Olen työskennellyt Forssan museolla Lounais-Hämeen
Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen arkiston parissa väitöskirjani esitarkastuksen
ajan. Vuonna 1923 perustetun yhdistyksen arkisto on ollut iloinen ja pölyinen sekamelska,
joten museoasiantuntijana olen työstänyt sitä arkistokelpoiseen kuntoon.
Arkisto ennen järjestämistä. Kuva: Maria Vanha-Similä.
Museo pyysi arkistoprojektistani myös blogikirjoitusta. Keksin heti ainakin tusinan ideoita, sillä arkisto on runsas, rönsyilevä sekä sisältää paljon mielenkiintoisia ykistyiskohtia.
Yhdistyksen arjessa on näkynyt sen toimijoiden innostus,
unelmat, mutta myös realismi. On haaveiltu isosti, mutta menty pikkuhiljaa
eteenpäin. Yhdistys ylläpiti Forssan museota vuoteen 2010 asti, jolloin se
siirtyi kaupungille. Pienellä museolla on siis pitkät juuret, joilla se voi
kurkotella yhä ylemmäs.
Olen valinnut tähän kuvia ja pieniä yksityiskohtia
yhdistyksen arkistosta, jotka kuvaavat yhdistyksen toiminnan vuosikymmeniä.
Täältä löytyy tarkempaa tietoa yhdistyksestä.
Yhdistyksen tavoite oli alusta lähtien oma museo. Esineiden
keräys museota varten aloitettiin laskiaistapahtumassa Forssan Yhteiskoulussa vuonna
1924. Lounaishämäläiset innostuivat tuomaan paikalle runsaasti vanhoja
esineitään. Yhdistyksen museo on toiminut eri paikoissa vuosikymmenien
saatossa. Nykyisissä tiloissaan Kehräämöllä museo aloitti vuonna 1980.
Yhdistyksen arkistosta löytyi hauska yksityiskohta koskien vanhan puuvillamakasiinin
korjaustöitä. Museorakennuksen paikkaustiilet ovat peräisin vanhasta puretusta forssalaisten
kaipaamasta Säästöpankki-rakennuksesta. Pieni pala Piparkakkutaloa on siis yhä
olemassa Forssan museon seinissä.
Vuonna 1934 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys
vuokrasi tilat museolle Viksbergin kartanolta. Kuva: Forssan museon kokoelma.
Julkaisutoiminta on ollut keskeinen osa yhdistyksen arkea.
Se on julkaissut vuosikirjaa jo vuodesta 1924 lähtien. Tämä muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta vuosittain ilmestyvä julkaisu pitää sisällään Lounais-Hämettä
koskevia artikkeleita. Julkaiseminen on ollut yhdistykselle iso ponnistus,
mutta vuosikirjat ovat herättäneet kiinnostusta. Esimerkiksi 1960-luvulla vuosikirjoja
pyydettiin Kongressin kirjastoon Washingtoniin. Tämä maailman suurin kirjasto
toimii myös Yhdysvaltojen kansalliskirjastona.
Tietoa yhdistyksen vuosikirjoista löytyy täältä.
Yhdistys järjesti Lounais-Hämeessä monenlaisia juhlia
kotiseutuhengen nostattamiseksi, mutta myös kerätäkseen varoja toimintaansa. Vuosikymmenien
saatossa yhdistys piti mm. lukuisia kokko- ja maakuntajuhlia Tammelan Saaren
kansanpuistossa.
Yhdistyksen aloitteesta on pystytetty myös patsaita eri
puolille Lounais-Hämettä. Esimerkiksi Tammelan kirkon edustalle tuli
Hakkapeliittapatsas 30-vuotiseen sotaan osallistuneiden ratsumiesten kunniaksi
vuonna 1932. Veikko Kyanderin suunnittelema muistomerkki muurattiin
ratsutilojen mailta tuoduista lohkokivistä.
Hakkapeliittapatsaan juhlallinen paljastustilaisuus
pidettiin 2.10.1932. Juhlissa puhui mm. kirjailija Jalmari Finne. Hän antoi
myös seikkaperäisiä ohjeita juhlien järjestämiseen.
Hakkapeliittapatsasta rakennetaan syyskuussa 1932. Kuva
Forssan museon kokoelma. Kuva löytyi yhdistyksen arkistosta.
Yksityiskohta yhdistyksen arkistosta. Vanha ystävänne
Jalmari Finne. Kuva: Maria Vanha-Similä.
Suomen ensimmäinen kotiseututalo, Lounais-Hämeen Pirtti,
valmistui Saaren kansanpuistoon vuonna 1946. Yhdistyksellä oli myös lukuisia
kotiseutukerhoja ympäri Lounais-Hämettä. Omat alayhdistykset toimivat myös
Helsingissä, Turussa ja Tampereella.
Turkka Mali esiintyi Forssa-Kerhon vuosikokouksessa
vuonna 1985. Kuvaaja Esko Thomsson.
Kuva: Forssan museon kokoelma.
Työ yhdistyksen asiakirjojen parissa on ollut hurjan mielenkiintoista. Arkisto kertoo yhdistyksen pitkäjänteisestä työstä, joka on toisaalta nojautunut perinteisiin, mutta usein työote on ollut myös moderni ja innovatiivinen. Asiakirjojen mukaan yhdistys esimerkiksi pohti jo vuonna 1930, että museon tulisi saada talonpoikaiskulttuurin ohella erikoisen voimakkaasti edustetuksi tehdaskulttuuri.
Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys on ollut
merkittävä paikallinen toimija, jolla on ollut myös kattavat yhteydet
valtakunnan tasolle. Siellä on ollut myös esimerkiksi julkaisujen vaihtoa
ulkomaisten museoiden ja yliopistojen kanssa. Arkistoprojektin myötä asiakirjat
säilyvät myös tulevaisuudessa museon ja tutkijoiden käytössä uusia löytöjä ja
tulkintoja varten.
Arkisto valmiina siirtymään museon arkistoon. Ei enää ruosteisia
klemmareita ja niittejä, muovitaskuja ja nuhjuisia kansioita. Myös
arkistoluettelo on tullut käyttäjäystävällisempään muotoon. Kuva: Maria
Vanha-Similä.
Teksti: Maria Vanha-Similä
Lisätiedot: maria.vanha-simila@forssa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti