Tietty jees, mutta missä työväenaatteen tarinat ja esineet?

” Kiva kronologia”

” Eri vuosikymmenet ja tuhatluvut on soviteltu sopuisasti. Vanhat asiat voi kertoa modernillakin tavalla”

” Monipuolinen, hyvin rakennettu kokonaisuus”

” Tietty jees”

” Wiksbergin herrainreki talonpoikaistalon eteen? [ Missä ] ensimmäisen maaseutulyseon esineistö, työväenaatteen tarinat ja esineet? *

” Kalle Aaltonen...” **

”Kakka paikka!”

Kehräämön Joulutorilla  2.12.12 palautteen antajia riitti. Kuvat: Tanja Härmä

Yllä palauttetta, jota Forssan museon palautemittariin on kertynyt joulukuun alusta alkaen. Palaute liittyy museolla parhaillaan esillä oleviin uuden perusnäyttelyn luonnoksiin. Museon asiakkaat ovat joulukuun aikana päässeet myös kirjaamaan ylös 70-luvun ydinesineitä tulevaa 70-lukuinteriööriä varten.  Mainituksi ovat tulleet mm. parmanvihreät keittiökaapit ja Finlaysonin isokuosiset verhot. Myös Esko Aaltosen ottamien henkilökuvien top ten–äänestys on  käynnissä museolla. Eniten ääniä keränneet valokuvat näkyvät sekä tulevassa näyttelyssä että alakerran asiakaspalvelutiloissa. 

Luonnokset, valokuvat ja seitkytlukuideaseinä ovat fyysisesti esillä vielä tällä viikolla. Luonnoksiin voi tutustua myös Forssan museon Facebook-sivujen kautta. Sinne luonnoksista voi myös jättää palautetta vielä joulun jälkeenkin. Tammikuun alussa vanha perusnäyttely puretaan väliaikaisvarastoon. Purkamistyön ja alakerran tilasaneerauksen jälkeen alkaa uuden rakentaminen.

Hyvää joulua blogin lukijoille - tapaamisiin ensi vuonna! 

Ps. 

Vastauksia palautemittarin kommentteihin ( vastaukset löytyvät myös museon palautemittarista): 

* Viksbergin herrainreki sijoittunee talonpoikaisesta Lounais-Hämeestä ja Wahrenista kertovien osastojen väliin. Lähikontaktia talonpoikaisteemaan on vaikea tilallisista syistä välttää. Ajallisen kronologian kannalta reen ja talonpoikaisosaston on myös järkevää sijaita lähekkäin. Näyttelyyn sopivaa ensimmäisen maaseutulyseon esineistöä museokokoelmissa ei ole. Tärkeä asia tulee esiin muilla keinoin. Työväenaatteen tarinat ja tapahtumat esittäytyvät arkistoaineiston ja valokuvien kautta. Esineistöä sen sijaan on säilynyt vähänlaisesti mutta se vähä on toivottavasti sitäkin puhuttelevampaa. 
** Kalle Aaltosen, paikallisen kulkurin ja torimaalarin, tunsivat aikanaan lähes kaikki forssalaiset ja hänen maalauksiaan löytyy yhä monen kodin seinältä. Aaltosesta on tehty myös fiktiivinen elokuva. Yritämme saada näyttelyyn jonkin hänen maalauksensa - tai jotain muuta Aaltoseen liittyvää! 

Kiitokset kommenttien jättäjille! 

Some feedback we received concerning of the architectural sketches of forthcoming exhibition: ”Nice chronology” ” Well chosen themes” ” Fine, of course” “ Why an old sledge from the Wiksberg manor is in front of peasant´s house?” “Shitty place!” Feedback will be collected until 23th of December. In the beginning of January the old exhibit will be unpacked. There are a lot of hard work ahead but we are really looking for it.  Meanwhile...Have a Wonderful Christmas Time &  See You Next Year! 

Koneet käyntiin!

Terveisiä Tilburgin tekstiilimuseosta, Hollannista. Siinäpä vasta innostava paikka! Kaupunki tunnettiin ennen Hollannin ”villakaupunkina” kaikkiaan 50 villatehtaansa ansiosta. 1800-luvulla pienimuotoinen villatuotanto teollistui ja 1970-luvulla loppui. Tehtaista komeimmassa, Mommersin villatehtaassa, toimii nykyään elävä ja luova tekstiilimuseo. Museo sai alkunsa vuonna 1958 ja vuosikymmenten saatossa sen kokoelmiin ja käyttöön on hankittu arkistojen ja esineiden lisäksi  toimivia tekstiilikoneita: gobeliinipaja, kokonainen damastitehdas, höyrykone...

