ENSIMMÄINEN LUONNOS

Tadaa - nyt alkaa tapahtua!

Aini Vaari: Aamutakkikangas, 1967, Tekstiiliarkisto, Forssan Museo

Viime viikon torstai oli jännittävä päivä. Näyttelyarkkitehti Taina Väisänen omisti koko päivänsä Forssan museolle ja saimme projektipäällikkö Sannan kanssa ensi kertaa  käsityksen siitä, kuinka kokenut, pätevä näyttelyarkkitehti työskentelee - miten näyttelykäsikirjoitus alkaa muokkautumaan konkretiaksi eli Forssan museon uudeksi perusnäyttelyksi.

Ensi vaikutelma suunnitelmaluonnokseen liittyen oli tilan tuntu. Miksihän olemme valittaneet pitkin vuotta että "on niin vähän tilaa"? Arkkitehti sai vähän vaikuttamaan paljolta. Toinen vaikutelma: rytmitys. Joitain käsikirjoituksen osa-alueita oli nostettu esiin toisten kustannuksella, ja yllättäen se näytti näyttelyn kokonaisrytmissä hyvältä.

Moni asia hakee vielä muotoaan liittyen sekä konkreettisiin keinovalintoihin sekä aihealueiden painoarvoihin. Mihin asettuu tärkeä vuosi 1918? Minne näyttelyn lopetukseen suunnitellut tulevaisuuslaatikot? Forssassa suunnitellut ja painetut Forssa-yhtiön ja Finlaysonin tekstiilitehtaan kuosit tulevat olemaan isossa roolissa tulevassa perusnäyttelyssä - mutta millä tavalla? Ehkä jopa näyttelyrakenteissa?

Olemme myös pohtineet, mitä digitaalisia sovelluksia tarvitsemme näyttelyyn ja mihin meillä on  varaa. Paljon avoimia kysymyksiä, mutta ratkaisut luuraavat tuolla jossakin. Sitä ennen: pienoisgallup blogin lukijalle sivupalkissa. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Last Thursday was a very important day for Vorssammuseo 3.0 -project. We had a visitor. The visitor was exhibition architect Taina Väisänen, who is going to make the architectural design for the forthcoming exhibition.  She presented us a rough drafts of  exhibition space. The first impression: feel of space. The second:  the marvellous rythm of different spaces and themes.  There are still a lot of questions open. What contents do we present digitally, what not? How the textile designs of Forssa textile company and Finlayson-Forssa Ltd will be shown in the exhibition? We will have our answers in time. Before that, we have a question for blog readers. How do you prefer texts in museum exhibition? Do you like to read them from exhibition catalogue, from the wall, from touch screens? Or do you like most digital voice guidance? We are glad for all kinds of answers! 

ESINEEN MAGIIKKA

Kesäkeleistä huolimatta museolla on huhkittu jo jonkin aikaa hihat käärittyinä syysasioita. Vorssammuseo 3.0. - projektiin linkittyy kouluille suunnattu ohjelma, johon sisältyy opastuksia, Ronttismäen tehtaalaismuseoon tutustumista, museokerhoa, kenties jopa kummittelua Mennään museoon-viikon merkeissä - lisätietoja täältä.

Sitä ennen olemme hikoilleet ( sananmukaisesti ) parisen viikkoa puuvillamakasiinin kerroksissa tallentaen ja inventoiden nykyistä perusnäyttelyä, joka on esillä vuoden loppuun saakka. Hikoilu ei niinkään johdu työn raskaudesta vaan siitä, että vanhan tiilirakennuksen yläkerroksissa oli helteillä lähes kolmenkymmenen asteen lämpötila. Tänä kesänä siitäkään ei tosin ole saanut liikaa nauttia, että sikäli.

Esinevitriinien aukaisu on vienyt paradoksin äärelle. Esineen magiikka toimii parhaiten ilman vitriinilaseja ja muita suojakerroksia  - "kädestä katsottuna".  Mutta laseja, pleksejä ja suojavyöhykkeitä tarvitaan esineiden säilyvyyden ja turvallisuuden takia.

Kuinka siis välittää esineen läsnäolo, se taianomainen materiaalin tuntu asiakkaalle, joka ei, parhaalla tahdollakaan, voi nuuhkaista siitä huokuvaa vanhaa imelää sikarinkäryä tai nähdä se murtuneen nahan värien kirjoa aivan, aivan lähietäisyydeltä?

Puupohjasaappaat suutarin verstaasta

Täydellistä keinoa ei lie vielä keksittykään. Vaihtoehtoja ja kädenojennuksia aidon esineen lähelle pääsemiseksi onneksi on. Kuten museoesineen lähelle sijoitetut käteen otettavat jäljennökset. Tai ympärikierrettävät, ajanmukaiset ja hyvin valaistut vitriinit, runsauden karsiminen, valittujen museoesineiden esteettinen esillepano. Tai joidenkin museoesineiden kosketusmahdollisuus suojahansikkaat kädessä,  tuoksulaatikot ...  Tuleeko mieleen muita keinoja, joita ei tullut tässä lueteltua?

Sillä niin monta maagista hetkeä ja kaukaista menneisyyden kuiskausta koimme inventointikierroksen aikana jo ihan vain ottamalla esineitä yksitellen esiin valokuvausta varten, että ne kokemukset mielellään haluaisimme jollain tapaa jakaa tulevan näyttelyn museovieraiden kanssa.

Past two weeks Vorssammuseo 3.0 -project  has focused on cataloguing the old exhibition, which in some parts is over 30 years old. We have found out how very magic every museum object is - seen outside its protective glass case.  How could we share the magic of museum object and feeling of its unique presence, when we have to protect the objects as well - by shutting them ( at least some of them ) behind glass walls?