Kurkistuksia rautaoven taakse

Mittasimme lokakuussa yhteisömme pulssia aiheesta tekstiiliperinnön arvo ja millaisena se nähdään.

Pari viikkoa sitten tässä blogissa kerrottiin, miksi Kehräämön alueella, kosken laidalla, sijaitseva entinen Tekstiilimuseo Tyyki on kiinni. Siinä ohessa sivuttiin asiaan oleellisesti liittyvää Forssan museon tekstiiliarkistoa.

Päätimme avata lokakuussa tekstiiliarkiston painavat ovet viikon ajaksi. Opaskierrosten kautta halusimme näyttää, minkälaisissa säilytystiloissa teollisen painokankaan historia Forssassa tällä hetkellä sijaitsee.

Mielenkiintoista nähdä tämä todellisuus.

Ahdasta on. Ei ole hyvä työskentelytila.

Ilma on kauhea. En saa henkeä.

Tekstiilejä olisin kuvitellut näkeväni enemmän. Nyt näin pahvilaatikoita.

Syy opaskierroksille oli seuraava: ajattelimme, että kehollinen kokemus tekstiiliarkiston ahtaudesta, kylmyydestä, kelmeästä valosta ja irtoilevasta rappauksesta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sillä tavalla pystymme myös tuomaan esiin sen, miksi kukaan ei tiedä tekstiiliarkistosta juuri mitään ja miksi sen sisältöjä ei ole pystytty kunnolla käymään läpi.

Kokoelma-amanuenssi kaivoi hauistaan säästämättä esiin sen verran arkistojen aarteita kun tekstiiliarkiston ahtaassa tilassa pystyi turvallisesti esittämään. Kangasta, luonnoksia, kuosikortteja, mallikirjoja ja riippunäytteitä. Niiden avulla halusimme näyttää tekstiiliperinnön valtavan potentiaalin. Selittää sen, miksi haluamme sen paremmin esille ja kunnolla läpikäydyksi, avoimeen tekstiiliarkistoon, johon myös asiakkaat olisivat tervetulleita – ja josta tarvittavat aineistot löytyisivät helposti. Niin digitaalisesti kuin fyysisesti.

Vasemmalla myydyimmät kuosit kesä 1966, oikealla yksityiskohta mallikirjasta vuodelta 1965. Kuvat: Tekstiiliarkisto, Forssan museo. Piipunjuurella.fi. 

Kuosin imu on suuri

Opaskierroksille osallistui paikallisia museon ystäviä, harvemmin museossa käyviä, tekstiiliteollisuudessa työskennelleitä tai tekstiilin parissa nyt työtään tekeviä ihmisiä. Myös kauempaa tultiin.

Olen tekstiilialan opettaja pääkaupunkiseudulta. Olen vieraillut useissa tekstiiliarkistoissa, aihe kiinnostaa. Jos saisitte avoimen tekstiiliarkiston aikaiseksi, ehdottomasti kiinnostaisi tulla opiskelijoiden kanssa.

Tultiin Hämeenlinnasta. Ei meillä ole mitään sidettä Forssaan. Mutta sukumme historiassa kankaalla on ollut suuri rooli, koska mummu työskenteli tilausompelijana. Nämä kankaat herättävät ne muistot esiin.

Me ollaan Forssasta. Meitä kiinnostaa lähitekstiili. Päälläni on Marjatta Metsovaaran poncho. Kirpputorilta löysin. Me pukeudumme vain kotimaisiin vaatteisiin.

Sykettä on!

Kierroksille ei osallistunut ketään, joka antaisi nykytilan jatkua. Tekstiiliperinnön arvo tunnistettiin. Se koettiin henkilökohtaisesti tärkeäksi. Ja se haluttiin paremmin esille.

Iittala ja Nuutajärvi tunnetaan lasista. Forssa voisi olla tunnettu nimenomaan tekstiiliperinnöstä. Tällä on matkailullista arvoa. Eivätkö päättäjät tiedä tästä?

Kun muutin Forssaan, tajusin: kaikki täällä on tekstiilin kyllästämää. Se erottaa tämän paikan muista. Sen pitäisi näkyä kaikkialla: että täällä arvostetaan tekstiiliperintöä. Siis konkreettisesti, visuaalisesti!

Minua kiinnostaa teidän tekstiiliarkistossa eniten kaikki: kuosit, suunnittelijoiden nimet, ennakkotilausmäärät. Nyt tuli sellainen olo, että on kuin kirjastossa, jossa kaikki kirjojen kannet on liimattu kiinni. Haluaisin lukea niitä. Haluaisin ne esille. Meillä oli muuten kotona tuossa kuositaulussa olevaa kangasta verhot.

Perintö rahoiksi

Kierrokselle osallistui myös koululaisia Forssan Tölön koulusta. Siellä osuttiin ytimeen, kun mietittiin, miten kangasmalleja ja kuosiluonnoksia voisi käyttää nykyajassa.

Jos tämä kaikki olisi mun niin ottaisin kuvia näistä värikkäistä kankaista. Digikuvia. Sitten tulostaisin kuvat ja leikkaisin niitä. Sitten yhdistelisin palasista taideteoksen. Ja möisin kalliilla!

Teksti ja kuvat: Kristiina Huttunen

Aiheesta lisää:

"Satoja hyllymetrejä arvokkaita Finlaysonin kankaita lepää surkeissa oloissa Forssassa –"Näistä tulee ihmisille niin paljon muistoja" Yle Häme 17.10.2017

Tv-uutiset, Yle Häme, 16.10.2017

"Forssan sielu ja ydin on tyykissä" Forssan lehti, 10.10.2017

Miksi Forssan tekstiilimuseo ei ole auki yleisölle? Vorssammuseo-blogi 3.10.2017

Tekstiiliarkiston opastuskierrokset järjestettiin osana Tyykistä tulevaisuuteen-esiselvityshanketta. Hankkeessa konseptoidaan tekstiiliarkiston tuleva toimintamalli avoimena tekstiiliarkistona, selvitellään arkistoaineistolle sopivia tiloja, toiminnan rahoitusta sekä laaditaan tiekartta avoimen tekstiiliarkiston toteuttamiseksi. Tyykistä tulevaisuuteen-hanke on saanut rahoitusta maaseuturahastosta Leader-ryhmä LounaPlussa ry:ltä. 

Museonosturilla on arvonsa – ja hintansa

Kaupunginhallituksen kokouksessa maanantaina 9.10. on käsittelyssä Parma Oy:n aie lahjoittaa Puolimatkan 1960-luvun Wolff-nosturi Forssan kaupungin ylläpidettäväksi.

Nosturi vuonna 1988. Kuva: Piipunjuurella.fi

Nosturi sijoitettiin 2-tien varteen vuonna 1997 muistoksi Armas Puolimatkan elämäntyöstä. Nosturi on nykymittapuun mukaan pieni ja vaatimaton, mutta sen historiallinen arvo on suuri. Se symboloi rakennemuutoksen, kaupungistumisen, lähiörakentamisen ja Forssan kukoistuksen aikakautta. Puolimatka sitä paitsi toi Suomeen ensimmäisen nosturin.

Mutta. Nosturilla on myös hintansa. 50-vuotiaan rautarakennelman korjaaminen tai purkaminen ei ole ilmaista. Tuleekin mieleen, olisiko lahjoituksen motiivina välttää korjauskustannukset? Ajan nakertamana nosturi tulee olemaan ympäristölleen vaarallinen.

Harmillisen usein tapahtuu niin, että yritysten tarpeettomaksi käynyttä kulttuuriperintöä sysätään yhteiskunnan vastuulle ilman myötäjäisiä. Tuotantoa tallentavissa museoissa tämä ongelma on niin ilmeinen, että sen ennaltaehkäisemiseksi on Forssassa laadittu yrityksille ja museoille suunnatut ohjeet.  

Vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, sanoo Suomen perustuslaki. Miksi se ei siis kuuluisi myös yrityksille? 

Nosturin tarina-arvo on suurin Parma Oy:lle. Tässä olisi menestyvälle yritykselle hieno ja trendikäs mahdollisuus rakentaa omaa julkisuuskuvaa. Jos Parma haluaa lahjoittaa nosturin, niin miksipä siis Parma ja Forssa eivät solmisi vastikkeellista yhteistyösopimusta? Parma maksaisi esim. vuotuisen sponsoroinnin kulttuuriperinnön ylläpitoon. Tekninen toimi voi suunnata korvauksen vaikkapa tekstiilimuseon korjaukseen. Yhteistyön voisi kruunata klassikkokuosien siirtyminen betoniin jossain paikallisessa rakennuskohteessa? Museo voi myös nostaa forssalaisen rakennusteollisuuden historiaa näkyviin omilla menetelmillään. Parma saisi vastineeksi sekä Nosturin tarinan että verovähennyskelpoisen goodwill-arvon ja mainiota synergiaa. 

Kaupungilla on Forssan museon kautta myös Finlaysonin kanssa sopimus, jonka mukaan yritys maksaa pienen vuotuisen tuen tekstiiliperinnön ylläpitoon. Vaikka summalla ei tiloja remontoida, se antaa vahvan viestin yrityksen kulttuuritahdosta.

Forssan museon valokuvakokoelmissa on tuhansia kuvia Rakennusvalmisteelta, sekä kaksi aktiivista vapaaehtoistyöntekijää digitoimassa ja luetteloimassa niitä – katso saalista Piipunjuurelta.fi:stä!  Forssan museon perusnäyttelyn Puolimatka-osastoon voit kurkata vaikkapa tämän videoklipin avulla! 

Teksti: Kati Kivimäki

Miksi Forssan tekstiilimuseo ei ole auki yleisölle?

Vaikka kulttuurimatkailu on kasvava elinkeino, ja Forssa ruuhka-Suomen keskipisteessä, on tekstiilimuseo - yksi kaupungin matkailun vetonauloista - ollut jo vuosia suljettuna. Syynä on tilaongelma. Kun Forssan museo uudistettiin vuonna 2013, Tekstiilimuseo Tyykin näyttelytila otettiin väistötilaksi, jonne vanhan perusnäyttelyn esineet siirrettiin. Vielä tänäkin päivänä Tyyki on puolillaan esineitä ja säilytyshyllyjä, ja lopputila on otettu museon kokoelmatyön käyttöön. Ongelma on myös tilan kunnossa. Tekstiilimuseon eli v. 1873 rakennetun Valimon katosta putoilee ötököitä, elukoiden jätöksiä ja muuta roskaa. Tila on vetoisa energiasyöppö, ja siellä on valimonaikainen kaasuvalaistus. Surisevassa viheriäisessä kaasuvalossa Forssan värikylläinen tekstiiliperintö näyttää kelmeältä. Kokoelman säilytystilat puolestaan ovat Kehräämöllä sähköpässin vanhassa tallissa. Laastia ropisevan katon alla on näytteet Forssassa valmistetuista kankaista 1800-luvulta 2000-luvulle.

Tekstiilimuseo Tyyki.

Finlayson luovutti kokoelman museon hoitoon 1980-ja -90-luvuilla. Tekstiilimuseo Tyyki avattiin 1997. Kuoseja on miljoonia, ja niihin kohdistuu nykyään suuri kiinnostus mm. sen ansiosta, että Finlayson Oy on ottanut historian yhdeksi bränditekijäkseen. Me museolla harmittelemme sitä, että Forssa ei pysty hyödyntämään yleistä retrotrendiä, historiamatkailijavirtaa eikä Finlaysonin julkisuusarvoa siksi, että tekstiilikokoelmamme lojuu hämärässä varastossa, jonne ei kehtaa päästää ihmisiä, ja siksi, että kokoelman esittelyyn tarkoitettu tila vaatisi kunnostusta.

Tekstiilikokoelman ylläpito on maksanut Forssan kaupungille 20 vuoden aikana jo satojatuhansia euroja. Tämä on ollut investointi tulevaisuuteen. Nyt elämme sitä tulevaisuutta, jossa kaikki keinot seudun elinvoiman lisäämiseksi on otettava käyttöön. Onko Forssalla varaa olla hyödyntämättä tällaista kulttuurivarantoa?

Lasten työpaja tekstiilimuseossa v. 2011.

Haluaisimme järjestää asiat niin, että tekstiilikokoelma ja tilat sen esittelylle olisivat kustannustehokkaasti saman katon alla. Haluaisimme kuosit  tehokkaasti esille ja käyttöön. Haluaisimme, että lämpö-valo-olosuhteet säilytykselle, työskentelylle ja aineistojen esittelylle sopivat ja riittävät. Ja että kokoelman parissa tapahtuva työskentely olisi uutta luovaa ja paikkakunnan imagoa ja vetovoimaa vahvistavaa. Ja että se tapahtuisi yhteistyössä eri tahojen kesken. Tämän kaiken toteuttaminen on vain järjestelykysymys: kaikki ainekset ovat olemassa. Tilan tarve ei lisäänny, mutta sen laatu pitäisi olla parempaa. Haluamme, että kaupunkilaisten yhteisestä kulttuuriperinnöstä ja historiallisesta kiinteistöomaisuudesta pidetään huoli.

Tekstiilimuseo/arkiston perinpohjainen uudistaminen avoimeksi tekstiiliarkistoksi ei ole sen suurempi urakka kuin Forssan museon uudistus muutama vuosi sitten. Uudistaminen maksoi kaupungille 370 000 euroa, ja varovaisesti arvioiden se on tuonut kaupunkiin 500 000-600 000 matkailijaeuroa (kts. tutkimus museoiden taloudellisesta vaikuttavuudesta). Museoiden taloudellinen hyöty kohdistuu paikkakunnan ravintoloihin, kahviloihin, majoitusliikkeisiin ja muihin yrityksiin. Museoidensa kautta kunta tukee yrittäjyyttä ja kunnan elinvoimaa. Uudistus on myös tuonut kosolti hyvää mainetta, kiitos Vuoden museo 2014 -palkinnon. 

Paloja ja pakkoja -näyttely tekstiilimuseossa v. 2009.

Kutsumme nyt teitä lukijat, kuntalaiset, päättäjät, osallistumaan Forssan tekstiilimuseon tulevaisuutta koskevaan kyselyyn.

Voit tutustua arkistomme nykytilaan Tyykistä tulevaisuuteen –kierroksilla 9.-13.10. klo 13. Kierroksille mahtuu vain muutama osallistuja kerrallaan, joten ilmoittautuminen on pakollinen.