Tekstiiliteollisuuden perintö, paikallinen tietotaito, koulutus ja uutta luova suunnittelu on Tilburgissa kudottu toimivaksi kokonaisuudeksi. Museaalisinta osaa ovat vanhat kehruukoneet, joita museon ystävät käyttävät näytösluonteisesti. Damastikutomo, värjäämö, pesula ja viimeistämö ovat täysin tarkoituksenmukaisia ja toimivia. Museon nykyaikaisin osa on Textiel Lab, moderni tietokoneohjattu tuotantolaitos, jossa muotoilijat voivat kokeilla ja toteuttaa suunnitelmiaan. Textiel Labissa on nykyaikaisia kirjonta-, neule-, kutoma- ja painokoneita suurin piirtein meidän tekstiilimuseo Tyykimme kokoisessa tilassa. Museolla on kokonainen työpajasiipi, jonka eri tiloissa eri-ikäiset ja tasoiset oppijat päiväkotilaisista muotoiluakatemian opiskelijoihin voivat perehtyä tekstiilin tekoon. Näyttelytilassa esitellään nykytaidetta tekstiilinäkökulmasta.

Vorssammuseo 3.0 uudistaa Forssan museota ensi vuonna, mutta katse vilkuilee jo tulevia haasteita.  Mahtuisivatkohan samaan pataan Forssan tekstiiliarkisto, tekstiilimuseo Tyyki, kangaspaino Tasapaino, Käsityökeskus Sigrid, HAMKin kestävän kehityksen linja ja Poistotekstiiliprojekti, FAI:n tekstiiliopiskelijat, muutama tekstiiliteollisuusammattilainen, paikalliset tekstiilitaiteilijat, käsityöläiset sekä harrastajat. Millainen elävä, uutta luova ja tuottava toiminta saataisiinkaan alulle Forssan omasta tekstiiliperinnöstä?

Greetings from Tilburg Textile Museum, the Netherlands! This creative and working museum has succeeded in combining the textile heritage, local knowhow, education and creative design into a working, living entity. Such an inspiring place… I recommend you a visit there.

What if we put into the same melting pot our textile archives, museum, printing house Tasapaino, cooperative Sigrid, HAMK studies of sustainable development and their Waste textile project , local artisans … to start with. What kind creative activity would emerge in Forssa?

Adrian Madlener (in picture) was making an experiment: is it possible to make a tennis net of magnetic tape in an old rope technique?

Adrian is a student at DesignAcademy Eindhoven.

Kivojen Salaisuuksien kerho

Museon kätköistä löytyi vanha tallukas. Kuinka se on tehty, kuka sitä on käyttänyt, missä sillä on kävelty? Kaikkiin kysymyksiin ei museostakaan löydy vastausta. Kerro meille kenkäsi tarina. Sillä aloitimme Heikan koulussa KiSa-kerhon  (Kivojen Salaisuuksien kerho) jokunen viikko takaperin. Tarinan kuultuamme alkoi toteutus. Kerholaiset repivät, liisteröivät ja muotoilivat. Salaisuuksiin etsittiin vastauksia, jotka kätketiin laatikkoon tuevien sukupolvien löydettäväksi.

Museossa esineet kertovat tarinoita, tässä päivässä sen tekevät ihmiset. Se mitä jäljelle jää, päätyy kaatopaikalle, kierrätykseen ja joissain tapauksissa museon varastoon. Esineen ja sen tarinan mahdollisuudet ovat koululaisillekin jo tuttuja, vain mielikuvitus on rajana. Nyt on aika kertoa se.

Päädyimme Heikalle iltapäiväkerhoa pitämään onnellisen sattuman kautta. Kouluissa on meneillään kehittämisprojekti, jossa etsitään iltapäivätoiminnalle erilaisia muotoja kerhojen kautta. Me taas haluamme löytää museolle uusia tapoja olla läsnä. Luonnollinen ratkaisu oli lyödä hynttyyt yhteen ja ideariihen jälkeen löysin itseni nauttimasta tekemisen meiningistä yhdessä Anne-open ja kerholaisten kanssa.

Tarinoista saa pilkahduksen oheisten videoiden ja kuvien kautta. KiSa-kerholaisten töihin voit tulla tutustumaan Forssan museon Aulagalleriaan joulukuun ajan. Eveliina, Vilma, Antton, Ida, Emmi, Onni M, Onni I. ja Toni kertovat meille salaisuuksia.

