SAUHUPIRTTI JA KARTANONSALI

Esihistorian jälkeen perusnäyttelykäsikirjoitus tekee pitkän loikan 1800-luvun alkupuolelle.

”Sauhupirtti ja kartanonsali” -osio kertoo elämästä Loimijoen Kuhalankosken tienoilla ennen Forssan tekstiilitehtaiden perustamista. Kiitos Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen ansiokkaan keräystyön, esineistöä ja muuta materiaalia teemaan löytyy runsaasti. Vaikka uuden perusnäyttelyn tarina kiertyy Forssan tehdasyhteisöön kasvun ja käännekohtien ympärille, myös rakkaat kuntanaapurit sisältyvät näyttelyteemoihin. Näin mm. 1800-luvulla, kun kerrotaan alueen hallintosuhteista sivuten Tammelan kirkkopitäjää ja Jokioisten mahtavaa kartanoa, Jokilääniä.

Kipupiste sekä tässä teemassa että kaikissa muissa teemoissa on sama. Kuinka paljon satunnainen näyttelyvieras tietää^? Mistä hän haluaa lisätietoa – kuinka paljon hän jaksaa sulattaa? Kuinka syvällisesti kerromme lounaishämäläisistä ryhmäkylistä – sarkajaosta – 1800-luvun alun hallintosuhteista? Vai onko tärkeämpää ottaa selvää siitä, millainen oli torpantytön elämänkaari, ennen kuin A.W Wahren pystytti kosken rannalle Puuvillan-Kehruu-Pajastonsa?

Tällä hetkellä mietityttää myös teemojen itse tehden- osiot. Mitä se olisi Sauhupirtin ja kartanonsalin kohdalla - villan karstaamista käyttökokoelman karstoilla vai pitäisikö osastolle hankkia "saa koskea ja kokeilla" -rukki? *  


Mitä mieltä Sinä olet? 

Forssan museon talonpoikaisesineistöä perusnäyttelyssä

* Rooliasut lapsille ja oikeat, jalkaan laitettavat virsut ovat tämän hetken suunnitelmien kärjessä. Lounaishämäläistä murretta pääsee myös kuuntelemaan joko tässä osiossa tai näyttelyyn suunnitellussa av-tilassa.

JÄÄN JUHLAA FORSSASSA - KERRO LASKIAISMUISTOSI

Laskiaisaamuna luisteltiin Tammelassa aikaisin aamulla ja samalla huudettiin:

Pellavia kun silkinsuonia,

papuja kun nappia,

nauriita kun kakkuja,

hamppuja kun haivaleita,

räätikät kun nurkan päitä,

tupakkia kun korpikuusia,

lehtiä kun lautoja.

Toisia herätettiin huudolla:

Älkäi ny ennää maakko, maakko, kanakkin sannoo jo kaakkon, kaakkon.

Jään juhlaa Forssassa 1834

1800-1900 -lukujen vaihteessa Forssan herrasväki juhli laskiaista luistelun lisäksi naamiohuveilla. Naamiaisasuihin pukeutuneet seurueet ajoivat juhlapaikalle mitä kummallisimmilla hevosvetoisilla ajoneuvoilla. Forssan lapset odottivat innoissaan saapuvaa laskiaiskulkuetta.  Joukossa oli vanhoja ryppykasvoja ja nuoria pitkänokkia sekä kauniita ”röökinöitä” heleänpunaisine poskineen. Odottaminen palkittiin, sillä laskiaista ajavat herrat heittelivät lapsille rahaa ja makeisia. 

Mikä olisikaan ollut naamiohuveille parempi paikka kuin Saviläven eli nykyisen Ankkalammen jää! Luistinrata oli valaistu tervapadoilla ja kynttilöillä, posetiivi soi ja raketteja ammuttiin. Juhlissa kuultiin neliäänistä laulua ja palkittiin parhaat asut.

Tavallinen väki ihmetteli ja ihaili, kun pariskunnat tanssahtelivat luistimilla pitkin jäätä. Vähitellen työläisnuorisokin uskaltautui jäälle luistimineen. Tosin ”herrain laanille” Saviläven Fagerlundin puoleiseen osaan ei uskaltauduttu, vaan pikku poikain huoleksi jäi kunnostaa itselleen ja työläisnuorisolle muu osa Saviläven jäästä. 

Mitä ovat Sinun jäämuistosi? Kuinka monta ukkoa tai akkaa teit laskiaisena - tai hiihtoloman ensimmäisinä päivinä? Vai kuluiko hiihtoloma aivan muissa puuhissa? Keräämme muistitietoa laskiaisista ennen ja nyt Forssan museon kommenttiseinään. Voit jättää muistosi myös Facebookiin tai tämän blogin kommenttilaatikkoon! Forssan museossa kannattaa poiketa nyt muutekin: kolmanteen kerrokseen on koottu pienoisnäyttely vuoden 1934 jääjuhlista: esillä mm. jääkulkueen reki ja valokuvia. Äänimaiseman avulla voit eläytyä neiti Orvokki Tuuloksen huikeaan luisteluesitykseen!

Hiihtolomaviikoilla 8 ja 9 Forssan museolla ke-to klo 13 perusnäyttelyopastukset.  Perhelauantaina 25.2 museolla kankaanpainoa ja Etsi Tyykityttö perheen pienille ja isoille. Tervetuloa! 

