Kuosit leviävät ääniksi

Forssan museo tekee kulttuuriperinnön merkeissä yhteistyötä sekä paikallisesti, kansallisesti että kansainvälisesti.

Museon talvenselkää 2016/17 hallinnut tekstiiliperintöprojekti Wear and Share huipentui tänä syksynä projektikumppanien yhteistapaamiseen ensin Ruotsin Södertäljessä, sitten Tanska Struerissa.

Mitä matkalla opittiin?

Forssan oma projektiosuus päättyi viime keväänä Revitään tekstiilistä -seminaariin ja Puuvillapäiväkirjat-näyttelyyn. Näyttelyyn liittyvät blogitekstit ovat tämän blogin historian suosituimmat, kurkista niitä, jos et ole vielä ehtinyt!

Puuvillapäiväkirjat-näyttelyn tarinat on koottu prpjektikoordinaattori Tanja Härmän kokoamaan Sirosäkkimuistoja-julkaisuun, löytyy Forssan museon kaupasta! 

Södertäljen Torekjälbergetin osuudessa nuoret tutkivat pukuhistoriaa, haastattelivat edellistä sukupolvea, valitsivat tämän päivän nuoren asun museon kokoelmiin ja valmistivat versioita historiallisista puvuista. Struerin museo toteutti voimauttavan, muotiin, identiteettiin ja itse-esittämiseen keskittyvän valokuvausprojektin ”Sjelvdesignere”, jossa yksi Tanskan tunnetuimmista muotivalokuvaajista, Andreas Houmann, kuvasi paikallisia nuoria.

Södertäljen Wear and Share-osuudessa nuoret valitsivat
tämän ajan nuoren tyypillisimmät vaatteet - tytölle ja pojalle.

Projektikumppanimme tutustuivat Forssan projektiosuuteen Forssan museon vieraina viime keväänä. Samassa hengessä Forssasta vierailtiin kumppanimuseoissa. Vierailuihin kiteytyi yksi projektin keskeinen tavoite: toistemme työstä ja saavutuksista oppiminen ja uusien työmetodien ja ideoiden omaksuminen.

Opimme Södertäljen Torekällbergetin ulkoilmamuseossa seuraavaa. Suuressakin museossa töitä on aina enemmän kuin tekijöitä. Resurssimuutokset voivat olla äkkinäisiä, joten parasta valmistautua niihin tulevaisuuteen uskoen. Museon työntekijän työsarka, kulttuuriperintö, on maasta toiseen samanlainen, vaikka tarkka kohde vaihtelee. Vapaaehtoiset, työkaverit, verkostot museon ympärillä ovat yhtä tärkeitä kuin museo itse. Oman työn ja omien palvelujen kehittäminen ei ole itsetarkoitus vaan keino kohdata asiakkaiden ja uusien viiteryhmien tarpeet – päivittää tapoja tuoda kulttuuriperintöä tutuksi uusille yleisöille, uusille yhteistyökumppaneille.

 Struer sijaitsee Tanskan Jyllannin luoteisosassa, Pohjanmeren sisälahden rannalla. Struerin museo vastaa sekä paikkakunnalla syntyneen Bang  & Olufsenin että kaupungin historian säilyttämisestä ja esittämisestä. Struerin museon periaatteena on esittää kulttuuriperintöä siinä ympäristössä, jossa se on syntynyt ja ollut elävää: pop up -kauppa, jota hoitavat eläköityneet myymälähoitajat parin tunnin viikkotahdilla, toimii kaupungin keskustassa. Veturimuseo ja pientelakka ovat niin ikään vapaaehtoisten avulla museoituja kohteita, joiden suuret, rakenteelliset perusparannukset johdetaan museolta käsin.  

Struerin uusi museorakennus ja museoitu Johannes Buchholzin talo sijaitsevat
vierekkäin. Kuvassa Forssan Tuuli, Södertäljen Stefan ja Nina sekä Sturerin
Thomas ja Jesper

Synestesiaa!

Södertäljen Torekällbergetin kulttuuriperinnön ytimessä on Södertälje ennen ja nyt. Struerissa kaupungin historiaan tuo oman vivahteensa kansallisesti tärkeä kirjailija Johannes Buchholz – ja tietenkin B & O, kuningattaren audiolaitteiston hovihankkija, yritys, joka ymmärsi, että tekniset ominaisuudet ja design kulkevat käsi kädessä.

Forssan museon ”ääni” ovat painokangaskuosit ja tekstiiliperintö. Millaista olisi tulkita omia kulttuuriperintöjämme toisen museon näkökulmasta tai siitä mediumista käsin, jota museo säilyttää? Mitä yhteistä on 1860-luvun huvilakaupunki Södertäljellä ja  saman ajan Forssan tehdasyhteisöllä? ( Ainakin ajan hittileivonnainen rinkeli – ja krinoliinit.)

Entä Struerin äänentoiston historia – ja samalla muotoilun historia? Äänentoistolaitteiden muotoilun kultakausi, 50-luku, asettuu samoihin aikaraameihin Forssan tehtaiden tekstiiliateljeen perustamisen ja painokangaskuosien suunnittelun tason nousun kanssa.

Vaan mennäänkö vielä syvemmälle? Helsingissä sijaitseva Tekniikan museo tutkii loka-marraskuussa 2017 koneita tanssin avulla.

Millaista olisi tehdä kuoseista ääntä? 

Millaista ääntä erilaisista kuoseista voisi syntyä?

Odotamme mielenkiinnolla kokeiluja ja kokeiluehdotuksia!  

Kuvat ja teksti: Kristiina Huttunen