Itsenäisyyden juhlavuosi on päättymässä ja taittumassa
sisällissodan muistovuodeksi. Vuoden viimeiset viikot Forssassa on saatu
seurata kiinnostavaa historiaa koskevaa keskustelua, jonka lonkerot ulottuvat
aina sisällissotaan saakka. Marraskuussa paikallinen Lottaperinneyhdistys teki kaupunginhallitukselle aloitteen torille sijoitettavasta Lotta-patsaasta. Ajatuksen taustalla oli halu
kunnioittaa sodan käyneiden sukupolvien työtä ja naisten osuutta sota-ajan
yhteiskunnassa. Aloite herätti kuitenkin voimakkaita tunteita ja avasi sadan
vuoden takaisia arpia. Sen tiimoilta on käyty tiiviitä keskusteluja toreilla,
lukijanpalstoilla, lehden tekstiviestipalstoilla, somessa - nimellä ja
nimettömänä. Joissain kommenteissa on pyrkimystä objektiivisuuteen, joissain
mennään rivakasti henkilökohtaisuuksiin. Kaupunginhallitus päätti olla osoittamatta paikkaa veistokselle.
 |
| Forssan tori oli vuonna 1928 Hämeentien alkupäässä. Taustalla Tammelan Säästöpankin konttori eli Piparkakkutalo, joka purettiin 1970-luvulla Tori-keskuksen alta. Kuva piipunjuurella.fi |
Tori on kaupungin keskeisin paikka. Toreilla on usein suurten
vaikuttajien näköisveistoksia ja yhä useammin sympaattisia koko kansan veistoksia. Forssan keskustelussa on päädytty aika vakaviinkin sävyihin, kun
keskustelu on roihunnut julkisen tilan omistajuuden kysymyksen ympärillä. Kenellä on oikeus tulla kunnioitetuksi torilla ja kuka sen määrittelee? Voiko
syvän vasemmistotaustaisessa kaupungissa torille nousta oikeistolainen
muistomerkki? Onko aatteellisella historialla väliä, ja millä tavoin? Sodassa
toimineista naisista vain puolet oli lottia - miksi juuri heitä kunnioitettaisiin
julkisesti? Jos torille nousee lotta-patsas,
poljetaanko samalla forssalaista työväenhistoriaa? Toisaalta, miksi vain
työväestöä saisi nostaa esiin, kuuluuhan seudun historiaan myös suurpääoma ja
kartanonomistajat? Lotta-patsas katalysoi mitä tehokkaimmalla tavalla
keskustelua siitä, kenen kaupunki Forssa on ollut. Mutta antoiko se aineksia
kysymykseen siitä, kenen kaupunki Forssa on nyt tai tulevaisuudessa? Eri
ikäpolvet tuntuvat tulkitsevan historiaa eri tavalla. Moni lotta-patsaan taustatoimija
on alle 30-vuotias, mikä on varsin kiinnostavaa.
Kaupunkitilan julkiset teokset kertovat kaupungin historiasta, tärkeistä arvoista ja identiteetistä. Syksyn aikana on myös paljon puhuttu Forssan
brändistä. Mille historialle/ajatukselle rakennetaan kaupungin mielikuva,
brändi? Onko mielikuvien rakentamisessa sijaa ristiriidoille? Miten tuoda
moniarvoisuus brändiksi? Brändihän on eräänlainen identiteetin yhteenveto, joka
luo asialleen positiivista lisäarvoa.
 |
| Punakuosi tekstiiliarkistosta. Kuva www.piipunjuurella.fi |
Brändi-pulmaan on museolla hyvä ehdotus. Forssalla on
menneisyyteensä liittyvä ristiriidaton ja visuaalisesti rikas
identiteettivaranto, eli tekstiiliarkiston painokuosikokoelma lukemattomine
värikkäine painokankaineen. Siinä lepää koko teollisen tekstiilin perintö ja
Forssan historia. Tyykistä tulevaisuuteen –hankkeessa on syksyn ajan koottu
ajatuksia ja visioita siitä, miten tämä kuosikokoelma saataisiin parempaan ja
tuloksekkaampaan käyttöön. Voisiko
kuosikokoelman esiintulo kaupunkitilassa olla se bränditekijä, joilla Forssa
erottuisi kaikista muista Suomen kaupungeista? Forssan kuoseihin on 160-vuoden
ajan puettu sotilaat ja äidit, oikeisto ja vasemmisto, lapset ja vanhukset,
köyhät ja rikkaat.
”Forssaa sanotaan punaiseksi, koska täällä on niin paljon
punaisia rakennuksia.” Näin vastasi eräs koululainen, kun kysyttiin, mitä oli
oppinut museosta. Sisällissota punaisine ja valkoisineen on nykynuorille yhtä
tuttua kuin hattujen sota.
Tervetuloa museoon tutustumaan punaiseen, valkoiseen, siniseen ja vihreään Forssaan.
Olemme avoinna pe 22.12. klo 10-16, avoinna 27.-29.12. ko
10-16 ja 30.12. klo 10-14.
Museo on suljettu 23.-26.12., 31.12.-1.1. ja 6.1.2018
Forssan museo toivottaa kuosikasta joulua ja värikästä uutta
vuotta!
 |
| Ulla Nummikosken kuosi vuodelta 1960. www.piipunjuurella.fi |
Teksti: Kati Kivimäki
Kuvat: www.piipunjuurella.fi
