Forssan museo tekee kulttuuriperinnön merkeissä yhteistyötä
sekä paikallisesti, kansallisesti että kansainvälisesti.
Museon talvenselkää 2016/17 hallinnut tekstiiliperintöprojekti
Wear and Share huipentui tänä syksynä projektikumppanien
yhteistapaamiseen ensin Ruotsin Södertäljessä, sitten Tanska Struerissa.
Mitä matkalla
opittiin?
Forssan oma projektiosuus päättyi viime keväänä Revitään tekstiilistä -seminaariin ja Puuvillapäiväkirjat-näyttelyyn. Näyttelyyn
liittyvät blogitekstit ovat tämän blogin historian suosituimmat, kurkista niitä, jos et ole vielä ehtinyt!
Puuvillapäiväkirjat-näyttelyn tarinat on koottu prpjektikoordinaattori Tanja Härmän kokoamaan Sirosäkkimuistoja-julkaisuun, löytyy Forssan museon kaupasta! |
Södertäljen Torekjälbergetin osuudessa nuoret tutkivat pukuhistoriaa, haastattelivat
edellistä sukupolvea, valitsivat tämän päivän nuoren asun museon kokoelmiin ja
valmistivat versioita historiallisista puvuista. Struerin museo toteutti
voimauttavan, muotiin, identiteettiin ja itse-esittämiseen keskittyvän valokuvausprojektin
”Sjelvdesignere”, jossa yksi Tanskan tunnetuimmista muotivalokuvaajista,
Andreas Houmann, kuvasi paikallisia nuoria.
Södertäljen Wear and Share-osuudessa nuoret valitsivat tämän ajan nuoren tyypillisimmät vaatteet - tytölle ja pojalle. |
Projektikumppanimme tutustuivat Forssan projektiosuuteen Forssan museon vieraina viime keväänä. Samassa hengessä Forssasta vierailtiin
kumppanimuseoissa. Vierailuihin kiteytyi yksi projektin keskeinen tavoite: toistemme
työstä ja saavutuksista oppiminen ja uusien työmetodien ja ideoiden
omaksuminen.
Opimme Södertäljen Torekällbergetin ulkoilmamuseossa
seuraavaa. Suuressakin museossa töitä on aina enemmän kuin tekijöitä. Resurssimuutokset
voivat olla äkkinäisiä, joten parasta valmistautua niihin tulevaisuuteen uskoen.
Museon työntekijän työsarka, kulttuuriperintö, on maasta toiseen samanlainen,
vaikka tarkka kohde vaihtelee. Vapaaehtoiset, työkaverit, verkostot museon
ympärillä ovat yhtä tärkeitä kuin museo itse. Oman työn ja omien palvelujen
kehittäminen ei ole itsetarkoitus vaan keino kohdata asiakkaiden ja uusien
viiteryhmien tarpeet – päivittää tapoja tuoda kulttuuriperintöä tutuksi uusille
yleisöille, uusille yhteistyökumppaneille.
Struer sijaitsee Tanskan Jyllannin luoteisosassa,
Pohjanmeren sisälahden rannalla. Struerin museo vastaa sekä paikkakunnalla
syntyneen Bang & Olufsenin että
kaupungin historian säilyttämisestä ja esittämisestä. Struerin museon
periaatteena on esittää kulttuuriperintöä siinä ympäristössä, jossa se on syntynyt
ja ollut elävää: pop up -kauppa, jota hoitavat eläköityneet myymälähoitajat
parin tunnin viikkotahdilla, toimii kaupungin keskustassa. Veturimuseo ja
pientelakka ovat niin ikään vapaaehtoisten avulla museoituja kohteita, joiden
suuret, rakenteelliset perusparannukset johdetaan museolta käsin.
Struerin uusi museorakennus ja museoitu Johannes Buchholzin talo sijaitsevat vierekkäin. Kuvassa Forssan Tuuli, Södertäljen Stefan ja Nina sekä Sturerin Thomas ja Jesper |
Synestesiaa!
Södertäljen Torekällbergetin kulttuuriperinnön ytimessä on
Södertälje ennen ja nyt. Struerissa
kaupungin historiaan tuo oman vivahteensa kansallisesti tärkeä kirjailija
Johannes Buchholz – ja tietenkin B & O, kuningattaren audiolaitteiston
hovihankkija, yritys, joka ymmärsi, että tekniset ominaisuudet ja design
kulkevat käsi kädessä.
Forssan museon ”ääni” ovat painokangaskuosit ja
tekstiiliperintö. Millaista olisi tulkita omia kulttuuriperintöjämme toisen
museon näkökulmasta tai siitä mediumista käsin, jota museo säilyttää? Mitä
yhteistä on 1860-luvun huvilakaupunki Södertäljellä ja saman
ajan Forssan tehdasyhteisöllä? ( Ainakin ajan hittileivonnainen rinkeli – ja
krinoliinit.)
Entä Struerin äänentoiston historia – ja samalla muotoilun
historia? Äänentoistolaitteiden muotoilun kultakausi, 50-luku, asettuu samoihin
aikaraameihin Forssan tehtaiden tekstiiliateljeen perustamisen ja painokangaskuosien
suunnittelun tason nousun kanssa.
Vaan mennäänkö vielä syvemmälle? Helsingissä sijaitseva
Tekniikan museo tutkii loka-marraskuussa 2017 koneita tanssin avulla.
Millaista olisi tehdä kuoseista ääntä?
Millaista ääntä
erilaisista kuoseista voisi syntyä?
Odotamme mielenkiinnolla kokeiluja ja kokeiluehdotuksia!
Kuvat ja teksti: Kristiina Huttunen
Kuvat ja teksti: Kristiina Huttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti