Forssaa sanotaan punaiseksi, koska…

Itsenäisyyden juhlavuosi on päättymässä ja taittumassa sisällissodan muistovuodeksi. Vuoden viimeiset viikot Forssassa on saatu seurata kiinnostavaa historiaa koskevaa keskustelua, jonka lonkerot ulottuvat aina sisällissotaan saakka. Marraskuussa paikallinen Lottaperinneyhdistys teki kaupunginhallitukselle aloitteen torille sijoitettavasta Lotta-patsaasta. Ajatuksen taustalla oli halu kunnioittaa sodan käyneiden sukupolvien työtä ja naisten osuutta sota-ajan yhteiskunnassa. Aloite herätti kuitenkin voimakkaita tunteita ja avasi sadan vuoden takaisia arpia. Sen tiimoilta on käyty tiiviitä keskusteluja toreilla, lukijanpalstoilla, lehden tekstiviestipalstoilla, somessa - nimellä ja nimettömänä. Joissain kommenteissa on pyrkimystä objektiivisuuteen, joissain mennään rivakasti henkilökohtaisuuksiin. Kaupunginhallitus päätti olla osoittamatta paikkaa veistokselle.

Forssan tori oli vuonna 1928 Hämeentien alkupäässä. Taustalla Tammelan Säästöpankin
konttori eli Piparkakkutalo, joka purettiin 1970-luvulla Tori-keskuksen alta. Kuva piipunjuurella.fi 

Tori on kaupungin keskeisin paikka. Toreilla on usein suurten vaikuttajien näköisveistoksia ja yhä useammin sympaattisia koko kansan veistoksia. Forssan keskustelussa on päädytty aika vakaviinkin sävyihin, kun keskustelu on roihunnut julkisen tilan omistajuuden kysymyksen ympärillä. Kenellä on oikeus tulla kunnioitetuksi torilla ja kuka sen määrittelee? Voiko syvän vasemmistotaustaisessa kaupungissa torille nousta oikeistolainen muistomerkki? Onko aatteellisella historialla väliä, ja millä tavoin? Sodassa toimineista naisista vain puolet oli lottia - miksi juuri heitä kunnioitettaisiin julkisesti? Jos torille nousee lotta-patsas, poljetaanko samalla forssalaista työväenhistoriaa? Toisaalta, miksi vain työväestöä saisi nostaa esiin, kuuluuhan seudun historiaan myös suurpääoma ja kartanonomistajat? Lotta-patsas katalysoi mitä tehokkaimmalla tavalla keskustelua siitä, kenen kaupunki Forssa on ollut. Mutta antoiko se aineksia kysymykseen siitä, kenen kaupunki Forssa on nyt tai tulevaisuudessa? Eri ikäpolvet tuntuvat tulkitsevan historiaa eri tavalla. Moni lotta-patsaan taustatoimija on alle 30-vuotias, mikä on varsin kiinnostavaa. 

Kaupunkitilan julkiset teokset kertovat kaupungin historiasta, tärkeistä arvoista ja identiteetistä. Syksyn aikana on myös paljon puhuttu Forssan brändistä. Mille historialle/ajatukselle rakennetaan kaupungin mielikuva, brändi? Onko mielikuvien rakentamisessa sijaa ristiriidoille? Miten tuoda moniarvoisuus brändiksi? Brändihän on eräänlainen identiteetin yhteenveto, joka luo asialleen positiivista lisäarvoa.

Punakuosi tekstiiliarkistosta. Kuva www.piipunjuurella.fi

Brändi-pulmaan on museolla hyvä ehdotus. Forssalla on menneisyyteensä liittyvä ristiriidaton ja visuaalisesti rikas identiteettivaranto, eli tekstiiliarkiston painokuosikokoelma lukemattomine värikkäine painokankaineen. Siinä lepää koko teollisen tekstiilin perintö ja Forssan historia. Tyykistä tulevaisuuteen –hankkeessa on syksyn ajan koottu ajatuksia ja visioita siitä, miten tämä kuosikokoelma saataisiin parempaan ja tuloksekkaampaan käyttöön.  Voisiko kuosikokoelman esiintulo kaupunkitilassa olla se bränditekijä, joilla Forssa erottuisi kaikista muista Suomen kaupungeista? Forssan kuoseihin on 160-vuoden ajan puettu sotilaat ja äidit, oikeisto ja vasemmisto, lapset ja vanhukset, köyhät ja rikkaat.

”Forssaa sanotaan punaiseksi, koska täällä on niin paljon punaisia rakennuksia.” Näin vastasi eräs koululainen, kun kysyttiin, mitä oli oppinut museosta. Sisällissota punaisine ja valkoisineen on nykynuorille yhtä tuttua kuin hattujen sota.

Tervetuloa museoon tutustumaan punaiseen, valkoiseen, siniseen ja vihreään Forssaan. 

Olemme  avoinna pe 22.12. klo 10-16, avoinna 27.-29.12. ko 10-16 ja 30.12. klo 10-14.

Museo on suljettu 23.-26.12., 31.12.-1.1. ja 6.1.2018

Forssan museo toivottaa kuosikasta joulua ja värikästä uutta vuotta!

Ulla Nummikosken kuosi vuodelta 1960. www.piipunjuurella.fi

Teksti: Kati Kivimäki

Kuvat: www.piipunjuurella.fi