Lisäilemme videoita myöhemmin...

FuSe-club ( Fun Secrets -club)  told us creative stories. We found an old shoe from our museum's storage and took it along to Heikka school. Our secret was to tell stories with pupils. They formulated, teared and plastered. Finally the storiers and secrets of their shoes were finished and you can see the results in Forssa Museum until Christmas. Our project found new means to be present and we all had fun. In the videos you can see some of the secrets told.

Esillä ovat!

Piirustushiiltä & kuvatulosteita, maalaustelineitä ja tussin suhinaa.

Mitä siitä syntyy?

Siitä syntyy näyttely " Kurkistus Tulevaisuuteen" . Näyttelyssä on esillä seitsemän näyttelyarkkitehti Taina Väisäsen tekemää luonnosta, jotka kuvaavat noin vuoden päästä avattavaa Forssan museon uudistettua perusnäyttelyä. Luonnokset on laitettu esille museon nykyiseen perusnäyttelyyn, niille paikoille, joita luonnokset kuvaavat.

Palautteen saamiseksi tussasimme luonnosten lomaan Palautemittarin, joka on saanut ideansa Taro Gomin Raapusteluja-kirjasta. Palautemittarissa voi antaa suunnitelmalle suojasäälukemia, helle- tai pakkaspalautetta. Sekä tietenkin kommentoida luonnoksia ja kysyä perusteita tehdyille ratkaisuille.

 Taina Väisänen/TAKT:Kolmas kerros ja kilometripylväät.

Piirtämään näyttelyvieraat pääsevät nykyisessä Tekstiilihuoneessa, jossa kerätään ideoita paikalle tulevaan 1970-luvun interiööriin.  Ensimmäisen kerroksen porrastasanteella puolestaan on esillä Esko Aaltosen ottamia henkilömuotokuvia ja tilannekuvia. Valokuvia voi äänestää - suosituimmat kuvat nähdään tulevassa näyttelyssä ja asiakaspalvelutiloissa.

Tämä kaikki avautuu Forssan museossa tulevan viikonlopun aikana. Lauantaina luonnoksia pääsee tutkailemaan Perhelauantain merkeissä klo 10-14. Sunnuntaina vietetään Kehräämön joulutoria 11-17. Molempina päivinä museolla ja Kehräämön alueella myös paljon, paljon muuta ohjelmaa!

Tervetuloa jouluilemaan Forssan museolle ja Kehräämölle!

ps. Reki-kampanja porskuttaa eteenpäin oikein mukavasti. Forssan museon joulukalenterissa teemana on tänä vuonna myös Viksbergin reki! Luukuista paljastuu nykyisen perusnäyttelyn valittuja paloja - availe luukkuja päivittäin ja odota joulua kanssamme!


Exhibition "Peaking the Future" will be opened at Forssa Museum next weekend. The exhibition consists of sketches made by exhibition architect Taina Väisänen. The sketches present the future permanent exhibition, which will hopefully be open this time next year. Feedback from the audience will be collected at next weekend in the spirit of Taro Gomi... something to draw, something to write!

Uinuvat kokoelmat, aktiivinen kartunta ja nykydoku?

Forssan museo on mukana museoiden TAllennus ja KOkoelma –yhteistyöringissä, joka kokoontui eilen Kansallismuseossa. TAKO-museot toteuttavat kokoelmiinsa liittyviä tallennus- ja dokumentointiprojekteja, ja muutaman kerran vuodessa kokoonnutaan asian ääreen isolla porukalla tai pienemmissä, aiheittain jaetuissa ryhmissä. Forssan museo liittyi tuotantoa, palveluita ja työelämää käsittelevään ryhmään Muistoja Kutomolta ja Kutomo elää! –projektien kautta.

TAKO-yhteistyöhön liittyy myös kartoitusta ja järjestyksenpitoa. Tavoitteena on jakaa tallennusvastuuta, etteivät kaikki museot tallentaisi samoja juttuja ahtaisiin varastoihinsa. Aholan Teemu rupesi selvitysmieheksi, soitti 119 museoon ja kyseli kokoelmatyön painopisteistä. Vastauksista hän laati yhteenvedon siitä, mitä museot haluavat kerätä.  Lopputuloksesta on hauska etsiä ”tallennustyön mustia aukkoja”. Eikö kukaan tallenna makkarateollisuutta? Rakennuksia? Graafista teollisuutta? Missä on Kekkonen, missä naiset? Eikö yksikään museo tallenna terveydenhoitoa? Entä yhdistystoimintaa? Eikö Suomen historiassa ole mitään muuta käännekohtaa kuin 2. maailmansota?