VALLOITUS VARASTOON

Näyttelykäsikirjoituksen työstämisen rinnalla on syytä tehdä rynnäkkö museon varastoon. Vasta aloittaneelle työntekijälle korvaamaton apu tässä on museoamanuenssimme, joka taikoo pahvilaatikkorivistöstä esiin juuri sen oikean. Karttaa ja kompassia tässä työssä ei ihan tarvittu, mutta kuvaavaa edessä olevalle savotalle ovat varastojemme nimet, Iäisyys ja Helvetti. Iäisyys sijaitsee puoli kerrosta ylempänä kuin matalin sijoituspaikkamme, jossa ilmastointikone tuottaa infernaalista äänimaisemaa.

Näyttelykäsikirjoituksen runko toimi apunamme. Siihen listattu esineistö löysi koordinaattinsa varaston uumenista, tai ainakin osa niistä. Edessä oleva etsintäoperaatio saattaa tarvita tuekseen myös ripauksen hyvää onnea! Esineistön mittaaminen ja valokuvaus helpottaa tulevaa näyttelysuunnittelutyötä ja valikoinnin voi sen jälkeen tehdä kätevästi työpöydän äärestä.

Varastoreissulla selvisi myös, miten kauniit suunnitelmat museosta on aikanaan tehty. Lounais-Hämeen museoksi kaavailtu rakennus olisi sijainnut Korkeavahassa, mutta klassistinen rakennus ei pitkälle tehtyjen suunnitelmien jälkeen toteutunut. Piirustukset lumosivat ja oli helppo eläytyä kyseiseen aikakauteen. Esinevarastoa tutkiessa ja valokuvia selatessa sai käsityksen, millaista museotyö on silloin aikanaan ollut.

MISTÄ KAIKKI ALKAA

Perusnäyttelyprojektissa joudumme miettimään alituiseen sitä, mikä Forssan menneisyydessä on se olennaisin. Valintoja on pakko tehdä, koska kiinnostavia tarinoita ja muuta materiaalia on paljon. Juha Vitikainen Hämeenlinnan kaupungin historiallisesta museosta antoi neuvon: kannattaa korostaa rohkeasti sitä, mikä on Forssalle ja Lounais-Hämeelle ominaista. Historiaa ei kannata alkaa kertomaan samanlaisena kun se toistuu muissa museoissa.

Itse aikakaudet ovat tietenkin samat - niistä on vaikea päästä eroon.  Ja tarvitseeko edes? Vaikka nykypäivän museonäyttelyt eivät etene yhtä jäyhän kronologisesti kuin aikaisemmin oli tapana, on aikajärjestyksessä etenevä historianäyttely kävijäystävällinen.  Silloinkin kun museovieras päättää tutustua siihen omassa, luovassa järjestyksessään. 

Niinpä tämän hetkinen Vorssammuseo 3.0:n perusnäyttelykäsikirjoitus alkaa -  mistäpä muusta kuin esihistoriasta. 

Mitä oli, ennen kuin Forssaa oli? Oliko mammutteja? Milloin jääkausi oli? Oliko sitä ennen tai jälkeen ihmisiä, ja mitä niille kaikille esihistoriallisille löydöille on tapahtunut, jotka ennen vanhaan olivat museossa esillä? *

Humppilan Järvensuon kaivauksen alkeellinen kivikirves

Emme pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta voimme tehdä koosteita varhaisemmista tutkimuksista**, antaa suuntaviivoja tulkinnoille ja kenties herättää uusia, mielenkiintoisia kysymyksiä. Tällä hetkellä askarruttaa se,  kuinka saada esille kiinnostavalla tavalla muinaisesineitä museon kokoelmista. Kuinka paljon vuosiluvuille ja aikakausien esittelylle olisi annettava tilaa?  Kiinnostaako museovierasta, minä esihistoriallisena ajanjaksona vilja nousi ensi kerran oraalle Tammelan Kuivajärven rannoilla? Entä mikä olisi kävijäystävällisin tapa kertoa Lounais-Hämeen muinaisrannoista? 

Mietimme myös "kokeile itse" -osiota. Haluaisiko kukaan hypistellä parkittua turkista tai kokeilla rautakautista lautanauhatekniikkaa? Koko näyttelyn punaisena lankana on kuidut ja tekstiili. Millä tavalla voisimme herättää museokävijän aprikoimaan, kuinka Loimijoen laaksoa nuorakeraamisella kaudella asuttanut klaani vaatetti itsensä kylmää vastaan? Saisiko siitä aasinsiltaa Forssan myöhempiin vaiheisiin ja tekstiilikuituihin – vai olisiko se todella vain aasinsilta? 

 ps. Kiitoksia käsikirjoituksen kommentoijille! Käsikirjoitusrunkoa saa edelleen "tilata" Kristiinalta tai Sannalta! 

* Useat Forssan museossa aikaisemmin esillä olleet esihistorialliset löydöt on lahjoitettu Kansallismuseoon. Niistä osan esillesaamista museon uuteen näyttelyyn selvitellään. 

** Forssan museon edellisen johtajan Lauri Pohjakallion asiantunteva työ Lounais-Hämeen esihistorian parissa antaa hyvän pohjan näyttelyn aloitusteemalle.