to be done, two extra workers made a huge impact.  Children friendly attitude is in  the core of planning the new permanent exhibition in Forssa Museum, too. Children and other age groups.We welcome everyone. We are for everyone.