Keltanen salsahame (Kun eno toi Forssasta sirosäkin)

Yli-Kirran museon kaivonkannella istuu kaksi lasta; vanhemmalla on päällään keltanen hame, missä on isoja valkosia juhannusruusuja ja ruusuissa isot vihreet lehdet. Piikitkin löytyy.
Ei sitä kuvasta näy, mutta se on salsahame; kolme kerrosta, kertoo muisti. Se on varmaan leikattu myöhemmässä jaksossa matonkuteeksi. Hyvässä lykyssä olen sen vielä ihan itse leikannut ja se löytyy lattialtani maton raidoista. (Uffin keltaiset laatikot tuli joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen, kotona silti kaikki leikattiin kuteeksi.)

Siskon kanssa museolla. Kuvan otti isä. Kirjoittaja vasemmalla.

Semmonen vakosamettitakki ja housutkin oli. "Farkkutakissa" oli kahta eri väriä, beessahtavaa ja vaaleeta sinistä. Siitä en kauheesti muista mitään, muutakuin sen että äiti ompeli sen keittiön ikkunan edessä, missä oli vihreenturkoosi metallinen Singer.

Sirosäkki oli vihree, aika kirkas vihree. Se toimi seuraavat toistakymmentä vuotta joululahjasäkkinä. Se on vieläkin porukoitten vintillä. Kuvittelen niin. Jossain kohdassa siinä oli ommeltu se teollisuussauma, valkosella paksulla langalla. Sen muistaa, kun kävi kokeilemassa mitä lahjoja säkissä on. Jos oikein tai väärin muistan niin säkistä äiti ompeli kouluun vihreen kässäpussinkin.

Oli sydänkuosiakin. Niistä tuli tyynyliinoja. Ruskeepohjasia, äiti sanoo, itse en muista. Sitten kankaissa oli paljon semmosia kohtia, joissa oli värivirheitä. Niitä lapsena ihmettelin. Ennen nähnykkään mitään sellasta, kun ei me Forssassa asuttu, eno toi sirosäkin mukanaan, kun opiskeli siellä ja vuokraemäntä oli säkin hakenut.


Sirosäkkimuistosi ovat nyt tärkeitä! Pienetkin tarinat. Ja oikein on ihanaa, jos löytyy vielä vaatteita, tekstiilejä tai valokuvia. 
Ota rohkeasti yhteyttä: tanja.harma@forssa.fi, 040 673 4786 arkisin klo 10-15.
Voit lähettää tarinasi sähköpostilla tai tulemme myös haastattelemaan.
Tai kommentoi alle, kerään muistosi sitä kautta. Kiitos!

Jokainen siro on mielenkiintoinen.





” Sirosäkki oli rykkityykistä valmistettu säkki, joka sisälsi enintään 30 cm leveitä kangassuikaleita, siroja. Ne olivat jostakin syystä vioittunutta kangasta, sekundaa, hukkakangasta, pahaa. Sirosäkkien aatelia olivat froteesirosäkit. Sirosäkkiä sanottiin myös siropussiksi ja kyllä sillä varmaan muitakin nimiä on ollut.

Sirosäkkiä voidaan sanoa yhdeksi Forssan Yhtiön tehtaanpuodin suosituimmista kauppatavaroista. Sirosäkit olivat hyvin kysyttyjä. Sirosäkkipäivinä myymälän edessä oli jonottajia jo aamuyöstä. Sirosäkkipäivää kutsuttiin myös palaspäiväksi.”

Näin kertoo Jorma Harjusen Sirosäkki-kirja, jossa on sanojen suikaleita Forssan yhtiöstä ja yhtiöläisistä.

Kulttuuri + perintö + pelastus + ABC

Museotyöntekijä lukee aamulla lehdestä, että paikkakunnalla toimiva yritys on mennyt konkurssiin. Huolestunut yrityksen johtaja tai työntekijä ottaa yhteyttä museoon. Tuletteko tänne, otatteko jotain, ennen kuin kaikki kannetaan roskalavalle, tilojen täytyy olla tyhjänä mieluummin heti kuin kohta. Kulttuuriperinnön pelastustyöntekijät pitävät kokouksen ja toteavat, että yrityksen toiminta on parasta tallentaa – vastaavia sisältöjä museon kokoelmassa ei vielä ole. He jalkautuvat yritykseen sovitusti,  haastattelevat ja havainnoivat, valikoivat kokoelmiin olennaisimman tai erityislaatuisimman, myötätuntoisina  irtisanottujen työntekijöiden ahdistukselle, silti kulttuuriperintöalan ammattilaisen fokuksen säilyttäen. Kerätyt aineistot liitetään hallitusti museokokoelmaan. Aineiston huolellinen arkistointi ja luettelointi kokoelmatietokantaan sujuu nopeasti ja vaivatta, koska työvaiheelle on antaa sekä aikaa, tilat että tekijät.  Pullonkaulaa ei synny mihinkään työvaiheeseen.