Museot ovat innostuneita profiloitumaan ja tekemään yhteistyötä. Yli sata museota on jo nimennyt itselleen läheisen tallennusalueen. Työn ja kokemusten jakaminen ja muilta oppiminen on hauskaa ja tärkeätä. Yhteistyön ja keskustelun kautta piirtyy esiin oman museon erityispiirteet. Pikkumuseolle hämmentävää on projektiin liittyvä mallintava ja hallinnoiva osuus. Onko tosiaan tarpeen luoda malli, jossa jokainen elämän alue sopimuksin sidotaan jollekin museolle tallennettavaksi? Mikä on pienen museon todellinen mahdollisuus sitoutua yhteistyöhön isojen kanssa?  

Jaa että mikä on nykydoku? Se on nykydokumentointia, jossa jokin nyt tapahtuva ilmiö – vaikkapa toimittajan tai päiväkodin työpäivä - tallennetaan valokuvin, videoin ja esinein, ja tallennetaan kokoelmiin. Uinuva kokoelma puolestaan on sellainen, jota ei enää tai juuri nyt kartuteta eikä juuri esitelläkään.  Aktiivinen kartunta tai tallennus tarkoittaa sitä, että jokin ilmiö on tallennustyön ja muistitiedon keruun kohteena.  Meillä Forssassa nykydokua ja aktiivista tallennusta on tehty tekstiiliteollisuuden muiston parissa.

Nyt alkoi museomyssyn alla raksuttaa: miten TAKOn antamat ideat voisivat kanavoitua uuteen perusnäyttelyyn...

Kuvassa vasemmalla kuvaajana Ville Koivisto, pöydän ääressä tutkija Maria Vanha-Similä ja haastateltavana Ilkka Palsa, joka kertoo Finlaysonin muovitehtaasta - dokumentti dokumentoinnista!

Forssa museum participates the TAKO network through collecting and documenting Forssa textile heritage. TAKO is an acronym from the Finnish words tallennus (acquisitions and documentation) and kokoelmat (collections). More than hundred museums is willing to share the responsibility of preserving our common cultural heritage. Collaboration is mainly fun: learning together, sharing good practices, bench-marking.  Who will be in charge of documenting work at sausage factory? Concrete factory? What about Kekkonen and the women?

"Se on mun anoppini, herrajjumala!"

"Toikin on niin tuttu ihminen, ei se vaan mun anoppini oo... Se on mun anoppini, herrajjumala!" Tunteikas jälleenkohtaaminen syntyi eilisessä muistelutilaisuudessa, jossa näytettiin 1950-luvun valokuvia Forssan tekstiilitehtailta. Museon henkilökunta kirjasi kynät sauhuten aikalais- ja muistitietoa ylös. Parituntisen aikana valkokankaalla kulki satakunta kuvaa, joissa näkyi tehtaan arki ja sen työntekijät: anopit, naapurit ja kylänmiehet. Tunnisti joku itsensäkin kuvasta.

Kuvia Forssan tehtailta -tilaisuus keräsi luentosalin täyteen, paikalla oli reilut 60 henkilöä ja tunnelma oli tiivis.Tehtaalaishuumori hersyi, lempeistä lakanoista löytyivät leveimmät koneet. Konemallien ja työvaiheiden perusteella moni kuva löysi oikean sijaintinsa ja tarkemman ajoituksensa. Tarinat taustoittivat faktatietoa. Liisteripirtistä otetusta kuvastakin täytyisi löytyä oma aviomies, mutta kun ei näy, niin valitaan kaikista komein.

Tehtaalaisten jälleenkohtaamisesta saatiin taas monta tiedonmurusta, jotka vievät museon arkea eteenpäin: kuvatiedot tallennetaan kokoelmajärjestelmään, tutkija Maria Vanha-Similä sai aineistoa tutkimukseensa ja Vorssammuseo 3.0 kuvamateriaalia taustoittavia tarinoita uuteen perusnäyttelyyn. Rullaajat on tunnistettu, ja se rakas anoppi.

It's my mother-in-law, for godssake! The emotional reunion was held in memory lane with pictures from Forssa textile factory back in 1950's. The former employees of the factory helped the staff from Forssa museum to update the context and persons in photographs from museum's textile collections. As a cherry on the top, we heard hilarious stories, which can be used in our new permanent exhibition. Thanks to our active co-workers!