Tätä on pelastusdokumentointi. Joskus…

Suomalaiset museot tekevät aktiivista kulttuuriperinnön pelastustyötä tallentaen kokoelmiinsa oman toiminta-alueensa tai toiminta-alansa esineellistä ja kuvallista historiaa sekä etenkin nykyhetkeä. Museot ovat jo useamman vuoden ajan tehneet tallennusyhteistyötä Tako-verkoston puitteissa.  Sopimalla yhteistyöstä ja omista sektoreista pystytään yhdessä tallentamaan koko ajan katoavaa menneisyyttä ja nykyhetkeä entistä laajemmin, kattavammin ja laadukkaammin.  Suomen museoiden tallennusyhteistyö on ollut menestys. 

Äkilliset pelastusdokumentoinnit ovat osa museoiden arkea. Ravintoloita, myymälöitä, pesuloita, polkupyörätehtaita, tekstiilitehtaita, paperitehtaita nousee, mutta näinä taantuman ja jälkiteollisen yhteiskunnan aikana etenkin kaatuu. Mikäli sekä yrityksissä että museoissa ei olla valppaita, paikallista työn historiaa katoaa kuin pölyhiukkasia myrskytuuleen.  Museoissa on tiukka, käytännön tulessa takoutunut työn tekemisen eetos ja sovitut käytännöt. Mutta resurssit ja ympäröivät olosuhteet vaihtelevat. Siksi myös pelastusdokumentoinnin käytännöt sekä eri museoissa että erilaisissa pelastusdokumentointitapauksissa vaihtelevat. Mikä olisi riittävää? 

Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC ( lyhennettynä Pela ABC) nostaa esiin museoiden pela-kokemuksia , niiden kipupisteitä ja yksilöllisiä ratkaisuja. Sen lisäksi se kehittää niiden avulla pelastusdokumentoinnin vähimmäismallin avuksi museoille. Projektin aikana koordinaattori jalkautuu museoihin ja kerää nauhurin, muistivihon ja kannettavan tietokoneen avulla kokoelmatyöntekijöiltä pelastusdokumentointitapauksia.  Erilaiset tapaukset sekä niiden pohjalta uutettu pelastusdokumentoinnin vähimmäismalli esitellään hankkeessa julkaistavassa e-ohjekirjassa.

Yritystoimijoita kannustetaan oman työn tallennukseen ja yhteistyöhön museoiden kanssa hankkeessa niin ikään laadittavalla  e-manuaalilla, jonka perusviesti on perustella pitävästi väittämä ”Tämä päivä on huomenna historiaa. Tallenna kulttuuriperintösi - se kannattaa! ”.

Haluaako edustamasi museo mukaan? Vai oletko yritystoimija, ja haluat kunnon perustelut sille, miksi työajasta osa pitäisi käyttää kulttuuriperinnön tallennustyöhön? Vai onko yrityksessäsi kaikki kunnossa – yrityksen brändi, työviihtyvyys ja tulos kohentunut hyvän oman työn historian dokumentoinnin ja arvostuksen kautta?   Haluaisitko olla esimerkki?  Vai – haluatko muuten vain tietää hankkeen vaiheista, ja toivot, että tiedotus jatkossa varmasti tavoittaa sinut?

Ota yhteyttä: projektikoordinaattori Kristiina Huttunen, Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC, kristiina.huttunen@forssa.fi , 03-4141 5101

Tervetuloa mukaan hankkeeseen!

Kulttuuriperinnön pelastuksen ABC on vuoden kestävä museoalan kokoelmatyöhön suuntautuva kehityshanke, joka kerää Takon 4.poolin ja muiden poolien museoiden pelastusdokumentointikokemuksia. Hanketta tukee valtio Museoviraston myöntämän innovatiivisille hankkeille tarkoitetun avustuksen turvin. Hanketta hallinnoidaan Forssan museosta käsin.   

Turun museotoimen rakennustutkija Sanna Kupila esittelee Leafin pelastusdokumentoinnin
loppuraporttia. Turussa pelastusdokumentointeja on tehty useita vuosien mittaan, sekä omana
työnä että yhteistyössä muiden museoiden ja toimijoiden kanssa. Kuva KH/Forssan museo.