Kovan jätkän porsche

Pelasta reki! –kampanja pyörähti käyntiin marraskuun alussa. Kampanjalla kerätään varoja 1700-luvulta peräisin olevan Viksbergin reen konservointiin. Kampanjan järjestää Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, jonka kokoelmiin reki kuuluu, yhteistyössä Forssan museon ja Vorssammuseo 3.0:n kanssa.

Reen on yhdistyksen kokoelmiin lahjoittanut agronomi Axel Stålström, jonka äidinisä oli Forssan patruuna Wahren. Stålströmit perivät Viksbergin kartanon Wahrenilta; reki on siis saanut museonimensä kartanon mukaan.

Aiempi esinetutkimus on selvittänyt, että reki on valmistettu 1700-luvun loppupuolella. Reen siro kustavilainen muoto, tyylikkäät maalauskoristeet ja pehmustetut, maalatuilla kankailla verhoillut istuinpenkit taas kertovat reen olleen se parempi menopeli. Tai kuten Vorssammuseo 3.0:n Sanna asian ilmaisi: ”oman aikansa porsche”.

Reen upea, maalattukuosinen kangasverhoilu on pahasti kulunut. Kuva: Henna Aaltonen

Yhdistyksen vuosikertomuksessa ja silloisen Lounais-Hämeen museon asiakirjoissa on reestä vain niukkoja tietoja; lahjoittaja Stålströmin nimi ja maininta: ”kuulunut Armfeltille”.

Armfeltien suku hallitsi 1700-luvun lopulla Joensuun ja Wiurilan kartanoita Uudenmaan Halikossa, jonne on Forssasta nykyteitä matkaten reilut kuusikymmentä kilometriä. Wiurilan kartanoa johti 1700-1800-lukujen vaihteessa August Philip Armfelt, toimekas mies, saaden kartanon kukoistamaan.

Historiankirjoituksessa August Philip on jäänyt kosmopoliitin veljensä, Joensuun kartanoa hallinnoineen, Ruotsin Kustaa III:n ja Venäjän Aleksanteri I:n luottomiehen Gustaf Mauriz Armfeltin varjoon. Kun museoamanuenssi Asta kertoi henkilökunnan kahvipöydässä löytämästään Armfelt-yhteydestä, alkoi yksi ja toinekin kaivella mielessään yksityiskohtia nimenomaan Gustaf Mauritzin vaiheikkaasta elämästä. ”Mitä kaikkea se oikein teki”? ” En muista tarkkaan, muuta kuin että se oli sellanen – aika kova jätkä”.

Milloin ja miten reki on siirtynyt joltain Armfelt-suvun jäseneltä Stålströmien haltuun Forssan Viksbergiin vaatii lisäselvitystä. Vaikka tämän hetken tiedoilla on epätodennäköistä, että reki olisi kuulunut enemmän Euroopan hoveissa kuin Joensuun kartanossa viihtyneelle Gustaf Mauriz Armfeltille, niin ainakin hetken verran voimme fiilistellä, että Viksbergin hieno reki on voinut olla oman aikansa kovan jätkän porsche.

** Päivitys 13.11.2012 Kiitos ahkeran ja oivaltavan paikallishistoriantutkijan Marketta Havolan, reen alkuperä on saanut lisävalaistusta. Agronomi Axel Stålströmin lahjakirje vuodelta 1927 löytyi.   Kirjeessä Stålström ilmoittaa reen olleen Gustaf Maurtiz Armfeltin reki, jota tämä käytti rakkausseikkailujensa kulkupelinä. Samassa kirjeessä Stålström tosin arvelee, että anekdootti on keksitty.... Mutta kukapa tietää lopullista totuutta! 

Reki kaupan edessä. Kuvat: Henna Aaltonen

Old antique sledge used to belong to the family Stålström, who owned the Viksberg Manor in Forssa. Old documents reveal that the sledge was once owned by Armfelt family, whose most known member was swedish and finnish courtier and diplomat Gustaf Mauriz Armfelt.  But was he the one who owned the sledge? He and his brother had manors in Halikko, not so very far from Forssa, at the same time the Viksberg sledge was new, bright and beautiful. Lounais-Häme Local History and Museum Association is collecting money for the conservation of old sledge by selling gift gards. Vorssammuseo 3.0 co-operates.

Update 13.11.2012:  An old letter reveals that the sledge actually used to belong to Gustaf  Mauriz Armfelt. Armfelt used the sledge  in case of love affairs, claims the writer of the letter, Axel Stålström.